VIETTELIJÄTTÄREN KYNSISSÄ

Kaikenlaista voi sattua ja tapahtua, kun ” lilluttelee vedessä. ” Tällä kertaa tarina yhdestä poikkeuksellisen intensiivisestä päivästäni keskellä Aguahara-koulutusta,  jolloin matkasin koko päivän tapahtumasta ja kokemuksesta toiseen. Lopulta ne kaikki nivottiin yhteen, jotta ymmärtäisin viettelykseni voiman.

Makasin  Koh Jumin saarella Thaimaassa pienen bungalowin patjalla.  Tuo alkeellinen bungalow oli ollut kotini  kolmen viikon ajan yhdessä torakoiden, sammakoiden, hyttysten, hämäkkien ja huonekaverini  kanssa. Päättymäisillään oli intensiivinen ja rankahko koulutus Aguahara-”vesirentoutuksen” parissa.  Vaikka  elin tietyllä tapaa keskellä haavettani eli paratiisisaarella, kommuunissa samanhenkisten luovien ihmisten kanssa joogaten, tanssien, välillä musisoiden,  auringon helliessä ja opiskellen vieläpä asiaa, jota todella rakastin, pyöri silti jossain mieleni sopukoissa kysymys, miksi oikeastaan täällä olin? Sisäinen tunne-elämäni oli ollut toki runsasta kuluneiden viikkojen aikana, mutta minusta tuntui,  että ensimmäisten viikkojeni panos oli suuremmaksi osaksi mennyt tukiessa toisten ihmisten prosesseja, joita vesi ja kehon liikuttaminen olivat nostaneet pintaan. Mutta se ei riittänyt minulle syyksi, kuten ei myöskään se Aguahara-diplomi, jonka olin  koulutuksen päätteeksi saamassa. Minulle oli vahva tunne,  että jotain muutakin matkani taustalla olisi – en  vain ollut vielä saanut siihen vastausta. Ennen nukahtamista rukoilin vielä, että ennen kun koulutus loppuisi muutaman päivän kuluessa ymmärtäisin matkani ”todellisen syyn.”

Päivän mittainen intensiiviretriitti

Aamulla heräsin ja aistin heti, että jokin oli muuttunut. Tuntui, kuin  kaikki ulkoinen ja sisäinen huomio olisi siirretty minuun. Heräillessäni tunsin  yllättäen myös sisareni voimakkaan energian ja läsnäolon  vierelläni. Ikään kuin hän olisi tullut ilahduttamaan minua niin kuin ennen vanhaan, kun vielä vietimme paljon aikaa yhdessä. En ollut ollut sisareeni pitkään aikaan yhteydessä ja tämä hänen yllättävä ”visiittinsä” ihmetytti ja piristi. Tuntui, kuin hän olisi heilautellut taikasauvaaa, joka poisti raskauden ja sai näkemään koko maailman keveyden kautta. Puin päälleni hymyillen ja astuessani ulos bungalowistamme rappujemme yläpäässä minua odotti musta kissa. Yleensä tapasin samaisen kissan  makaamassa ainoastaan nukkuma-asennossa lähellä rantaa. Nyt kissa katsoi minua suoraan silmiin kujeilevasti ja halusi selkeästi leikkiä kanssani. Ja siinä samassa leikkisyys heräsi myös minussa. Nauroin ääneen ja jatkoin matkaani rantaan tekemään aamuista kundaliinijoogan harjoitustani kissa vierelläni hypellen. 

Gurujen siunaus

Sinun tiesi on jumalan tie! Jatka noin ja ole  juuri se, mitä olet -oma itsesi.

Kundaliinijoogassa virittäydymme aina harjoitukseen mantrojen myötä.  Tänä  aamuna ennen virittäytymistäni pyysin vielä erikseen ohjausta, jotta ymmärtäisin syvemmin kaikkea sitä, mitä minussa oli tapahtumassa, sillä sisälläni oli paljon hämmennystä. Loppumeditaation aikana  tapahtuikin jotain odottamatonta.”Ovi minussa avautui” ja siinä samassa huomasin katselevani rinkiä, jossa istui kundaliinijoogatradition guruja ( guru on henkinen opettaja). He hymyilivät ja naureskelivat keskenään ja katsoivat minua lämmöllä. Minut kutsuttiin mukaan piiriin istumaan. Gurut halusivat  välittää minulle viestin: ”Ole rennosti, sinun tiesi on jumalan tie! Jatka noin ja ole  juuri se, mitä olet -oma itsesi.” Lopulta istuin ringin keskelle ja gurut siunasivat minut.  Samalla tunsin, kuinka rinnassani lähti jokin murtumaan -sydämeni avautui ja itkin vuolaasti saamastani siunauksen voimasta. Hetkessä samainen ovi meni kiinni ja olin takaisin ”tässä maailmassa”, tosin edelleen vielä itkien tapahtuneen voimasta.  Kello oli tässä vaiheessa vasta 8 aamulla ja olin jo niin hämmentynyt, etten tiennyt, mitä loppupäivältä enää odottaa. Tämä oli eittämättä ollut yksi suurin ja merkittävin siunaus ja kokemus,  jota omalla matkallani olin kohdannut.  

