VIETTELIJÄTTÄREN KYNSISSÄ

Kaikenlaista voi sattua ja tapahtua, kun ” lilluttelee vedessä. ” Tällä kertaa tarina yhdestä poikkeuksellisen intensiivisestä päivästäni keskellä Aguahara-koulutusta,  jolloin matkasin koko päivän tapahtumasta ja kokemuksesta toiseen. Lopulta ne kaikki nivottiin yhteen, jotta ymmärtäisin viettelykseni voiman.

Makasin  Koh Jumin saarella Thaimaassa pienen bungalowin patjalla.  Tuo alkeellinen bungalow oli ollut kotini  kolmen viikon ajan yhdessä torakoiden, sammakoiden, hyttysten, hämäkkien ja huonekaverini  kanssa. Päättymäisillään oli intensiivinen ja rankahko koulutus Aguahara-”vesirentoutuksen” parissa.  Vaikka  elin tietyllä tapaa keskellä haavettani eli paratiisisaarella, kommuunissa samanhenkisten luovien ihmisten kanssa joogaten, tanssien, välillä musisoiden,  auringon helliessä ja opiskellen vieläpä asiaa, jota todella rakastin, pyöri silti jossain mieleni sopukoissa kysymys, miksi oikeastaan täällä olin? Sisäinen tunne-elämäni oli ollut toki runsasta kuluneiden viikkojen aikana, mutta minusta tuntui,  että ensimmäisten viikkojeni panos oli suuremmaksi osaksi mennyt tukiessa toisten ihmisten prosesseja, joita vesi ja kehon liikuttaminen olivat nostaneet pintaan. Mutta se ei riittänyt minulle syyksi, kuten ei myöskään se Aguahara-diplomi, jonka olin  koulutuksen päätteeksi saamassa. Minulle oli vahva tunne,  että jotain muutakin matkani taustalla olisi – en  vain ollut vielä saanut siihen vastausta. Ennen nukahtamista rukoilin vielä, että ennen kun koulutus loppuisi muutaman päivän kuluessa ymmärtäisin matkani ”todellisen syyn.”

Päivän mittainen intensiiviretriitti

Aamulla heräsin ja aistin heti, että jokin oli muuttunut. Tuntui, kuin  kaikki ulkoinen ja sisäinen huomio olisi siirretty minuun. Heräillessäni tunsin  yllättäen myös sisareni voimakkaan energian ja läsnäolon  vierelläni. Ikään kuin hän olisi tullut ilahduttamaan minua niin kuin ennen vanhaan, kun vielä vietimme paljon aikaa yhdessä. En ollut ollut sisareeni pitkään aikaan yhteydessä ja tämä hänen yllättävä ”visiittinsä” ihmetytti ja piristi. Tuntui, kuin hän olisi heilautellut taikasauvaaa, joka poisti raskauden ja sai näkemään koko maailman keveyden kautta. Puin päälleni hymyillen ja astuessani ulos bungalowistamme rappujemme yläpäässä minua odotti musta kissa. Yleensä tapasin samaisen kissan  makaamassa ainoastaan nukkuma-asennossa lähellä rantaa. Nyt kissa katsoi minua suoraan silmiin kujeilevasti ja halusi selkeästi leikkiä kanssani. Ja siinä samassa leikkisyys heräsi myös minussa. Nauroin ääneen ja jatkoin matkaani rantaan tekemään aamuista kundaliinijoogan harjoitustani kissa vierelläni hypellen. 

Gurujen siunaus

Sinun tiesi on jumalan tie! Jatka noin ja ole  juuri se, mitä olet -oma itsesi.

