KATEUDEN KAUTTA VAPAUTEEN

Vapaa kateudesta
Kuva: James Jester

If you could untie your wings and free your soul of jealousy, you and everyone around you would fly up like doves -Rumi

Ehkä sinäkin meditoit, teet henkistä harjoitusta, luot yhdessä toisten kanssa, olet löytämässä elämällesi suurempaa merkitystä, joogaat, syöt terveellisesti..

Ja silti, kateus ottaa sinusta aika ajoin vallan.

On lukuisia syitä tuntea kateutta. Ehkä kateus hiipii kutsumatta toisen parisuhteesta, menestyksestä, varallisuudesta, vapaudesta, yltäkylläisyydestä, ulkonäöstä, lahjakkuudesta, terveydestä, siitä, että joku toinen pääsee matkustamaan tai  ajasta, jota toisella tuntuu olevan enemmän…Lista on loputon.

Joogisessa filosofiassa puhutaan paljon rajallisesta ja rajattomasta minuudesta. Rajallinen minä on se osa meistä, joka näkee asiat kapeammin kuin ne todellisuudessa ovat. Rajallinen minä käsittää mm. meidän persoonamme, joka tulkitsee maailmaa nimensä mukaisesti rajallisesti, mielestä käsin. Kaikilla meillä on persoonatyypistämme riippuen omat silmälasimme, jotka filtteröivät ja lokeroivat kokemuksiamme sen mukaan, mitä uskomusjärjestelmiä meillä entuudestaan on käytössä.  Henkiset harjoitukset pyrkivät lopulta avaamaan meidän tietoisuuden tasoa, jotta se resonoisi ja värähtelisi meidän rajattoman ja  universaalin yhteyden kanssa, ja jotta kykenisimme näkemään ja kokemaan asiat ja ilmiöt laajemmin, eikä  pelkästään rajoittuneesta mielestämme käsin. Kateus on mm. rajallisen mielemme, egomme tuote.

Henkinen harjoitus opettaa meitä myös  impulsiivisen  asioihin välittömästi reagoimisen sijaan ”vastaamaan” ( to respond). Reagointi on hetkessä tapahtuva salamannopea impulssi, jota ohjaa meidän tiedostamattoman mielen uskomukset ja  ennakkoluulot. Kun sanomme jotain ajattelematta, samalla tiedostamaton mieli ajaa showtamme. Reagointi ei ota myöskään huomioon pitkän aikavälin vaikutuksia tai toisia ihmisiä.

Vastaus tai vastine (a response) kypsyy useimmiten puolestaan  hitaammin. Se sisällyttää itseensä niin tiedostamattoman kuin tietoisenkin mielen, jolloin vastaus on ”ekologisempi”.  Vastaus tai vastine ottaa tällöin huomioon ei ainostaan sinut itsesi, mutta myös muut ympärilläsi olevat ihmiset. Vastine huomio pidemmän aikavälin vaikutukset samalla, kun se on paremmin linjassa integriteettimme ja arvojemme kanssa. Reaktio ja vastine saattavat joskus näyttää samanlaiselta, mutta ero on siinä, että ne tuntuvat todella erilaisilta.

Do you have the patience to wait till your mud settles and the water is clear? ~Lao Tzu

Kundaliinijoogan henkinen mestari Yogi Bhajan opettaa, että kateus, viha ja toisen loukkaaminen ovat pahimpia vihollisiamme. Kun loukkaat toista, olet kateellinen, tai vihaat, nämä tuntemukset lopulta myrkyttävät vain sinua itseäsi. Kun taas annat anteeksi, palvelet ja toimit myötätunnosta käsin, nämä teot saavat sinut kääntymään jumalan –  korkeamman minuuden ja samalla rajattomuuden puoleen. Voimme lopulta itse valita, kummalle kolminaisuudelle annamme ravintoa. Ensimmäinen kominaisuus käyttää polttoaineenaan reagointia ja jälkimmäinen vastinetta.

Kateellisuuden tunteminen on ollut minulle kivuliasta, jotain, mitä en ole oikein osannut kunnolla käsitellä, ja josta olen itseäni ” henkisenä ihmisenä” tuominnut. Samalla koko henkinen ihminen -käsitteenä on jo itsessään absurdi, sillä kaikki ihmiset ovat henkisiä, oli se tiedostettua tai ei. Lopulta ihmisyyden ja henkisen kasvun oppimatkaan kuuluu se, että oppii tuntemaan ja kokemaan kaiki ihmisyyteen liittyvät sävyt  ja tunteet osana meitä, ei jonain sellaisena, joka on meistä ulkopuolella.