Vesi vapauttaa

Aguaharan aamuharjoituksessamme  portugalilainen nainen  ryhmästämme kysyi minulta, saisiko hän antaa minulle tänään hoidon. Hän ei ollut ehkä teknisesti ryhmämme parhaasta päästä , mutta tunsin kuinka hänen intuition ja naiseuden voimakanavansa olivat puhkeamassa kukkaan ja siinä energiassa saatoin helposti luottaa, olla turvassa ja antautua. Kesken hoitoa huomasin, kuinka sisälläni alkoi nousta jotain raskasta. Kysyin vedeltä, mitä tämä raskaus on?  Olin huomannut, kuinka viisas ja voimallinen sanansaattaja vesi oli, jos vain osasi kuunnella tarkasti. Hetken kuluttua vastaus saapui. ”Se on isoäitisi. Olet kantanut hänen ja sukusi tuskaa,  joka liittyy naiseuteen, petetyksi tulemiseen,  katkeruuteen, oman voiman pienentämiseen  ja toisaalta oman voiman menettämiseen kumppanille.” Olin toistanut itse samaa haavaa suhteissani ja työstänytkin asiaa jo vuosia. Nyt tämä kerros nousi möykkynä yhä suuremmaksi ja suuremmaksi. Lopulta rukoilin, että vesi auttaisi minua keventämään tätä taakkaa ja karmaa,  jota en enää halunnut viedä eteenpäin ja ylläpitää elämässäni ja suhteissani. Tuntui, kuin vesi  olisi kuullut pyyntöni, sillä se, mitä seuraavaksi vedessä ja minussa tapahtui, oli raivoisaa irtipäästämistä.

Iltapäivällä meillä oli vuorossa vesitanssiharjoitus ja sattumalta päädyin tekemään harjoituksen ryhmäämme uutena saapuneen amerikkalaisen miehen kanssa. Minulla oli ollut varautunut suhtautuminen häneen, sillä hän oli vaikuttanut alunperin silmissäni hieman itseriittoiselta ja jotenkin sellaiselta, kenen kanssa en halunnut olla niin tekemisissä. Mutta harjoituksen alettua vesi ja liike veivät mukanaan – ja myös häneen kohdistuneet projisoinnit huuhtoutuivat. Ajauduimme  hiljalleen aivan toiseen valtakuntaan, jossa eli enää kaksi kehoa eikä mieltä ollut olemassa ollenkaan. Ainoastaan veden ja tanssin virtaus, kontakti ja sanaton yhteys ohjasivat liikettämme. Enkä ole elämässäni kokenut  yhtään niin kaunista tanssia. Se oli vapain, villein, hellin, kaunein, intohimoisin, luovin, hulluin, rohkein, herkin ja rakkaudellisin tanssi, jonka olen elämässäni tanssinut. Ja kaikista merkillisintä  siinä oli se, että vaikka minulla oli siinä mies parina, tuntui, kuin olisin tanssinut koko tanssin itseni kanssa ja itselleni. Toinen vain tuki minua siinä.  Tanssin loputtua kiitin tanssipariani nöyrästi ja samalla haltioituneena tästä kokemuksesta. Hänkin tuntui olevan sanaton tanssin voimasta.

Ainoa ihminen, kuka sinun ikinä tulee vietellä ja yrittää saada jäämään luoksesi, olet sinä itse

Tunsin olevani täysin elossa pitkästä aikaa. Kirjaimellisesti niin elossa, että jouduin jäämään mereen kellumaan ja palautumaan pitkäksi aikaa. Siinä kelluessani tunsin, kuinka jokaikinen soluni sykki elämää ja elinvoimaa. Samalla sisältäni kumpusi  hiljainen ymmärrys siitä, kuinka  vaikea asia elämässäni olikin ollut se, että  viettelisin itse itseni -todella viettelisin kuin maailman tärkeimmän ja arvokkaimman naisen.  Kaikkien tantra- jumalatar ja naiseusretriittien ja koulutusten jälkeenkin tämä oivallus ja ymmärrys tuntui kuin uudelta.  Ja kuin leikinomaisesti vesi kuiskasi minulle: “vihdoinkin ymmärsit!  Ainoa ihminen, kuka sinun ikinä tulee vietellä ja yrittää saada jäämään luoksesi, olet sinä itse – kaikki muu kyllä seuraa perässä! “