Kundaliinijoogassa virittäydymme aina harjoitukseen mantrojen myötä.  Tänä  aamuna ennen virittäytymistäni pyysin vielä erikseen ohjausta, jotta ymmärtäisin syvemmin kaikkea sitä, mitä minussa oli tapahtumassa, sillä sisälläni oli paljon hämmennystä. Loppumeditaation aikana  tapahtuikin jotain odottamatonta.”Ovi minussa avautui” ja siinä samassa huomasin katselevani rinkiä, jossa istui kundaliinijoogatradition guruja ( guru on henkinen opettaja). He hymyilivät ja naureskelivat keskenään ja katsoivat minua lämmöllä. Minut kutsuttiin mukaan piiriin istumaan. Gurut halusivat  välittää minulle viestin: ”Ole rennosti, sinun tiesi on jumalan tie! Jatka noin ja ole  juuri se, mitä olet -oma itsesi.” Lopulta istuin ringin keskelle ja gurut siunasivat minut.  Samalla tunsin, kuinka rinnassani lähti jokin murtumaan -sydämeni avautui ja itkin vuolaasti saamastani siunauksen voimasta. Hetkessä samainen ovi meni kiinni ja olin takaisin ”tässä maailmassa”, tosin edelleen vielä itkien tapahtuneen voimasta.  Kello oli tässä vaiheessa vasta 8 aamulla ja olin jo niin hämmentynyt, etten tiennyt, mitä loppupäivältä enää odottaa. Tämä oli eittämättä ollut yksi suurin ja merkittävin siunaus ja kokemus,  jota omalla matkallani olin kohdannut.  

Vesi vapauttaa

Aguaharan aamuharjoituksessamme  portugalilainen nainen  ryhmästämme kysyi minulta, saisiko hän antaa minulle tänään hoidon. Hän ei ollut ehkä teknisesti ryhmämme parhaasta päästä , mutta tunsin kuinka hänen intuition ja naiseuden voimakanavansa olivat puhkeamassa kukkaan ja siinä energiassa saatoin helposti luottaa, olla turvassa ja antautua. Kesken hoitoa huomasin, kuinka sisälläni alkoi nousta jotain raskasta. Kysyin vedeltä, mitä tämä raskaus on?  Olin huomannut, kuinka viisas ja voimallinen sanansaattaja vesi oli, jos vain osasi kuunnella tarkasti. Hetken kuluttua vastaus saapui. ”Se on isoäitisi. Olet kantanut hänen ja sukusi tuskaa,  joka liittyy naiseuteen, petetyksi tulemiseen,  katkeruuteen, oman voiman pienentämiseen  ja toisaalta oman voiman menettämiseen kumppanille.” Olin toistanut itse samaa haavaa suhteissani ja työstänytkin asiaa jo vuosia. Nyt tämä kerros nousi möykkynä yhä suuremmaksi ja suuremmaksi. Lopulta rukoilin, että vesi auttaisi minua keventämään tätä taakkaa ja karmaa,  jota en enää halunnut viedä eteenpäin ja ylläpitää elämässäni ja suhteissani. Tuntui, kuin vesi  olisi kuullut pyyntöni, sillä se, mitä seuraavaksi vedessä ja minussa tapahtui, oli raivoisaa irtipäästämistä.

Iltapäivällä meillä oli vuorossa vesitanssiharjoitus ja sattumalta päädyin tekemään harjoituksen ryhmäämme uutena saapuneen amerikkalaisen miehen kanssa. Minulla oli ollut varautunut suhtautuminen häneen, sillä hän oli vaikuttanut alunperin silmissäni hieman itseriittoiselta ja jotenkin sellaiselta, kenen kanssa en halunnut olla niin tekemisissä. Mutta harjoituksen alettua vesi ja liike veivät mukanaan – ja myös häneen kohdistuneet projisoinnit huuhtoutuivat. Ajauduimme  hiljalleen aivan toiseen valtakuntaan, jossa eli enää kaksi kehoa eikä mieltä ollut olemassa ollenkaan. Ainoastaan veden ja tanssin virtaus, kontakti ja sanaton yhteys ohjasivat liikettämme. Enkä ole elämässäni kokenut  yhtään niin kaunista tanssia. Se oli vapain, villein, hellin, kaunein, intohimoisin, luovin, hulluin, rohkein, herkin ja rakkaudellisin tanssi, jonka olen elämässäni tanssinut. Ja kaikista merkillisintä  siinä oli se, että vaikka minulla oli siinä mies parina, tuntui, kuin olisin tanssinut koko tanssin itseni kanssa ja itselleni. Toinen vain tuki minua siinä.  Tanssin loputtua kiitin tanssipariani nöyrästi ja samalla haltioituneena tästä kokemuksesta. Hänkin tuntui olevan sanaton tanssin voimasta.