Kateuden tuntemiselta en ole siis minäkään välttynyt.  Mitä olen oppinut? 

Kateus on myrkyllinen tunne, joka johtaa itseni säälimiseen ja pienentämiseen ja se seuraa useimmiten siitä, että mieleni/ egoni vertaa minua muihin. Kateus saa minut salakavalasti uskomaan, että olen vaillinainen, ja että minulta puutuuu jotain (egon väite). Paradoksaaliseti  matkan varrella kateudesta on tullut kerrassaan mahtava henkisen kasvun rakennusaine! On todella ok tuntea toisinaan katellisuutta syyllistymisen sijaan. Olen jopa oppinut rakastamaan kateellisuutta.

Miksi?

Koska kateus osoittaa minulle kauniilla tavalla sen rajallisen ja tiedostamattoman mieleni hautaaman nurkan minussa, joka edelleen tuntee ja uskoo olevansa riittämätön, ei arvokas. Samalla se, kehen projisoin mahdollista kateuttani osoittaa minulle todellisuudessa vain minun oman potentiaalini. Kiitos siis te kaikki opettajani, joille olen voinut olla kateellinen. Kiitos, että olette auttaneet minua kasvamaan.  Kiitos, että olen uskaltanut myöntää teille oman kateellisuuteni joskus jopa ääneen. Häpeän saa häviämään vain se, että se tulee päivänvaloon.  Se, että reagoinnin ja pienentymisen sijaan tai ainakin  rinnalle olen oppinut useammin myös hengittämään ja tunnustelemaan kateutta minussa liikkuvana energiana ja lopulta kääntämään sen rakennusaineeksi, on ollut minulle mittaamattoman  arvokas lahja, joka on tuonut lisää vapautta.  Samalla olen huomannut, että yhä useammin myös iloitsen muiden menestymisestä aidosti.

Mutta nyt.  Sulje silmäsi ja kuvittele hetkeksi, että maailmankaikkeudella on suuruutta juuri sinulle. Ja kuvittele, kuinka sinua kutsutaan tuota suuruutta kohti.  Jotta voit kävellä suuruutesi luokse ja juurruttaa sen itseesi täysin, et voi kuitenkaan kulkea kenenkään muun tietä, vaan sinun täytyy luoda oma tiesi. Tien, joka on sinun näköinen ja siten erilainen kuin muut tiet, mutta silti samanarvoinen. Aivan kuten me ihmisetkin olemme erilaisia, mutta silti samanarvoisia.

Why compare yourself with others? No one in the entire world can do a better job of being you than you. – Unknown

Rakkaudensoturin seuraavat tapahtumat:

Kundaliinijoogan työpaja -sisäinen rauha ja levollisuus 7.5. / Helsinki, Villa Vapaus

Shaktitanssin työpaja Tampereella 13.5. Joogakoulu Ong Namo

Amrit Naadin mantramusiikkikonsertti Tampereella 13.5. Joogakoulu Ong Namo

Ibiza Goddes Retreat  5.-10.6./ Espanja (Mukana assistenttina)

Henkinen valmennus: anuramjas@gmail.com

Minusta

Rakkaudensoturi Facebookissa

Mainokset

VIETTELIJÄTTÄREN KYNSISSÄ

Kaikenlaista voi sattua ja tapahtua, kun ” lilluttelee vedessä. ” Tällä kertaa tarina yhdestä poikkeuksellisen intensiivisestä päivästäni keskellä Aguahara-koulutusta,  jolloin matkasin koko päivän tapahtumasta ja kokemuksesta toiseen. Lopulta ne kaikki nivottiin yhteen, jotta ymmärtäisin viettelykseni voiman.

