Piirin keskelle on asetettu mandala ja kynttilät palavat sen ympärillä.  Meitä on ringissä noin kymmenkunta naista, joista nuorin on ehkä 18-vuotias ja vanhin 80-vuotias. Tarkkailen ujosti muita naisia, en tunne entuudestaan ketään. Käy ilmi, että olemme kaikki hieman eri puolilta maailmaa löytäneet tiemme yhteen (Espanjassa)  jakamaan tämän hetken ja kokemuksen yhdessä. En ole ennen istunut vastaavassa ringissä ja tunnen oloni hiemaan vieraaksi. Samalla joku tilanteessa vetää minua kuitenkin puoleensa ja saa minut jäämään. Heti piirimme aluksi vetäjä kertoo, että kaikki mitä täällä tapahtuu, jää tämän piirin keskuuteen.Kaikki on luottamuksellista. Vetäjällä on kädessään puinen, pyhä keppi, jota kierrätetään piirissä aina sille, jolla on kulloinkin puheenvuoro. En ole tottunut jakamaan itsestäni ventovieraille juurikaan, joten keskityn enemmän kuuntelemaan muita.

Ajantajuni hämärtyy ja ennen kuin huomaankaan, on tapaamisemme päättynyt. Huomaan olevani aivan jossain muualla, kuin liittyessäni tähän naisten piiriin muutamaa tuntia aiemmin. Lähtiessäni tunnen, kuinka vahva side on muotoutunut välillemme. Se side  on rakentunut ymmärryksestä, solidaarisuudesta, myötätunnosta, luottamuksesta, rakkaudesta, hyväksynnästä, tukemisesta ja voimasta. Joku on minussa liikahtanut. En ole ennen nähnyt muita naisia näin, sisarina. Sydämeni on avautunut, silmäni kostunut ja olen nauranut enemmän sydämestä kuin hetkeen. Kuinka upeita me naiset olemmekaan, ajattelen. Tästä energiasta käsin huomaan, kuinka sydämeni on myös pehmentynyt arvostamaan elämää taas hieman enemmän.

Tästä vuosia sitten sattuneesta ensikosketuksesta punaisen teltan piiriin, alkoi suuri kasvumatkani naiseuden ja feminiinienergian tutkimiseen ja omaan eheytymiseeni. Mutta ennen kaikkea siitä käynnistyi syvällinen tutkimusmatka oman sisäisen feminiini-maskuliinitasapainoni löytämiseen. Tuosta hetkestä lähtien olen hakenut osan voimastani erilaisista naisten piireistä ja yhteydestä juuri toisiin naisiin.  Ennen ehkä hieman pinnallinen suhde ja osittain vertailevakin asenne, joka väreilee usein naisten välisessä kanssakäymisessä nykymaailmassa, kun on näissä kokoontumisissa poissa.

YHTEYDEN TAIKAA
Asuessani Portugalissa kävin toisinaan Red Tent -punainen teltta liikkeen illoissa. Vaikka puhun espanjaa ja espanjan ja portugalin kielessä on samankaltaisuuksia, en ymmärrä puhuttua portugalin kieltä  juurikaan. Vieressäni istuikin aina joku, joka minulle käänsi joko englanniksi tai espanjaksi. Eräässä piirissä, johon Lissabonissa osallistuin, sattui jotain erikoista. Jossain vaiheessa vieressäni istunut nainen nimittäin unohti jatkaa tulkkaustaan, enkä huomannut sitä vasta, kun ilta ja sitä myöten ringin puheenvuorot olivat edenneet lähes loppuun.  Yhtäkkiä havahduin kuin unesta siihen, että mihähän olin ymmärtänyt kaiken!

Taikuutta voi hyvinkin tapahtua, kun ihmiset kokoontuvat, kohtaavat ja avaavat sydämensä ja itsensä toisilleen. Tällaisissa kohtaamisissa saatamme huomata, että kuulemme, ymmärrämme ja huomaamme toisemme ihan eri tavalla, kun mieli ei ole koko ajan analysoimassa, arvottamassa tai miettimässä, mitä voin ja uskallan sanoa, jotta tulen hyväksytyksi. Eräs isralilainen suomea vain hieman puhuva miespuolinen ystäväni kertoo ymmärtävänsä suomeakin kuin huomaamattaan, kun hän istuu suomalaisten miesten kanssa saunassa täysin rennosti ja samanarvoisena. Normaalisti, kun kanssakäyminen on miesten välillä kuulemma kylmempää, mutta saunassa  naamiot lasketaan.

Voimaa maailmaan
Omaa  kasvumatkaani ovat suuresti auttaneet toiset naiset ja ne pyhät, luottamukselliset  kokoontumiset, joissa olen saanut nähdä  koko naiseuden väriloiston. Niiden kautta olen kerros kerrokselta oppinut hyväksymään ja rakastamaan itsessäni niitäkin naiseuden piirteitä, jotka aiemmin tuntuivat sellaisilta, joista en pidä, tai joita en itselleni salli.  Ennen kaikkea se ehdoton naisten välinen solidaarisuus ja hyväksyntä, jota näissä piireissä olen saanut kokea, on muuttanut minua ja suhdettani omaan  naiseuteeni pysyvästi. Ja mitä enemmän tämä naisten välinen henkisempi ja pyhä ”tukiverkosto” vahvistuu, sitä enemmän tukea, hyväksyntää  ja arvostusta saavat myös kaikki ympärillä olevat miehet, poikaystävät, kumppanit ja aviomiehet .

Tytöt kilpailevat keskenään, vertailevat ja arvostelevat, mutta aidot NAISET tukevat ja voimaannuttavat toisiaan, ehdoitta. Suomi ja maailma tarvitsee kipeästi meitä, aitoja naisia.

Naistenpiirit iskevät johonkin astetta syvempään, sillä ne pureutuvat läpi tabujen ja roolileikkien. Moni onkin saanut korvaamatonta tukea ja apua itselleen. Piirit toimivat foorumina täysin ventovieraille naisille kohdata,  eheytyä, avautua itselleen, elämälle ja rohkeudelle. Uskaltaisin väittää, että säännölisinä annoksina nautittuna nämä piirit muuttavat naisen elämän ja pikkuhiljaa sen ympäristön, jossa elämme ja sitä kautta maailman. Punainen teltta-liikkeen missiona olisikin saada jokaiseen kortteliin oma ”telttansa”, eli paikka, jossa naiset voisivat kokoontua saadakseen toisiltaan tukea. Sitä kohti pienin askelin siis.

Kiitos sisaret, jatketaan jakamista. Kun itse saa, jaksaa myös antaa.

Rakkaudensoturi järjestää mm. punainen teltta naistenpiirejä ja sisterhood club-päiviä. Seuraava Sisterhood Clun päivä järjestetään Helsingissä  sunnuntaina, 20.11.2016 kello 10-18. Tapahtuman Facebook sivun löydät täältä.

Ensi keväänä on tulossa myös Red Tent, punainen teltta työpajaviikonloppu naisille, jotka haluavat oppia järjestämään omia piirejään. Tapahtumista ilmoitetaan  mm. tässä blogissa ja Rakkaudensoturi Facebook-sivuilla.