Erilaisuus

KATEUDEN KAUTTA VAPAUTEEN

| Ramjas
Vapaa kateudesta
Kuva: James Jester

If you could untie your wings and free your soul of jealousy, you and everyone around you would fly up like doves -Rumi

Ehkä sinäkin meditoit, teet henkistä harjoitusta, luot yhdessä toisten kanssa, olet löytämässä elämällesi suurempaa merkitystä, joogaat, syöt terveellisesti..

Ja silti, kateus ottaa sinusta aika ajoin vallan.

On lukuisia syitä tuntea kateutta. Ehkä kateus hiipii kutsumatta toisen parisuhteesta, menestyksestä, varallisuudesta, vapaudesta, yltäkylläisyydestä, ulkonäöstä, lahjakkuudesta, terveydestä, siitä, että joku toinen pääsee matkustamaan tai  ajasta, jota toisella tuntuu olevan enemmän…Lista on loputon.

Joogisessa filosofiassa puhutaan paljon rajallisesta ja rajattomasta minuudesta. Rajallinen minä on se osa meistä, joka näkee asiat kapeammin kuin ne todellisuudessa ovat. Rajallinen minä käsittää mm. meidän persoonamme, joka tulkitsee maailmaa nimensä mukaisesti rajallisesti, mielestä käsin. Kaikilla meillä on persoonatyypistämme riippuen omat silmälasimme, jotka filtteröivät ja lokeroivat kokemuksiamme sen mukaan, mitä uskomusjärjestelmiä meillä entuudestaan on käytössä.  Henkiset harjoitukset pyrkivät lopulta avaamaan meidän tietoisuuden tasoa, jotta se resonoisi ja värähtelisi meidän rajattoman ja  universaalin yhteyden kanssa, ja jotta kykenisimme näkemään ja kokemaan asiat ja ilmiöt laajemmin, eikä  pelkästään rajoittuneesta mielestämme käsin. Kateus on mm. rajallisen mielemme, egomme tuote.

Henkinen harjoitus opettaa meitä myös  impulsiivisen  asioihin välittömästi reagoimisen sijaan ”vastaamaan” ( to respond). Reagointi on hetkessä tapahtuva salamannopea impulssi, jota ohjaa meidän tiedostamattoman mielen uskomukset ja  ennakkoluulot. Kun sanomme jotain ajattelematta, samalla tiedostamaton mieli ajaa showtamme. Reagointi ei ota myöskään huomioon pitkän aikavälin vaikutuksia tai toisia ihmisiä.

Vastaus tai vastine (a response) kypsyy useimmiten puolestaan  hitaammin. Se sisällyttää itseensä niin tiedostamattoman kuin tietoisenkin mielen, jolloin vastaus on ”ekologisempi”.  Vastaus tai vastine ottaa tällöin huomioon ei ainostaan sinut itsesi, mutta myös muut ympärilläsi olevat ihmiset. Vastine huomio pidemmän aikavälin vaikutukset samalla, kun se on paremmin linjassa integriteettimme ja arvojemme kanssa. Reaktio ja vastine saattavat joskus näyttää samanlaiselta, mutta ero on siinä, että ne tuntuvat todella erilaisilta.

Do you have the patience to wait till your mud settles and the water is clear? ~Lao Tzu

Kundaliinijoogan henkinen mestari Yogi Bhajan opettaa, että kateus, viha ja toisen loukkaaminen ovat pahimpia vihollisiamme. Kun loukkaat toista, olet kateellinen, tai vihaat, nämä tuntemukset lopulta myrkyttävät vain sinua itseäsi. Kun taas annat anteeksi, palvelet ja toimit myötätunnosta käsin, nämä teot saavat sinut kääntymään jumalan –  korkeamman minuuden ja samalla rajattomuuden puoleen. Voimme lopulta itse valita, kummalle kolminaisuudelle annamme ravintoa. Ensimmäinen kominaisuus käyttää polttoaineenaan reagointia ja jälkimmäinen vastinetta.

Kateellisuuden tunteminen on ollut minulle kivuliasta, jotain, mitä en ole oikein osannut kunnolla käsitellä, ja josta olen itseäni ” henkisenä ihmisenä” tuominnut. Samalla koko henkinen ihminen -käsitteenä on jo itsessään absurdi, sillä kaikki ihmiset ovat henkisiä, oli se tiedostettua tai ei. Lopulta ihmisyyden ja henkisen kasvun oppimatkaan kuuluu se, että oppii tuntemaan ja kokemaan kaiki ihmisyyteen liittyvät sävyt  ja tunteet osana meitä, ei jonain sellaisena, joka on meistä ulkopuolella.

Kateuden tuntemiselta en ole siis minäkään välttynyt.  Mitä olen oppinut? 