Makasin  Koh Jumin saarella Thaimaassa pienen bungalowin patjalla.  Tuo alkeellinen bungalow oli ollut kotini  kolmen viikon ajan yhdessä torakoiden, sammakoiden, hyttysten, hämäkkien ja huonekaverini  kanssa. Päättymäisillään oli intensiivinen ja rankahko koulutus Aguahara-”vesirentoutuksen” parissa.  Vaikka  elin tietyllä tapaa keskellä haavettani eli paratiisisaarella, kommuunissa samanhenkisten luovien ihmisten kanssa joogaten, tanssien, välillä musisoiden,  auringon helliessä ja opiskellen vieläpä asiaa, jota todella rakastin, pyöri silti jossain mieleni sopukoissa kysymys, miksi oikeastaan täällä olin? Sisäinen tunne-elämäni oli ollut toki runsasta kuluneiden viikkojen aikana, mutta minusta tuntui,  että ensimmäisten viikkojeni panos oli suuremmaksi osaksi mennyt tukiessa toisten ihmisten prosesseja, joita vesi ja kehon liikuttaminen olivat nostaneet pintaan. Mutta se ei riittänyt minulle syyksi, kuten ei myöskään se Aguahara-diplomi, jonka olin  koulutuksen päätteeksi saamassa. Minulle oli vahva tunne,  että jotain muutakin matkani taustalla olisi – en  vain ollut vielä saanut siihen vastausta. Ennen nukahtamista rukoilin vielä, että ennen kun koulutus loppuisi muutaman päivän kuluessa ymmärtäisin matkani ”todellisen syyn.”

Päivän mittainen intensiiviretriitti

Aamulla heräsin ja aistin heti, että jokin oli muuttunut. Tuntui, kuin  kaikki ulkoinen ja sisäinen huomio olisi siirretty minuun. Heräillessäni tunsin  yllättäen myös sisareni voimakkaan energian ja läsnäolon  vierelläni. Ikään kuin hän olisi tullut ilahduttamaan minua niin kuin ennen vanhaan, kun vielä vietimme paljon aikaa yhdessä. En ollut ollut sisareeni pitkään aikaan yhteydessä ja tämä hänen yllättävä ”visiittinsä” ihmetytti ja piristi. Tuntui, kuin hän olisi heilautellut taikasauvaaa, joka poisti raskauden ja sai näkemään koko maailman keveyden kautta. Puin päälleni hymyillen ja astuessani ulos bungalowistamme rappujemme yläpäässä minua odotti musta kissa. Yleensä tapasin samaisen kissan  makaamassa ainoastaan nukkuma-asennossa lähellä rantaa. Nyt kissa katsoi minua suoraan silmiin kujeilevasti ja halusi selkeästi leikkiä kanssani. Ja siinä samassa leikkisyys heräsi myös minussa. Nauroin ääneen ja jatkoin matkaani rantaan tekemään aamuista kundaliinijoogan harjoitustani kissa vierelläni hypellen. 

Gurujen siunaus

Sinun tiesi on jumalan tie! Jatka noin ja ole  juuri se, mitä olet -oma itsesi.

Kundaliinijoogassa virittäydymme aina harjoitukseen mantrojen myötä.  Tänä  aamuna ennen virittäytymistäni pyysin vielä erikseen ohjausta, jotta ymmärtäisin syvemmin kaikkea sitä, mitä minussa oli tapahtumassa, sillä sisälläni oli paljon hämmennystä. Loppumeditaation aikana  tapahtuikin jotain odottamatonta.”Ovi minussa avautui” ja siinä samassa huomasin katselevani rinkiä, jossa istui kundaliinijoogatradition guruja ( guru on henkinen opettaja). He hymyilivät ja naureskelivat keskenään ja katsoivat minua lämmöllä. Minut kutsuttiin mukaan piiriin istumaan. Gurut halusivat  välittää minulle viestin: ”Ole rennosti, sinun tiesi on jumalan tie! Jatka noin ja ole  juuri se, mitä olet -oma itsesi.” Lopulta istuin ringin keskelle ja gurut siunasivat minut.  Samalla tunsin, kuinka rinnassani lähti jokin murtumaan -sydämeni avautui ja itkin vuolaasti saamastani siunauksen voimasta. Hetkessä samainen ovi meni kiinni ja olin takaisin ”tässä maailmassa”, tosin edelleen vielä itkien tapahtuneen voimasta.  Kello oli tässä vaiheessa vasta 8 aamulla ja olin jo niin hämmentynyt, etten tiennyt, mitä loppupäivältä enää odottaa. Tämä oli eittämättä ollut yksi suurin ja merkittävin siunaus ja kokemus,  jota omalla matkallani olin kohdannut.  