Ainoa ihminen, kuka sinun ikinä tulee vietellä ja yrittää saada jäämään luoksesi, olet sinä itse

Tunsin olevani täysin elossa pitkästä aikaa. Kirjaimellisesti niin elossa, että jouduin jäämään mereen kellumaan ja palautumaan pitkäksi aikaa. Siinä kelluessani tunsin, kuinka jokaikinen soluni sykki elämää ja elinvoimaa. Samalla sisältäni kumpusi  hiljainen ymmärrys siitä, kuinka  vaikea asia elämässäni olikin ollut se, että  viettelisin itse itseni -todella viettelisin kuin maailman tärkeimmän ja arvokkaimman naisen.  Kaikkien tantra- jumalatar ja naiseusretriittien ja koulutusten jälkeenkin tämä oivallus ja ymmärrys tuntui kuin uudelta.  Ja kuin leikinomaisesti vesi kuiskasi minulle: “vihdoinkin ymmärsit!  Ainoa ihminen, kuka sinun ikinä tulee vietellä ja yrittää saada jäämään luoksesi, olet sinä itse – kaikki muu kyllä seuraa perässä! “

Illalla ennen nukkumaan menoa makasin sängyllä kiitollisena ja onnellisena. Minua oli todellakin autettu enemmän, kuin olisin ikinä itse osannut pyytää. Päivän ohjattu jumalatar-retriittini oli tuonut minulle pyytämäni opetuksen: olin onnistunut viettelemään itseni! Vietteleminen oli ollut vieläpä niin tehokasta, että halusin jäädä ja sitoutua tähän suhteeseen ja itseeni ihan tosissani, kaikkine kasvukipuineni epätäydellisyyksineni, pelkoineni, mutta myös siunauksineni, lahjoineni ja voimavarojeni -ehkäpä  aidosti elämäni ensimmäistä kertaa! Tuntui, että olin vihdoin saapumassa kotiin itseni luokse, enkä aikoisi enää paeta siitä pois.

img_20170217_132325
Etsin jumalaa, mutta löysin vain itseni. Etsin itseäni ja löysin jumalan (sufilainen sananlasu).

Matkalla minuksi, matkalla kotiin – totuuden tie

Kuinka usein keskitymmekään siihen, että yritämme saada muut pitämään itsestämme. Vakuuttelemme, selittelemme, yritämme olla pidettyjä ja haluttuja. Vertaamme itseämme muihin ja yritämme saavuttaa jotain, joka meiltä niin usein puuttuu. Ehkä haemme huomiota, lisää sisältöä elämäämme tai mahdollisesti täytettä johonkin, joka tuntuu  kipeältä,  vaillinaiselta tai puutteelliselta.  Kukin pakenee ja peittelee  omia varjoisempia kohtiaan, epävarmuuttaan ja ikäviä tuntemuksiaan tavallaan: joku kiireeseen, työhön, urheiluun, syömiseen tai alkoholiin, joku toinen vaikkapa lukemiseen ja joogaan.  Olen itse kokeillut myös näistä kaikkia. Samalla itsensä kohtaamattomuus vie kuitenkin pois siltä ainoalta tieltä, joka veisi kohti jotain aidompaa. Tämän tien päämääränä on löytää sisäinen ääni ja totuus ja oppia kuuntelemaan sitä.

Sisäiselle matkalla on kuitenkin omat vaikeat ja vaivalloiset puolensa. Matkan tekoon vaaditaankin rohkeuden lisäksi sitä, että on todella valmis tutkimaan suurella myötätunnolla itseään ja  sietämään paljon epämieluisia tuntemuksia pakenematta. Matkan tekoon vaaditaan myös itseluottamusta ja täydellistä sitoutumista.  Sillä ennen kuin saavuttaa valon, joutuu kulkemaan läpi todennäköisesti hyvinkin pelottavien varjojen läpi. Mutta  vain tämä matka vie kohti sisäistä totuutta.  Ja kun oman sisäisen rikkautensa löytää,  tai siihen saa kosketuksen, ulkomaailma alkaa näyttää jopa värittömältä. Ja kun lopulta lepää itsessään, on saapunut kotiin. Ja se paikka on niin kaunis ja pyhä,  ettei sitä  voi mielellä edes käsittää.  