Kateus on myrkyllinen tunne, joka johtaa itseni säälimiseen ja pienentämiseen ja se seuraa useimmiten siitä, että mieleni/ egoni vertaa minua muihin. Kateus saa minut salakavalasti uskomaan, että olen vaillinainen, ja että minulta puutuuu jotain (egon väite). Paradoksaaliseti  matkan varrella kateudesta on tullut kerrassaan mahtava henkisen kasvun rakennusaine! On todella ok tuntea toisinaan katellisuutta syyllistymisen sijaan. Olen jopa oppinut rakastamaan kateellisuutta.

Miksi?

Koska kateus osoittaa minulle kauniilla tavalla sen rajallisen ja tiedostamattoman mieleni hautaaman nurkan minussa, joka edelleen tuntee ja uskoo olevansa riittämätön, ei arvokas. Samalla se, kehen projisoin mahdollista kateuttani osoittaa minulle todellisuudessa vain minun oman potentiaalini. Kiitos siis te kaikki opettajani, joille olen voinut olla kateellinen. Kiitos, että olette auttaneet minua kasvamaan.  Kiitos, että olen uskaltanut myöntää teille oman kateellisuuteni joskus jopa ääneen. Häpeän saa häviämään vain se, että se tulee päivänvaloon.  Se, että reagoinnin ja pienentymisen sijaan tai ainakin  rinnalle olen oppinut useammin myös hengittämään ja tunnustelemaan kateutta minussa liikkuvana energiana ja lopulta kääntämään sen rakennusaineeksi, on ollut minulle mittaamattoman  arvokas lahja, joka on tuonut lisää vapautta.  Samalla olen huomannut, että yhä useammin myös iloitsen muiden menestymisestä aidosti.

Mutta nyt.  Sulje silmäsi ja kuvittele hetkeksi, että maailmankaikkeudella on suuruutta juuri sinulle. Ja kuvittele, kuinka sinua kutsutaan tuota suuruutta kohti.  Jotta voit kävellä suuruutesi luokse ja juurruttaa sen itseesi täysin, et voi kuitenkaan kulkea kenenkään muun tietä, vaan sinun täytyy luoda oma tiesi. Tien, joka on sinun näköinen ja siten erilainen kuin muut tiet, mutta silti samanarvoinen. Aivan kuten me ihmisetkin olemme erilaisia, mutta silti samanarvoisia.

Why compare yourself with others? No one in the entire world can do a better job of being you than you. – Unknown

Rakkaudensoturin seuraavat tapahtumat:

Kundaliinijoogan työpaja -sisäinen rauha ja levollisuus 7.5. / Helsinki, Villa Vapaus

Shaktitanssin työpaja Tampereella 13.5. Joogakoulu Ong Namo

Amrit Naadin mantramusiikkikonsertti Tampereella 13.5. Joogakoulu Ong Namo

Ibiza Goddes Retreat  5.-10.6./ Espanja (Mukana assistenttina)

Henkinen valmennus: anuramjas@gmail.com

Minusta

Rakkaudensoturi Facebookissa

Advertisement

VIETTELIJÄTTÄREN KYNSISSÄ

| Ramjas

Kaikenlaista voi sattua ja tapahtua, kun ” lilluttelee vedessä. ” Tällä kertaa tarina yhdestä poikkeuksellisen intensiivisestä päivästäni keskellä Aguahara-koulutusta,  jolloin matkasin koko päivän tapahtumasta ja kokemuksesta toiseen. Lopulta ne kaikki nivottiin yhteen, jotta ymmärtäisin viettelykseni voiman.

Makasin  Koh Jumin saarella Thaimaassa pienen bungalowin patjalla.  Tuo alkeellinen bungalow oli ollut kotini  kolmen viikon ajan yhdessä torakoiden, sammakoiden, hyttysten, hämäkkien ja huonekaverini  kanssa. Päättymäisillään oli intensiivinen ja rankahko koulutus Aguahara-”vesirentoutuksen” parissa.  Vaikka  elin tietyllä tapaa keskellä haavettani eli paratiisisaarella, kommuunissa samanhenkisten luovien ihmisten kanssa joogaten, tanssien, välillä musisoiden,  auringon helliessä ja opiskellen vieläpä asiaa, jota todella rakastin, pyöri silti jossain mieleni sopukoissa kysymys, miksi oikeastaan täällä olin? Sisäinen tunne-elämäni oli ollut toki runsasta kuluneiden viikkojen aikana, mutta minusta tuntui,  että ensimmäisten viikkojeni panos oli suuremmaksi osaksi mennyt tukiessa toisten ihmisten prosesseja, joita vesi ja kehon liikuttaminen olivat nostaneet pintaan. Mutta se ei riittänyt minulle syyksi, kuten ei myöskään se Aguahara-diplomi, jonka olin  koulutuksen päätteeksi saamassa. Minulle oli vahva tunne,  että jotain muutakin matkani taustalla olisi – en  vain ollut vielä saanut siihen vastausta. Ennen nukahtamista rukoilin vielä, että ennen kun koulutus loppuisi muutaman päivän kuluessa ymmärtäisin matkani ”todellisen syyn.”