Vesi vapauttaa

Aguaharan aamuharjoituksessamme  portugalilainen nainen  ryhmästämme kysyi minulta, saisiko hän antaa minulle tänään hoidon. Hän ei ollut ehkä teknisesti ryhmämme parhaasta päästä , mutta tunsin kuinka hänen intuition ja naiseuden voimakanavansa olivat puhkeamassa kukkaan ja siinä energiassa saatoin helposti luottaa, olla turvassa ja antautua. Kesken hoitoa huomasin, kuinka sisälläni alkoi nousta jotain raskasta. Kysyin vedeltä, mitä tämä raskaus on?  Olin huomannut, kuinka viisas ja voimallinen sanansaattaja vesi oli, jos vain osasi kuunnella tarkasti. Hetken kuluttua vastaus saapui. ”Se on isoäitisi. Olet kantanut hänen ja sukusi tuskaa,  joka liittyy naiseuteen, petetyksi tulemiseen,  katkeruuteen, oman voiman pienentämiseen  ja toisaalta oman voiman menettämiseen kumppanille.” Olin toistanut itse samaa haavaa suhteissani ja työstänytkin asiaa jo vuosia. Nyt tämä kerros nousi möykkynä yhä suuremmaksi ja suuremmaksi. Lopulta rukoilin, että vesi auttaisi minua keventämään tätä taakkaa ja karmaa,  jota en enää halunnut viedä eteenpäin ja ylläpitää elämässäni ja suhteissani. Tuntui, kuin vesi  olisi kuullut pyyntöni, sillä se, mitä seuraavaksi vedessä ja minussa tapahtui, oli raivoisaa irtipäästämistä.

Iltapäivällä meillä oli vuorossa vesitanssiharjoitus ja sattumalta päädyin tekemään harjoituksen ryhmäämme uutena saapuneen amerikkalaisen miehen kanssa. Minulla oli ollut varautunut suhtautuminen häneen, sillä hän oli vaikuttanut alunperin silmissäni hieman itseriittoiselta ja jotenkin sellaiselta, kenen kanssa en halunnut olla niin tekemisissä. Mutta harjoituksen alettua vesi ja liike veivät mukanaan – ja myös häneen kohdistuneet projisoinnit huuhtoutuivat. Ajauduimme  hiljalleen aivan toiseen valtakuntaan, jossa eli enää kaksi kehoa eikä mieltä ollut olemassa ollenkaan. Ainoastaan veden ja tanssin virtaus, kontakti ja sanaton yhteys ohjasivat liikettämme. Enkä ole elämässäni kokenut  yhtään niin kaunista tanssia. Se oli vapain, villein, hellin, kaunein, intohimoisin, luovin, hulluin, rohkein, herkin ja rakkaudellisin tanssi, jonka olen elämässäni tanssinut. Ja kaikista merkillisintä  siinä oli se, että vaikka minulla oli siinä mies parina, tuntui, kuin olisin tanssinut koko tanssin itseni kanssa ja itselleni. Toinen vain tuki minua siinä.  Tanssin loputtua kiitin tanssipariani nöyrästi ja samalla haltioituneena tästä kokemuksesta. Hänkin tuntui olevan sanaton tanssin voimasta.

Ainoa ihminen, kuka sinun ikinä tulee vietellä ja yrittää saada jäämään luoksesi, olet sinä itse

Tunsin olevani täysin elossa pitkästä aikaa. Kirjaimellisesti niin elossa, että jouduin jäämään mereen kellumaan ja palautumaan pitkäksi aikaa. Siinä kelluessani tunsin, kuinka jokaikinen soluni sykki elämää ja elinvoimaa. Samalla sisältäni kumpusi  hiljainen ymmärrys siitä, kuinka  vaikea asia elämässäni olikin ollut se, että  viettelisin itse itseni -todella viettelisin kuin maailman tärkeimmän ja arvokkaimman naisen.  Kaikkien tantra- jumalatar ja naiseusretriittien ja koulutusten jälkeenkin tämä oivallus ja ymmärrys tuntui kuin uudelta.  Ja kuin leikinomaisesti vesi kuiskasi minulle: “vihdoinkin ymmärsit!  Ainoa ihminen, kuka sinun ikinä tulee vietellä ja yrittää saada jäämään luoksesi, olet sinä itse – kaikki muu kyllä seuraa perässä! “