Olisitko sinä valmis viettelemään itsesi?

___________________________________________________________

Henkilökohtaiset valmennukset ja tukea matkalle:
anuramjas@gmail.com ( Matkalla minuksi, matkalla kotiin)

Olen Anu Ramjas, alunperin Helsingistä ja sittemmin maailman eri kolkkia kolunnut ja elämänmuutoksen tehnyt henkinen nainen, coach (ICF-sertifioitu), vapaa tie-henkisen kasvun valmentaja (Johdon Kehto Oy), kundaliinijoogan-ja shaktitanssin opettaja (KRI), Red Tent-naistenpiiri-& tantratyöskentelyn fasilitaattori, artisti/muusikko, ETM, ja toki paljon muutakin näiden nimikkeiden takana. Pyrkimyksenäni on matkallani murtaa myötätunnolla ja voimalla kaikki ne muurit, jotka pitävät rakkauden, totuuden, aitouden ja todellisen opastuksen loitolla mielen hälinän seassa ja auttaa samalla muita.

Anu Ramjas
Rakkaudensoturi Facebookissa 
Instagram

Mainokset

VAHVUUTENANI HERKKYYS

Ihmisyyteen kuuluu hyvin erilaisia ilmenemismuotoja, virtaavuutta, tunteita ja  energioita. Harva kuitenkaan suo koko väripaletin itsellensä käytettäväksi. Meitä kun opetetaan usein suosimaan ja näyttämään avoimesti vain muutamaa väriä, usein toisten värien kustannuksella.

leaves-1051937_1920

Myös minun palettiini kuului  aikuisuuteen asti vain rajoitettu värikokoelma. Esimerkiksi herkkyyden opin peittämään ja tukahduttamaan, sillä se ei ollut  arvostettua tai hyväksyttyä. Herkkyys luokiteltiin heikkoudeksi, enkä halunnut olla heikko. Olin mieluummin järkevä, dynaaminen ja reipas. 

Minun egosysteemini oli jo pienestä  lähtien myös määrittänyt, että minun kuuluisi olla vahva. Sellainen, joka kannattelee ja tukee muita. Herkkyyden avoin näyttäminen ei soveltunut tähän yhtälöön, sillä mikäli olisin näyttänyt avoimesti esimerkiksi pelkojani ja haavoittuvaisuuttani, olisin samalla pettänyt roolini kannattelijana, vahvana, pärjäävänä ja tasapainoisena ihmisenä. Ja jos minä en olisikaan vahva, kuka sitten kannattelisi muita?

Kauniit peilini

Minua ärsyttivät ja turhauttivat pitkään  hiljaiset, vetäytyvät ja varovaiset ihmiset. En toki ymmärtänyt ärsytykseni taustalla olevaa pohjimmaista syytä eli sitä, että olin kieltänyt itseltäni tämän puolen täysin. En ollut  hyväksynyt herkkyyttä itsessäni ja antanut sille huomiota. Samalla minua usein harmitti  se, että tunsin  arkojen henkilöiden  saavan enemmän kannustusta  osakseen kuin minä. Salaa olisin  kaivannut tukea kuitenkin itse, mutten sitä uskaltanut tai osannut pyytää. Useimmiten  kuulin ympäristöltäni, että sinähän pärjäät aina, olet niin vahva, reipas ja hyvä kaikessa, mihin ryhdyt. Tämä vaan vahvisti itselleni määrittämääni mielikuvaa siitä minkälaisena minun ehkä haluttiinkin nähdä. 