Päivän mittainen intensiiviretriitti

Aamulla heräsin ja aistin heti, että jokin oli muuttunut. Tuntui, kuin  kaikki ulkoinen ja sisäinen huomio olisi siirretty minuun. Heräillessäni tunsin  yllättäen myös sisareni voimakkaan energian ja läsnäolon  vierelläni. Ikään kuin hän olisi tullut ilahduttamaan minua niin kuin ennen vanhaan, kun vielä vietimme paljon aikaa yhdessä. En ollut ollut sisareeni pitkään aikaan yhteydessä ja tämä hänen yllättävä ”visiittinsä” ihmetytti ja piristi. Tuntui, kuin hän olisi heilautellut taikasauvaaa, joka poisti raskauden ja sai näkemään koko maailman keveyden kautta. Puin päälleni hymyillen ja astuessani ulos bungalowistamme rappujemme yläpäässä minua odotti musta kissa. Yleensä tapasin samaisen kissan  makaamassa ainoastaan nukkuma-asennossa lähellä rantaa. Nyt kissa katsoi minua suoraan silmiin kujeilevasti ja halusi selkeästi leikkiä kanssani. Ja siinä samassa leikkisyys heräsi myös minussa. Nauroin ääneen ja jatkoin matkaani rantaan tekemään aamuista kundaliinijoogan harjoitustani kissa vierelläni hypellen. 

Gurujen siunaus

Sinun tiesi on jumalan tie! Jatka noin ja ole  juuri se, mitä olet -oma itsesi.

Kundaliinijoogassa virittäydymme aina harjoitukseen mantrojen myötä.  Tänä  aamuna ennen virittäytymistäni pyysin vielä erikseen ohjausta, jotta ymmärtäisin syvemmin kaikkea sitä, mitä minussa oli tapahtumassa, sillä sisälläni oli paljon hämmennystä. Loppumeditaation aikana  tapahtuikin jotain odottamatonta.”Ovi minussa avautui” ja siinä samassa huomasin katselevani rinkiä, jossa istui kundaliinijoogatradition guruja ( guru on henkinen opettaja). He hymyilivät ja naureskelivat keskenään ja katsoivat minua lämmöllä. Minut kutsuttiin mukaan piiriin istumaan. Gurut halusivat  välittää minulle viestin: ”Ole rennosti, sinun tiesi on jumalan tie! Jatka noin ja ole  juuri se, mitä olet -oma itsesi.” Lopulta istuin ringin keskelle ja gurut siunasivat minut.  Samalla tunsin, kuinka rinnassani lähti jokin murtumaan -sydämeni avautui ja itkin vuolaasti saamastani siunauksen voimasta. Hetkessä samainen ovi meni kiinni ja olin takaisin ”tässä maailmassa”, tosin edelleen vielä itkien tapahtuneen voimasta.  Kello oli tässä vaiheessa vasta 8 aamulla ja olin jo niin hämmentynyt, etten tiennyt, mitä loppupäivältä enää odottaa. Tämä oli eittämättä ollut yksi suurin ja merkittävin siunaus ja kokemus,  jota omalla matkallani olin kohdannut.  

Vesi vapauttaa

Aguaharan aamuharjoituksessamme  portugalilainen nainen  ryhmästämme kysyi minulta, saisiko hän antaa minulle tänään hoidon. Hän ei ollut ehkä teknisesti ryhmämme parhaasta päästä , mutta tunsin kuinka hänen intuition ja naiseuden voimakanavansa olivat puhkeamassa kukkaan ja siinä energiassa saatoin helposti luottaa, olla turvassa ja antautua. Kesken hoitoa huomasin, kuinka sisälläni alkoi nousta jotain raskasta. Kysyin vedeltä, mitä tämä raskaus on?  Olin huomannut, kuinka viisas ja voimallinen sanansaattaja vesi oli, jos vain osasi kuunnella tarkasti. Hetken kuluttua vastaus saapui. ”Se on isoäitisi. Olet kantanut hänen ja sukusi tuskaa,  joka liittyy naiseuteen, petetyksi tulemiseen,  katkeruuteen, oman voiman pienentämiseen  ja toisaalta oman voiman menettämiseen kumppanille.” Olin toistanut itse samaa haavaa suhteissani ja työstänytkin asiaa jo vuosia. Nyt tämä kerros nousi möykkynä yhä suuremmaksi ja suuremmaksi. Lopulta rukoilin, että vesi auttaisi minua keventämään tätä taakkaa ja karmaa,  jota en enää halunnut viedä eteenpäin ja ylläpitää elämässäni ja suhteissani. Tuntui, kuin vesi  olisi kuullut pyyntöni, sillä se, mitä seuraavaksi vedessä ja minussa tapahtui, oli raivoisaa irtipäästämistä.