Illalla ennen nukkumaan menoa makasin sängyllä kiitollisena ja onnellisena. Minua oli todellakin autettu enemmän, kuin olisin ikinä itse osannut pyytää. Päivän ohjattu jumalatar-retriittini oli tuonut minulle pyytämäni opetuksen: olin onnistunut viettelemään itseni! Vietteleminen oli ollut vieläpä niin tehokasta, että halusin jäädä ja sitoutua tähän suhteeseen ja itseeni ihan tosissani, kaikkine kasvukipuineni epätäydellisyyksineni, pelkoineni, mutta myös siunauksineni, lahjoineni ja voimavarojeni -ehkäpä  aidosti elämäni ensimmäistä kertaa! Tuntui, että olin vihdoin saapumassa kotiin itseni luokse, enkä aikoisi enää paeta siitä pois.

img_20170217_132325
Etsin jumalaa, mutta löysin vain itseni. Etsin itseäni ja löysin jumalan (sufilainen sananlasu).

Matkalla minuksi, matkalla kotiin – totuuden tie

Kuinka usein keskitymmekään siihen, että yritämme saada muut pitämään itsestämme. Vakuuttelemme, selittelemme, yritämme olla pidettyjä ja haluttuja. Vertaamme itseämme muihin ja yritämme saavuttaa jotain, joka meiltä niin usein puuttuu. Ehkä haemme huomiota, lisää sisältöä elämäämme tai mahdollisesti täytettä johonkin, joka tuntuu  kipeältä,  vaillinaiselta tai puutteelliselta.  Kukin pakenee ja peittelee  omia varjoisempia kohtiaan, epävarmuuttaan ja ikäviä tuntemuksiaan tavallaan: joku kiireeseen, työhön, urheiluun, syömiseen tai alkoholiin, joku toinen vaikkapa lukemiseen ja joogaan.  Olen itse kokeillut myös näistä kaikkia. Samalla itsensä kohtaamattomuus vie kuitenkin pois siltä ainoalta tieltä, joka veisi kohti jotain aidompaa. Tämän tien päämääränä on löytää sisäinen ääni ja totuus ja oppia kuuntelemaan sitä.

Sisäiselle matkalla on kuitenkin omat vaikeat ja vaivalloiset puolensa. Matkan tekoon vaaditaankin rohkeuden lisäksi sitä, että on todella valmis tutkimaan suurella myötätunnolla itseään ja  sietämään paljon epämieluisia tuntemuksia pakenematta. Matkan tekoon vaaditaan myös itseluottamusta ja täydellistä sitoutumista.  Sillä ennen kuin saavuttaa valon, joutuu kulkemaan läpi todennäköisesti hyvinkin pelottavien varjojen läpi. Mutta  vain tämä matka vie kohti sisäistä totuutta.  Ja kun oman sisäisen rikkautensa löytää,  tai siihen saa kosketuksen, ulkomaailma alkaa näyttää jopa värittömältä. Ja kun lopulta lepää itsessään, on saapunut kotiin. Ja se paikka on niin kaunis ja pyhä,  ettei sitä  voi mielellä edes käsittää.  

Olisitko sinä valmis viettelemään itsesi?

___________________________________________________________

Henkilökohtaiset valmennukset ja tukea matkalle:
anuramjas@gmail.com ( Matkalla minuksi, matkalla kotiin)

Olen Anu Ramjas, alunperin Helsingistä ja sittemmin maailman eri kolkkia kolunnut ja elämänmuutoksen tehnyt henkinen nainen, coach (ICF-sertifioitu), vapaa tie-henkisen kasvun valmentaja (Johdon Kehto Oy), kundaliinijoogan-ja shaktitanssin opettaja (KRI), Red Tent-naistenpiiri-& tantratyöskentelyn fasilitaattori, artisti/muusikko, ETM, ja toki paljon muutakin näiden nimikkeiden takana. Pyrkimyksenäni on matkallani murtaa myötätunnolla ja voimalla kaikki ne muurit, jotka pitävät rakkauden, totuuden, aitouden ja todellisen opastuksen loitolla mielen hälinän seassa ja auttaa samalla muita.

Anu Ramjas
Rakkaudensoturi Facebookissa 
Instagram

Advertisement