Ja niin annoin (ja annan usein yhä edelleen) usein itsestäni niin itsenäisen kuvan, ettei minulle edes tarjottu tukea. Ja jos joku sitä tarjosikin, en sitä osannut vastaanottaa. En ylipäätänsä osannut ottaa vastaan yhtään mitään ilman, että tunsin, että minun tulisi antaa jotain takaisin. Samaan aikaan olisin oikeasti  kaivannut sitä, että olisin uskaltant näyttää avoimesti haavoittuvuuteni, epävarmuuteni ja  sen, että minuakin pelottaa. Että olisin romuttanut roolini ja naamioni, joka esti kaiken tuen vastaanottamisen. Mutta en osannut. Niinpä kannustin, innostin ja tuin kaikkia muita, paitsi itseäni. Leikin reipasta supernaista ja usein huomasin yrittäväni miellyttää kaikkia (muita paitsi itseäni). Pidin myös huolta, että pärjäisin kaikessa, mihin ryhdyinkin ja  itselleni olin vaativa. 

Annoin itsestäni useimmiten niin itsenäisen kuvan, ettei minulle edes tarjottu tukea. Ja jos joku sitä tarjosikin, en osannut ottaa vastaan.

Työelämässä huomasin helposti ajautuvani esimiehen ja johtajan roolin. Se tuntui luontaiselta monilta osin, mutta myös siksi, että olin oppinut kantamaan vastuuta. Myöhemmin jooga-yms. opettajuuteni alussa osa minusta pelkäsi, että mitä, jos joku oppilas ei pidäkään tästä, ikään kuin heidän tunne-elämänsä olisi ollut minun käsissäni.  Myös vanhojen ystävieni kanssa olin helposti  se, joka kuunteli ja tuki muita.  Olin empaattinen ja kannustava. Olin usein se osoite, jolle soitettiin, kun elämässä ei mennyt asiat putkeen. Herkkyyteni kautta  olin  helposti aistinut tiedostamattanikin energiat ympäristöstäni, imenyt itseeni muiden tunnetilat ja nähdä ihmisten muurien lävitse. Mutta sen kanssa, miten kohdata herkkyys itsessäni voimavarana olin  neuvoton. Ja ajan kuluessa huomasin vain väsyväni enemmän ja enemmän.

Lopulta aloin ymmärtämään, että olin hitaasti ja varmasti tukahduttanut minussa olevan pienen, herkän ja tarvitsevan lapseni äänen ja olemassaolon. Se lapsi  huusi sisälläni: huomaa minut, voisitko olla minun kanssasi? Voisitko pitää minua sylissä, voisitko pitää minusta huolen? Voisitko olla vaatimatta minulta niin paljon? En jaksa enää kuunnella toisten huolia. En jaksa enää antaa muille. Koska on minun vuoroni? Näe minut! Sen lapsen kieltäminen oli uuvuttanut minut. Se lapsi kaipasi leikkisyyttä, iloa ja luovuutta ja yhteyttä. Se kaipasi kaikkea sitä, mikä oli järjelle päinvastaista.  

Uupumus iskee yleisimmin suorituskeskeisiin ihmisiin, jotka haluavat saavuttaa paljon, ja joilla on “suuret sisäiset voimavarat”. He asettavat itselleen kovia tavoitteita, ja ulkopuolistenkin odotukset heille ovat korkealla. “Siihen vaaditaan todella vahvaa ihmistä, että voi jaksaa yrittää kovasti ja pitkän aikaa.” Karin Isberg

Sisäinen U-Käännös

Mitä enemmän olin elämässäni oppinut kääntämään huomioni muihin, sitä vähemmän annoin  aitoa ja läsnäolevaa huomiota  itselleni ja sitä huonommin voin sisimmässäni. Lopulta seinä alkoi tulemaan vastaan ja ymmärsin, että nyt tarvitaan muutosta. Lopulta kuoreni  ja roolini ( jonka läpi tarkkasilmäisemmät olivat varmasti nähneet jo kauan), alkoi rakoilemaan muutamia vuosia sitten, kun ymmärsin hidastaa.