Iltapäivällä meillä oli vuorossa vesitanssiharjoitus ja sattumalta päädyin tekemään harjoituksen ryhmäämme uutena saapuneen amerikkalaisen miehen kanssa. Minulla oli ollut varautunut suhtautuminen häneen, sillä hän oli vaikuttanut alunperin silmissäni hieman itseriittoiselta ja jotenkin sellaiselta, kenen kanssa en halunnut olla niin tekemisissä. Mutta harjoituksen alettua vesi ja liike veivät mukanaan – ja myös häneen kohdistuneet projisoinnit huuhtoutuivat. Ajauduimme  hiljalleen aivan toiseen valtakuntaan, jossa eli enää kaksi kehoa eikä mieltä ollut olemassa ollenkaan. Ainoastaan veden ja tanssin virtaus, kontakti ja sanaton yhteys ohjasivat liikettämme. Enkä ole elämässäni kokenut  yhtään niin kaunista tanssia. Se oli vapain, villein, hellin, kaunein, intohimoisin, luovin, hulluin, rohkein, herkin ja rakkaudellisin tanssi, jonka olen elämässäni tanssinut. Ja kaikista merkillisintä  siinä oli se, että vaikka minulla oli siinä mies parina, tuntui, kuin olisin tanssinut koko tanssin itseni kanssa ja itselleni. Toinen vain tuki minua siinä.  Tanssin loputtua kiitin tanssipariani nöyrästi ja samalla haltioituneena tästä kokemuksesta. Hänkin tuntui olevan sanaton tanssin voimasta.

Ainoa ihminen, kuka sinun ikinä tulee vietellä ja yrittää saada jäämään luoksesi, olet sinä itse

Tunsin olevani täysin elossa pitkästä aikaa. Kirjaimellisesti niin elossa, että jouduin jäämään mereen kellumaan ja palautumaan pitkäksi aikaa. Siinä kelluessani tunsin, kuinka jokaikinen soluni sykki elämää ja elinvoimaa. Samalla sisältäni kumpusi  hiljainen ymmärrys siitä, kuinka  vaikea asia elämässäni olikin ollut se, että  viettelisin itse itseni -todella viettelisin kuin maailman tärkeimmän ja arvokkaimman naisen.  Kaikkien tantra- jumalatar ja naiseusretriittien ja koulutusten jälkeenkin tämä oivallus ja ymmärrys tuntui kuin uudelta.  Ja kuin leikinomaisesti vesi kuiskasi minulle: “vihdoinkin ymmärsit!  Ainoa ihminen, kuka sinun ikinä tulee vietellä ja yrittää saada jäämään luoksesi, olet sinä itse – kaikki muu kyllä seuraa perässä! “

Illalla ennen nukkumaan menoa makasin sängyllä kiitollisena ja onnellisena. Minua oli todellakin autettu enemmän, kuin olisin ikinä itse osannut pyytää. Päivän ohjattu jumalatar-retriittini oli tuonut minulle pyytämäni opetuksen: olin onnistunut viettelemään itseni! Vietteleminen oli ollut vieläpä niin tehokasta, että halusin jäädä ja sitoutua tähän suhteeseen ja itseeni ihan tosissani, kaikkine kasvukipuineni epätäydellisyyksineni, pelkoineni, mutta myös siunauksineni, lahjoineni ja voimavarojeni -ehkäpä  aidosti elämäni ensimmäistä kertaa! Tuntui, että olin vihdoin saapumassa kotiin itseni luokse, enkä aikoisi enää paeta siitä pois.

img_20170217_132325
Etsin jumalaa, mutta löysin vain itseni. Etsin itseäni ja löysin jumalan (sufilainen sananlasu).

Matkalla minuksi, matkalla kotiin – totuuden tie

Kuinka usein keskitymmekään siihen, että yritämme saada muut pitämään itsestämme. Vakuuttelemme, selittelemme, yritämme olla pidettyjä ja haluttuja. Vertaamme itseämme muihin ja yritämme saavuttaa jotain, joka meiltä niin usein puuttuu. Ehkä haemme huomiota, lisää sisältöä elämäämme tai mahdollisesti täytettä johonkin, joka tuntuu  kipeältä,  vaillinaiselta tai puutteelliselta.  Kukin pakenee ja peittelee  omia varjoisempia kohtiaan, epävarmuuttaan ja ikäviä tuntemuksiaan tavallaan: joku kiireeseen, työhön, urheiluun, syömiseen tai alkoholiin, joku toinen vaikkapa lukemiseen ja joogaan.  Olen itse kokeillut myös näistä kaikkia. Samalla itsensä kohtaamattomuus vie kuitenkin pois siltä ainoalta tieltä, joka veisi kohti jotain aidompaa. Tämän tien päämääränä on löytää sisäinen ääni ja totuus ja oppia kuuntelemaan sitä.