Illalla ennen nukkumaan menoa makasin sängyllä kiitollisena ja onnellisena. Minua oli todellakin autettu enemmän, kuin olisin ikinä itse osannut pyytää. Päivän ohjattu jumalatar-retriittini oli tuonut minulle pyytämäni opetuksen: olin onnistunut viettelemään itseni! Vietteleminen oli ollut vieläpä niin tehokasta, että halusin jäädä ja sitoutua tähän suhteeseen ja itseeni ihan tosissani, kaikkine kasvukipuineni epätäydellisyyksineni, pelkoineni, mutta myös siunauksineni, lahjoineni ja voimavarojeni -ehkäpä  aidosti elämäni ensimmäistä kertaa! Tuntui, että olin vihdoin saapumassa kotiin itseni luokse, enkä aikoisi enää paeta siitä pois.

img_20170217_132325
Etsin jumalaa, mutta löysin vain itseni. Etsin itseäni ja löysin jumalan (sufilainen sananlasu).

Matkalla minuksi, matkalla kotiin – totuuden tie

Kuinka usein keskitymmekään siihen, että yritämme saada muut pitämään itsestämme. Vakuuttelemme, selittelemme, yritämme olla pidettyjä ja haluttuja. Vertaamme itseämme muihin ja yritämme saavuttaa jotain, joka meiltä niin usein puuttuu. Ehkä haemme huomiota, lisää sisältöä elämäämme tai mahdollisesti täytettä johonkin, joka tuntuu  kipeältä,  vaillinaiselta tai puutteelliselta.  Kukin pakenee ja peittelee  omia varjoisempia kohtiaan, epävarmuuttaan ja ikäviä tuntemuksiaan tavallaan: joku kiireeseen, työhön, urheiluun, syömiseen tai alkoholiin, joku toinen vaikkapa lukemiseen ja joogaan.  Olen itse kokeillut myös näistä kaikkia. Samalla itsensä kohtaamattomuus vie kuitenkin pois siltä ainoalta tieltä, joka veisi kohti jotain aidompaa. Tämän tien päämääränä on löytää sisäinen ääni ja totuus ja oppia kuuntelemaan sitä.

Sisäiselle matkalla on kuitenkin omat vaikeat ja vaivalloiset puolensa. Matkan tekoon vaaditaankin rohkeuden lisäksi sitä, että on todella valmis tutkimaan suurella myötätunnolla itseään ja  sietämään paljon epämieluisia tuntemuksia pakenematta. Matkan tekoon vaaditaan myös itseluottamusta ja täydellistä sitoutumista.  Sillä ennen kuin saavuttaa valon, joutuu kulkemaan läpi todennäköisesti hyvinkin pelottavien varjojen läpi. Mutta  vain tämä matka vie kohti sisäistä totuutta.  Ja kun oman sisäisen rikkautensa löytää,  tai siihen saa kosketuksen, ulkomaailma alkaa näyttää jopa värittömältä. Ja kun lopulta lepää itsessään, on saapunut kotiin. Ja se paikka on niin kaunis ja pyhä,  ettei sitä  voi mielellä edes käsittää.  

Olisitko sinä valmis viettelemään itsesi?

___________________________________________________________

Henkilökohtaiset valmennukset ja tukea matkalle:
anuramjas@gmail.com ( Matkalla minuksi, matkalla kotiin)

Olen Anu Ramjas, alunperin Helsingistä ja sittemmin maailman eri kolkkia kolunnut ja elämänmuutoksen tehnyt henkinen nainen, coach (ICF-sertifioitu), vapaa tie-henkisen kasvun valmentaja (Johdon Kehto Oy), kundaliinijoogan-ja shaktitanssin opettaja (KRI), Red Tent-naistenpiiri-& tantratyöskentelyn fasilitaattori, artisti/muusikko, ETM, ja toki paljon muutakin näiden nimikkeiden takana. Pyrkimyksenäni on matkallani murtaa myötätunnolla ja voimalla kaikki ne muurit, jotka pitävät rakkauden, totuuden, aitouden ja todellisen opastuksen loitolla mielen hälinän seassa ja auttaa samalla muita.

Anu Ramjas
Rakkaudensoturi Facebookissa 
Instagram