Onnistumisen avaimet

 Jotta tämä avautuminen minussa on päässyt tapahtumaan, on se vaatinut minulta paljon uuden opettelua ja itseni tietoista tarkkailua. Olen opetellut kohtaamaan ja tuntemaan pelkoni sekä varjoni niiden nukuttamisen sijaan, haastaamaan egoni ja painamaan pääni alas antautumisen hetkellä. Olen opetellut sanomaan, ”voisitko auttaa” sen sijaan, että  hokisin mantraani, pärjään kyllä itsekseni. Olen opetellut sanomaan kiitos, kun joku tarjoaa apuaan vapaaehtoisesti ja nauttimaan vastaanottamisesta. Olen oppinut herkistymään ilman, että minua hävettää jälkikäteen. Olen mokannut, tehnyt virheitä  ja kohdannut häpeäni. Olen itkenyt muiden edessä avoimena ja kertonut mieleni peloista. Olen murtanut kerta toisensa jälkeen kovettuneen maskuliiniminäni surkean suojaamisyrityksen ja avannut sydämeni elämälle ja itselleni. Samalla olen pehmeästi vahvistunut ja aito naiseuteni eheytynyt.

Tarvitsen rinnalleni lämpimiä, luotettavia, aitoja ja henkisiä ihmisiä, jotka eivät pelkää pimeää 

Sen, että olen hiljalleen  oppinut avautumaan aivan paljaaksi, aidoksi ja näyttämään herkkyyteni itseni lisäksi myös  muille ihmisille, on vaatinut turvallista ilmapiiriä, empatiakykyisiä, sydämellisiä ja tiedostavia ihmisiä ja sitä, että egoani on haastettu. Useimmiten se on tapahtunut erilaisissa henkisen kasvun koulutuksissa, joissa haetaan aitoutta roolien vahvistamisen sijaan.  Herkkyyteni valjastaminen loistoonsa (eikä negatiiviseksi voimavaraksi) on vaatinut luottamusta siihen, että toinen ihminen tai toiset ihmiset voivat kannatella minua. Että he ovat minulle täysin läsnä ymmärtäen, että heidän ei tarvitse ratkaista ongelmiani tai kantaa niistä vastuuta. On riittänyt, että  olen kokenut, että he ovat nyt tässä hetkessä valmiita tukemaan minua 100% . Usein he ovat pitäneet minua sylissään samalla tiedostaen, että mitään hätää ei ole, vaikka minussa on kipua ja pelkoa, joka haluaa ulos itkun muodossa. Kaikista eheyttävimpiä kokemuksia ovat olleet erilaiset naistenpiirit, joihin olen osallistunut ympäri maailmaa. On avartavaa huomata, kuinka turvallinen, ei arvosteleva ja vertaileva ilmapiiri voimaannuttaa.

Vahvuutena herkkyys

Tutkimusmatkan myötä herkkyys on muuttunut  suurimmaksi lahjaksi elämässäni, sillä se on samalla avannut aivan uusia ovia minua syvempään tietouteen, yhteyteen, naiseuteeni ja omaan luovuuteeni.

13442162_1278439302183759_4311138807653292633_n

Herkkyys on nykyään myös suurinta pelottomuutta minulle, sillä sen näyttäminen vaatii huomattavasti suurempaa rohkeutta kuin reippauden ja pärjäämisen kulissit, joita yhteiskunnassamme niin kovin vaalitaan. Haastankin sanonnan, että ”herkkä ei kovassa maailmassa pärjää.” Entäpä, jos kova maailma kohtaisikin herkkyyden, voisiko siitä syntyä jotain aivain uutta, kestävämpää ja aidompaa? Herkkyyden valjastaminen voimavaraksi  kun vaatii sen, että uskaltaa olla aito ja avata sydämensä maailmalle ja kohdata kaiken itsessään pakenematta.

Herkkyyden virittäminen ja luovuuden lähde

Mieli on jumalaakin nopeampi ja ego vahva. Mikäli herkkyyttään ei vaali ja viritä oikealle taajuudelle joka päivä, siitä saattaa muodostua peikko, joka pahimmillaan on kuin lamaannuttava hirviö tai uhri, joka ahdistuu kaikesta ympärillään olevasta. Ja väärin ymmärretty ja tuettu herkkyys muuttuu helposti uupumukseksi ja masennukseksi.