Sisäiselle matkalla on kuitenkin omat vaikeat ja vaivalloiset puolensa. Matkan tekoon vaaditaankin rohkeuden lisäksi sitä, että on todella valmis tutkimaan suurella myötätunnolla itseään ja  sietämään paljon epämieluisia tuntemuksia pakenematta. Matkan tekoon vaaditaan myös itseluottamusta ja täydellistä sitoutumista.  Sillä ennen kuin saavuttaa valon, joutuu kulkemaan läpi todennäköisesti hyvinkin pelottavien varjojen läpi. Mutta  vain tämä matka vie kohti sisäistä totuutta.  Ja kun oman sisäisen rikkautensa löytää,  tai siihen saa kosketuksen, ulkomaailma alkaa näyttää jopa värittömältä. Ja kun lopulta lepää itsessään, on saapunut kotiin. Ja se paikka on niin kaunis ja pyhä,  ettei sitä  voi mielellä edes käsittää.  

Olisitko sinä valmis viettelemään itsesi?

___________________________________________________________

Henkilökohtaiset valmennukset ja tukea matkalle:
anuramjas@gmail.com ( Matkalla minuksi, matkalla kotiin)

Olen Anu Ramjas, alunperin Helsingistä ja sittemmin maailman eri kolkkia kolunnut ja elämänmuutoksen tehnyt henkinen nainen, coach (ICF-sertifioitu), vapaa tie-henkisen kasvun valmentaja (Johdon Kehto Oy), kundaliinijoogan-ja shaktitanssin opettaja (KRI), Red Tent-naistenpiiri-& tantratyöskentelyn fasilitaattori, artisti/muusikko, ETM, ja toki paljon muutakin näiden nimikkeiden takana. Pyrkimyksenäni on matkallani murtaa myötätunnolla ja voimalla kaikki ne muurit, jotka pitävät rakkauden, totuuden, aitouden ja todellisen opastuksen loitolla mielen hälinän seassa ja auttaa samalla muita.

Anu Ramjas
Rakkaudensoturi Facebookissa 
Instagram

Miltä sinun vapautesi näyttää?

| Ramjas

10403690_10152535751697161_2803537581991247146_n

 OECD:n vertailun mukaan Suomessa oppimistulosten erot kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä ovat Eu-maiden suurimpia. Moni koulussa uupunut kokee mm., ettei kuulu joukkoon eikä pysty integroitumaan. Ulkopuolisuuden kokeminen ja yksinäisyys nostattavat helposti  pintaan tunteen, että minussa täytyy olla jotain vikaa, kun en sopeudu tai kuulu joukkoon. Ilmiön muita lisämausteita ovat kyynistyminen, elämänilon katoaminen, suru ja  pitkittyneenä masentuneisus. Yksinäisyys ja tunne ulkopuolisuudesta sairastuttaa lopulta myös kehon.

Tällä kertaa jaan matkani varrella kertyneitä  toisistaan irrallisia mini-tarinoita liittyen erilaisuuden eri puoliin, rasismiin, opetuksiin sekä omiin uskomusjärjestelmiimme, muutokseen ja vapauden käsitteeseen.

Etelä-Afrikka 1996
Olin 17-vuotias, kun lähdin ensimmäisen kerran maailmalle yksin. Maa oli Etelä-Afrikka. Etelä-Afrikassa oli vuotta aikaisemmin loppunut Apartheid ja koulut olivat vasta tovi sitten avanneet ovensa myös mustille oppilaille. Nyt samassa koulussa opiskelivat  ensi kertaa aivan kaiken väriset oppilaat. Itse en  osannut kategorisoida ihmisiä mihinkään sen kummempaan kastiin  ihonvärin perusteella, kun heitä uudessa kotimaassani tapasin. Moinen kirjo oli minulle toki uutta ja erilaista, sillä lapsuuteni  ja nuoruuteni Suomi oli pääosin valkoihoinen. 

Tuohon aikaan ei valkoiset juuri liikkuneet Sowetossa, mustien asuttamalla Johannesburgilaisella asuinalueella, johon kuului osana myös köyhä peltihökkelien ghettoalue. Asuin itse kuukauden verran Sowetossa, sillä halusin kokea mahdollisimman monipuolisesti erilaisuutta muuten pääsääntöisesti valkoisesta Etelä-Afrikkalais elämästäni. Olin eräänä iltapäivänä sowetolais-perheeni  sisarusten  kanssa kävelyllä kadulla, kun minituristibussi pyyhälsi ohi. Ei mennyt kuin hetki, kun bussi peruutti takaisin kohdallemme ja bussin kalteroitujen ikkunoiden läpi valkoiset turistit aloittivat ankaran valokuvauksen kysymättä meiltä edes lupaa kuviinsa.  Siinä seisoimme, emmekä voineet oikein paetakaan. Tunsin ensi kertaa elämässä olevani kuin joku eksoottinen apina ihonvärini vuoksi, negatiivisella tavalla. Tapahtuma tuntui kiusalliselta, ennen kaikkea hämmentävältä ja surulliselta. Tunsin kiukkua, siinähän me  ihmiset, ystävät olimme vain kävelyllä. Miksi se oli ihmeellistä? Vuoden aikana altistuin usein sille uskomukselle, että se ei ole soveliasta, että eriväriset viettävät aikaa yhdessä.

Englanti 1999
Asuin Lontoossa ja  tutustuin erääseen suomalaiseen tyttöön. Hän oli töissään rakastunut puertoricolaiseen poikaan ja he olivat aloittaneet seurustelun. Tyttö oli Joensuusta, Suomen silloisesta ”rasismin mekasta”. Ystävänikin oli ollut koko teini-ikänsä rasisti aina siihen asti, kunnes lähti parikymppisenä Englantiin. Hän oli huudellut ja uhonnut lähes tyhjillä Joensuun kaduilla näkymätöntä, mutta heille ilmeisen todellista uhkaa vastaan, että kaikkien ulkomaalaisten olisi painuttava Suomesta helvettiin. Ainoastaan valkoihoiset ihmiset hyväksyttiin heidän maailmassaan. Sitten tyttö muutti töihin Lontooseen, oppi työpaikallaan tuntemaan Etelä-Amerikkalaisen pojan ja rakastui.  Hän ei kiinnittänyt pojan ihonväriin enää edes huomiota jonkin ajan kuluttua. Nyt tyttö ei tosin enää uskaltanut palata Joensuuhun, koska pelkäsi, että hänet hakattaisiin. Hänhän oli omien sanojensa mukaan ”vaihtanut leiriä.”

Espanja 2005
Espanjan Valenciassa asuessani ja töissä ollenssani, vietin erään viikonlopun Madridissa ja tutustuin siellä asuvan suomalaisen ystäväni kautta toiseen suomisisareemme. He olivat Madridissa samassa työharjoittelussa. Tyttö oli alunperin eräästä maakunnasta, mutta oli muuttanut  Helsinkiin opiskelemaan. Helsingissä asuessaan hän oli viettänyt kaiken aikansa samasta pitäjästä olevan poikaystävänsä ja osakuntanporukkansa kanssa. Hän ei tuntenut yhtään helsinkiläistä  eikä ollut halunnut edes tutustua heihin. Hän oli ollut vakaasti sitä mieltä, että kaikki Helsinkiläiset ovat ylväitä, itsekkäitä, kylmiä ja lähestulkoon  kurjia ihmisiä, joihin ei kannata edes tutustua. Viikonlopun jälkeen hän oli silmin nähden hämmentynyt sanoessaan minulle ja ystävälleni:”Mutta tehän olette tosi kivoja ja sydämellisiä. En olisi ikinä kuvitellut, että olette Helsingistä! Täytyi tulla näköjään maailmalle asti muuttamaan käsitykseni.”

Kuljetko uudistumisen tiellä?

Screen Shot 2016-03-30 at 11.04.18

85-vuotias Etelä-afrikkalainen host-isoisäni, oli elänyt koko elämänsä rotusorron parissa. Hän oli täydellinen rasistisen henkilön ilmentymä, mutta tulimme silti mainiosti juttuun, jos emme puhuneet rotukysymyksistä.  Vaihto-oppilasvuoteni päätteeksi hän sanoi minulle sanat, joita en  ikinä tule unohtamaan. ”Olen kateellinen sinulle. Olen tarkkaillut sinua. Sinä et näe  etkä tunne vihaa, niin kuin minä. Minut kasvatettiin näin, inhoamaan ihonvärin perusteella erilaista, enkä osaa helposti muuttaa tätä. Minut on aivopesty. Ja nyt minusta tuntuu, kuin olisin oman mieleni vankilassa, enkä pääse täältä ulos. Toivon, että vielä opin. ” Se olin rohkein tunnustus,  mitä kukaan minulle on koskaan sanonut.