Herkkyyden valjastaminen inspiroivaksi luovuudeksi vaatii myös  sen, että sietää kohdata häpen ja pelot sekä oman sisäisen kriitikon lyttäävän äänen sekä sen, ettei kukaan mahdollisesti ymmärrä tai arvosta. Ja silti päättää yrittää, sillä oma ääni ja halu luoda jotain syvempää ja itselleen aitoa on niin voimakas. 

Herkkyys on innovaation, luovuuden ja muutoksen syntymäpaikka. -Brené Brown

Uskon, että olemme kaikki pohjimmiltamme herkkiä ja luovia, mutta se puoli on vain tukahdutettu aikuistumisen myötä, samalla kun olemme oppineet palvomaan  järjen ääntä. Eräs ystäväni tiesi olevansa oikealla polulla, kun hänen mielensä kertoi sanomaa ” eihän tässä ole mitään järkeä. ” Järki kun on usein luovuuden vastakohta. Mutta herkkinä ja luovina olentoina tarvitsemme ennen kaikkea tukea ja valitettavasti sitä ei ole useinkaan tarjolla. Jotta herkkyyden lahjastaan voi todella nauttia, vaatiikin  se vahvaa ja tervettä ”sisäistä maskuliinia” suojakseen kannattelemaan ja tukemaan, ei tukahduttamaan. Sen vuoksi esimerkiksi päivittäinen meditaatio, tietoinen hengitys ja läsnäolo, on ollut tällä matkallani ehdoton tuki ja edellytys. Myös se, että kirjoitan usein myös sisäisen kriitikkoni äänet paperille, on auttanut näkemään ne silmästä silmään ja haastamaan äänet.

Herkkyys ei ole heikkoutta. Se on avain luovuuteen ja  syvempään johdatukseen, inspiraatioon ja elämänpaloon. Herkkyys avaa oven sille, että mielen takana olevia kauniita sävelmiä ja ääntä voi ylipäätään tulkita ja jakaa muulle maailmalle ilahduttamaan.  Kaikista upeimmat sävelet, taideteokset, kirjoitukset, elokuvat ja tanssi kumpuavat herkkyyden kautta. Ilman herkkyyttä ei voi tunteiden kaunista värimaailmaa edes käyttää. Herkkyydestä inspiraationsa valjastava taiteilija toteuttaa teoksensa piittaamatta siitä, mitä muut ajattelevat. Sitä minä kutsun suurimmaksi rohkeudeksi, mitä tässä maailmassa voidaan ikinä nähdä.

anu_026

Häpeästä vapautuminen auttaa herkkyyttä voimistumaan rauhassa

Olen itse huomannut, että joka kerta, kun olen mennyt päin pelkojani ja kertonut itsestäni minulle jotain salaista tai pelottavaa esimerkiksi blogini myötä, on kipu hellittänyt ja energiaa vapautunut.  Olen luopunut ulkopuolisen hyväksynnän hakemisesta yhä enemmän ja enemmän samalla, kun olen nähnyt, että häpeän tunteet eivät ole  yhtä kuin minä, tai jotain minulle yksinoikeudella kuuluvaa. Kaikki kokee niitä, enkä ole mikään poikkeus. Todellinen minäni  on kuitenkin jotain paljon suurempaa kuin mieleni ja egoni. Ja voin myös valita, mihin samaistun. Yhä useammin olen vain tarkkailijan roolissa ikäänkuin tarkastellen ja tunnustellen niitä ajatuksia ja tunteita, joita minussa kulloinkin elää. Samalla herkkyys on muuttunut voimavaraksi ja sisäiseksi kompassiksi. Ja kun entinen minäni pyrki olemaan ulkoisesti pärjäävä ja vahva, nyt huomiotani ja arvostustani saa eniten ”avoimesti herkkä” – puoleni.

”She had a blue skin
and so did he
He kept it hidden
And so did she. 

They searched for blue
Their whole life through

Then passed right by
And never knew.”