Minusta tuntuu, kuin olisin oman mieleni vankilassa, enkä pääse täältä ulos. Toivon, että vielä opin.

Uudistuminen vaati muutosta
Aikojen alusta asti ihmiskunta on pelännyt epävarmoja asioita ja muutosta. Luolamiehet pelkäsivät tulta takuuvarmasti, mutta se oli yksi osatekijä ihmisten kehittymisessä. Muutokseen liittyykin lähes poikkeuksetta vastustus. Omasta saavutetusta turvasta, oikeuksista, etuuksista tai asemasta ei haluta luopua varsinkaan, jos muutos ei takuuvarmasti voi luvata jotain parempaa. Myös vanhasta ( toimimaton parisuhde, työ, uskomus) vaikka se olisi kuinka huonoa, on aina turvallisempaa pitää kiinni, kuin liikkua ennakkoluulottomasti kohti uutta ja tuntematonta.

Romahduksen kautta uudelle tasolle
Ennen kuin ihminen voi siirtyä asenteissaan, uskomuksissaan, tavoissaan  ja toimintamalleissaan uudelle tasolle, on ensin käytävä läpi muutoskäyrä, joka sisältää eri vaiheita. Järkytys, torjunta, totuuden hetki, ja lopulta tilanteen hyväksyntä (usein siinä vaiheessa, kun on vihdoin rotkahtanut kuiluun). Vasta näiden steppien jälkeen, on mahdollista saavuttaa ymmärrys  ja lopulta kivuta entistä korkeammalle uuden tasapainon tasolle.  Muutos harvoin onnistuu pomppaamalla suoraan korkeammalle tasolla, vaan matka sisältää aina sen, että ensin vanha (uskomukset, minäkuva, toimintamallit) on revittävä auki tai rikottava. Se tarkoittaa siis käytännössä sitä, että ihminen ( tai organisaatio tai maa) löytää itsensä tässä kohti syvästä kuopasta, jossa ei ole välttämättä aina niin miellyttävää hengittää ja elää. Kun itsensä altistaa uudelle, seuraa vääjäämättä kuitenkin kasvua. Henkisen kasvun polulla epävarmuuden sietäminen ja ei-tietäminen ovat tärkeimpiä oman kasvun siemeniä.

Ollakseen elossa täytyy jatkuvasti kyetä sopeutumaan, kehittymään, oppimaan ja kypsymään.

Entisen yliopistoprofessorini sanoin, ”jo 70 vuotta sitten tiedostettiin maailman suunnittelematon muutos ja todettiin kasvamisen tarve ihmisissä, jotta he voisivat selviytyä. Miten nyt?” Useimmat organisaatiomuutokset epäonnistuvat, kun ihmisten johtamisen sijaan keskitytään asioiden johtamiseen. Miten Suomessa asuvia  johdetaan uusien muutosten kynnyksellä?

cumulus-1-1309105-639x423

Vapauden puolustaminen

Vapaus ei tarkoita sitä, että saa tehdä mitä lystää tai että kaikki tulee hyväksyä.
Vapaus sisältää myös vastuun, kyvyn asettaa terveitä rajoja, neutraalisti kohtaa. Neutrauliuteen päästään, kun kuunnellan ensin vastakkaisia ääniä ja näkökantoja. Jos nämä vastakkaiset maailmat eivät ikinä kohtaa,  tai polariteettejä ei itselleen salli, ei neutraaliuttakaan  tai keskustelua voi syntyä.

Todellisessa ja syvimmässä vapaudessa ei ole  kuitenkaan ikinä mitään menetettävää, suojattavaa tai puolusteltavaa. Se vain on. Sinä et ole minulle mitään velkaa, enkä minä sinulle.

Mikä on se vapaus, itsenäisyys, turva, tai vaikkapa suomalaisuus,  jota täytyy puolustaa tai ylläpitää vihalla, eriarvoisuuden lietsomisella, asein,  jostain  väkisin kiinni pitämisellä, kiusaamisella, vaatimuksilla, rasismilla ja pelolla? Mikäli jostain täytyy pitää kiinni kynsin ja hampain on se jokin  muuttunut jo vankilaksi eikä se todellista vapautta tai turvaa ikinä ollutkaan.

Loppusanat

Jos jaksoit lukea tänne saakka, niin tässä vielä tarina, siitä miten havahduin taas kerran siihen, mikä elämässä oikeasti merkitsee.

Kovia tarinoita sydäntä hellyttävien hymyjen takana
(Ote päiväkirjastani ja FB-päivityksestä 3.3.2015  Harare, Zimbabwen aids orvot ry)
Haastattelin tänään alkuillasta keskuksellamme erästä 12-vuotiasta poikaa, sillä halusin kirjoittaa hänestä henkilötarinan. Pojan vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa 7 vuotta sitten ja sen jälkeen hän on asunut setänsä ja veljensä kanssa. Vaikeiden tunteiden käsittely on täällä Zimbabwessa ja köyhien lasten kesken lähes tabu ja tämäkin kaveri on aina naama virneessä ja iloinen. Silti olen jotenkin aina aistinut hänen tukahdutetun surun kaiken sen reippauden alla.