-Shel Silverstein

Tätä kirjoittaessani jatkan edelleen suurella mielenkiinnolla ja intohimolla tutkimusmatkaani omaan herkkyyteeni. Herkkyys kun on minulle elämän maagisin lähde. Se on vahvuus ja samalla avain oveen, jossa luovuus, rakkaus, autenttisuus ja magia asuvat. Siellä avautuu myös yhteys itseeni, jumalaan ja muihin ihmisiin. Niin, avatessani herkkyysoveni useimmiten myös ne epävarmuudet ja pelot, joille en ole halunnut antaa sijaa, tulevat samalla ovenavauksella tuulettumaan. Ja kun olen jaksanut leikkiä myös heidän kanssaan täysin läsnäolevana, alkaa lähes poikkeusetta tapahtumaan jotain syvempää, kaunista ja ainutlaatuista: todellinen elämä alkaa virrata kauttani!

anu_015

SISTERHOOD CLUB 24.1.2016 Helsinki

 

12573054_542534909248923_6644748344001718859_n

Hei sinä äiti, sisko, täti, mummu, serkku, vaimo, sinkku, lapseton, vakaa, ailahtelevainen, hiljainen, puhelias, äkkipikainen, rauhaton, voimakas, ujo….mutta ennen kaikkea nainen. Tämä on kutsu sinulle!

SISTERHOOD CLUB starttaa sunnuntaina 24.1.2016. Kokoonnumme tutkimaan ja elämään yhdessä naiseutta ja naisena elämistä sen eri muodoissa. Kyseessä ei ole feministinen liike naisten oikeuksien vaatimiseen, vaan todellisen ja aidon feminiinisen energian, kauneuden ja voiman nostaminen esille ja kunniaan, sisältä käsin.

 

Päivän aikana joogaamme, tanssimme, vapaudumme, voimaannumme, tutkimme kehomme kautta itseämme, nauramme (tai itkemme) yhdessä ja erikseen ja tuemme toisiamme. Ja ehkä muutakin. Matkustamme oman mielen draamojen ja rajoitteiden läpi, kohti ydintä. Tutustumme päivän aikana myös Punaiseen telttaan ( Ret tent), naisten omaan voima/tukipiiriin, jota voit halutessasi jakaa eteenpäin omassa yhteisössäsi, toisille naisille. Päivän kantavana teemana herkkyys ja intuitio naiseuden voimavarana ja viisautena.

12514030_544325729069841_9019567556682104777_o

Tytöt kilpailevat keskenään, vertailevat ja arvostelevat, mutta aidot NAISET tukevat ja voimaannuttavat toisiaan, ehdoitta. Suomi ja maailma tarvitsee kipeästi meitä, aitoja naisia. Alkaako tästä samalla sinun matkasi oman naiseutesi suurempaan arvostamiseen ja itsesi rakastamiseen?

Päivä tarjoaa siemeniä vuoden 2016 omaa kasvumatkaasi varten. Näiden siementen tukeminen ja kasvattaminen tulee jatkumaan läpi koko vuoden ja halutessasi sinulla on mahdollisuus jatkaa matkaasi myös ohjatusti ja tuetusti.

Paikka: Joogastudio Pihasali, Helsinki
Aika: Sunnuntai 24.1.2016 klo 10:00-18:00 (sisältää tunnin ruoka/evästauon)
Hinta: Earlybird 65 eur ennen 13.1.2016 ilmoittautuneille ja maksaneille. Hinta 13.1.2016 jälkeen 80 euroa.
Ilmoittautuminen ja lisätiedot:
ramjaskaur6@gmail.com

Päivän ohjaa valmentaja/coach, vapaa-tie henkisen kasvun ohjaaja, sertifioitu kundaliinijoogan- ja shaktitanssin opettaja ja nainen, Anu Ramjas Kaur. Anu opettaa sekä valmentaa Suomessa ja ulkomailla. Hän on opiskellut myös Red Tent ( Punainen teltta) – liikettä Satya Kaurin johdolla Portugalissa sekä syventynyt tantran maailmaan kansainvälisten opettajien johdatuksella. Anulla on lisäksi pitkä kokemus ihmisten ja tiimien johtamisesta. Intohimonaan Anulla on ihmisten voimaannuttaminen.