Tänään sain sitten yllättäen kokea jotain kaunista ja suurta, kun sain olla hänelle se turvallinen syli, joka mahdollisti itkun ja tunteiden näyttämisen.Taivas repesi kaatosateeseen jutellessamme äidistä, isästä ja ikävästä. Siinä istuimme sylikkäin ja itkimme lopulta kummatkin kilpaa sateen kanssa. Halasin, silitin ja rukoilin, että tästä ihanasta pojasta pidetään huoli. Kysyin lopulta, haluisiko hän tulla kaakaolle luokseni vai saattaisinko hänet kotiin. Koska poika ei tiennyt mitä kaakao on, valitsi hän sen,että veisin hänet kotiin ja pitäisin kädestä kiinni. Kassissani oli kallis läppäri ja puhelin sekä rahaa. Jokin lienee muuttumassa, kun ajattelin kävellessäni läpi Hararen köyhimmän alueen pimeän jo laskeutuessa, että aika vähän mulla siinä kassissa on edes yhtään mitään menetettävää..

SISTERHOOD CLUB 24.1.2016 Helsinki

| Ramjas

 

12573054_542534909248923_6644748344001718859_n

Hei sinä äiti, sisko, täti, mummu, serkku, vaimo, sinkku, lapseton, vakaa, ailahtelevainen, hiljainen, puhelias, äkkipikainen, rauhaton, voimakas, ujo….mutta ennen kaikkea nainen. Tämä on kutsu sinulle!

SISTERHOOD CLUB starttaa sunnuntaina 24.1.2016. Kokoonnumme tutkimaan ja elämään yhdessä naiseutta ja naisena elämistä sen eri muodoissa. Kyseessä ei ole feministinen liike naisten oikeuksien vaatimiseen, vaan todellisen ja aidon feminiinisen energian, kauneuden ja voiman nostaminen esille ja kunniaan, sisältä käsin.

 

Päivän aikana joogaamme, tanssimme, vapaudumme, voimaannumme, tutkimme kehomme kautta itseämme, nauramme (tai itkemme) yhdessä ja erikseen ja tuemme toisiamme. Ja ehkä muutakin. Matkustamme oman mielen draamojen ja rajoitteiden läpi, kohti ydintä. Tutustumme päivän aikana myös Punaiseen telttaan ( Ret tent), naisten omaan voima/tukipiiriin, jota voit halutessasi jakaa eteenpäin omassa yhteisössäsi, toisille naisille. Päivän kantavana teemana herkkyys ja intuitio naiseuden voimavarana ja viisautena.

12514030_544325729069841_9019567556682104777_o

Tytöt kilpailevat keskenään, vertailevat ja arvostelevat, mutta aidot NAISET tukevat ja voimaannuttavat toisiaan, ehdoitta. Suomi ja maailma tarvitsee kipeästi meitä, aitoja naisia. Alkaako tästä samalla sinun matkasi oman naiseutesi suurempaan arvostamiseen ja itsesi rakastamiseen?

Päivä tarjoaa siemeniä vuoden 2016 omaa kasvumatkaasi varten. Näiden siementen tukeminen ja kasvattaminen tulee jatkumaan läpi koko vuoden ja halutessasi sinulla on mahdollisuus jatkaa matkaasi myös ohjatusti ja tuetusti.

Paikka: Joogastudio Pihasali, Helsinki
Aika: Sunnuntai 24.1.2016 klo 10:00-18:00 (sisältää tunnin ruoka/evästauon)
Hinta: Earlybird 65 eur ennen 13.1.2016 ilmoittautuneille ja maksaneille. Hinta 13.1.2016 jälkeen 80 euroa.
Ilmoittautuminen ja lisätiedot:
ramjaskaur6@gmail.com

Päivän ohjaa valmentaja/coach, vapaa-tie henkisen kasvun ohjaaja, sertifioitu kundaliinijoogan- ja shaktitanssin opettaja ja nainen, Anu Ramjas Kaur. Anu opettaa sekä valmentaa Suomessa ja ulkomailla. Hän on opiskellut myös Red Tent ( Punainen teltta) – liikettä Satya Kaurin johdolla Portugalissa sekä syventynyt tantran maailmaan kansainvälisten opettajien johdatuksella. Anulla on lisäksi pitkä kokemus ihmisten ja tiimien johtamisesta. Intohimonaan Anulla on ihmisten voimaannuttaminen.