VIETTELIJÄTTÄREN KYNSISSÄ

Kaikenlaista voi sattua ja tapahtua, kun ” lilluttelee vedessä. ” Tällä kertaa tarina yhdestä poikkeuksellisen intensiivisestä päivästäni keskellä Aguahara-koulutusta,  jolloin matkasin koko päivän tapahtumasta ja kokemuksesta toiseen. Lopulta ne kaikki nivottiin yhteen, jotta ymmärtäisin viettelykseni voiman.

Makasin  Koh Jumin saarella Thaimaassa pienen bungalowin patjalla.  Tuo alkeellinen bungalow oli ollut kotini  kolmen viikon ajan yhdessä torakoiden, sammakoiden, hyttysten, hämäkkien ja huonekaverini  kanssa. Päättymäisillään oli intensiivinen ja rankahko koulutus Aguahara-”vesirentoutuksen” parissa.  Vaikka  elin tietyllä tapaa keskellä haavettani eli paratiisisaarella, kommuunissa samanhenkisten luovien ihmisten kanssa joogaten, tanssien, välillä musisoiden,  auringon helliessä ja opiskellen vieläpä asiaa, jota todella rakastin, pyöri silti jossain mieleni sopukoissa kysymys, miksi oikeastaan täällä olin? Sisäinen tunne-elämäni oli ollut toki runsasta kuluneiden viikkojen aikana, mutta minusta tuntui,  että ensimmäisten viikkojeni panos oli suuremmaksi osaksi mennyt tukiessa toisten ihmisten prosesseja, joita vesi ja kehon liikuttaminen olivat nostaneet pintaan. Mutta se ei riittänyt minulle syyksi, kuten ei myöskään se Aguahara-diplomi, jonka olin  koulutuksen päätteeksi saamassa. Minulle oli vahva tunne,  että jotain muutakin matkani taustalla olisi – en  vain ollut vielä saanut siihen vastausta. Ennen nukahtamista rukoilin vielä, että ennen kun koulutus loppuisi muutaman päivän kuluessa ymmärtäisin matkani ”todellisen syyn.”

Päivän mittainen intensiiviretriitti

Aamulla heräsin ja aistin heti, että jokin oli muuttunut. Tuntui, kuin  kaikki ulkoinen ja sisäinen huomio olisi siirretty minuun. Heräillessäni tunsin  yllättäen myös sisareni voimakkaan energian ja läsnäolon  vierelläni. Ikään kuin hän olisi tullut ilahduttamaan minua niin kuin ennen vanhaan, kun vielä vietimme paljon aikaa yhdessä. En ollut ollut sisareeni pitkään aikaan yhteydessä ja tämä hänen yllättävä ”visiittinsä” ihmetytti ja piristi. Tuntui, kuin hän olisi heilautellut taikasauvaaa, joka poisti raskauden ja sai näkemään koko maailman keveyden kautta. Puin päälleni hymyillen ja astuessani ulos bungalowistamme rappujemme yläpäässä minua odotti musta kissa. Yleensä tapasin samaisen kissan  makaamassa ainoastaan nukkuma-asennossa lähellä rantaa. Nyt kissa katsoi minua suoraan silmiin kujeilevasti ja halusi selkeästi leikkiä kanssani. Ja siinä samassa leikkisyys heräsi myös minussa. Nauroin ääneen ja jatkoin matkaani rantaan tekemään aamuista kundaliinijoogan harjoitustani kissa vierelläni hypellen. 

Gurujen siunaus

Sinun tiesi on jumalan tie! Jatka noin ja ole  juuri se, mitä olet -oma itsesi.

Kundaliinijoogassa virittäydymme aina harjoitukseen mantrojen myötä.  Tänä  aamuna ennen virittäytymistäni pyysin vielä erikseen ohjausta, jotta ymmärtäisin syvemmin kaikkea sitä, mitä minussa oli tapahtumassa, sillä sisälläni oli paljon hämmennystä. Loppumeditaation aikana  tapahtuikin jotain odottamatonta.”Ovi minussa avautui” ja siinä samassa huomasin katselevani rinkiä, jossa istui kundaliinijoogatradition guruja ( guru on henkinen opettaja). He hymyilivät ja naureskelivat keskenään ja katsoivat minua lämmöllä. Minut kutsuttiin mukaan piiriin istumaan. Gurut halusivat  välittää minulle viestin: ”Ole rennosti, sinun tiesi on jumalan tie! Jatka noin ja ole  juuri se, mitä olet -oma itsesi.” Lopulta istuin ringin keskelle ja gurut siunasivat minut.  Samalla tunsin, kuinka rinnassani lähti jokin murtumaan -sydämeni avautui ja itkin vuolaasti saamastani siunauksen voimasta. Hetkessä samainen ovi meni kiinni ja olin takaisin ”tässä maailmassa”, tosin edelleen vielä itkien tapahtuneen voimasta.  Kello oli tässä vaiheessa vasta 8 aamulla ja olin jo niin hämmentynyt, etten tiennyt, mitä loppupäivältä enää odottaa. Tämä oli eittämättä ollut yksi suurin ja merkittävin siunaus ja kokemus,  jota omalla matkallani olin kohdannut.  

Vesi vapauttaa

Aguaharan aamuharjoituksessamme  portugalilainen nainen  ryhmästämme kysyi minulta, saisiko hän antaa minulle tänään hoidon. Hän ei ollut ehkä teknisesti ryhmämme parhaasta päästä , mutta tunsin kuinka hänen intuition ja naiseuden voimakanavansa olivat puhkeamassa kukkaan ja siinä energiassa saatoin helposti luottaa, olla turvassa ja antautua. Kesken hoitoa huomasin, kuinka sisälläni alkoi nousta jotain raskasta. Kysyin vedeltä, mitä tämä raskaus on?  Olin huomannut, kuinka viisas ja voimallinen sanansaattaja vesi oli, jos vain osasi kuunnella tarkasti. Hetken kuluttua vastaus saapui. ”Se on isoäitisi. Olet kantanut hänen ja sukusi tuskaa,  joka liittyy naiseuteen, petetyksi tulemiseen,  katkeruuteen, oman voiman pienentämiseen  ja toisaalta oman voiman menettämiseen kumppanille.” Olin toistanut itse samaa haavaa suhteissani ja työstänytkin asiaa jo vuosia. Nyt tämä kerros nousi möykkynä yhä suuremmaksi ja suuremmaksi. Lopulta rukoilin, että vesi auttaisi minua keventämään tätä taakkaa ja karmaa,  jota en enää halunnut viedä eteenpäin ja ylläpitää elämässäni ja suhteissani. Tuntui, kuin vesi  olisi kuullut pyyntöni, sillä se, mitä seuraavaksi vedessä ja minussa tapahtui, oli raivoisaa irtipäästämistä.

Iltapäivällä meillä oli vuorossa vesitanssiharjoitus ja sattumalta päädyin tekemään harjoituksen ryhmäämme uutena saapuneen amerikkalaisen miehen kanssa. Minulla oli ollut varautunut suhtautuminen häneen, sillä hän oli vaikuttanut alunperin silmissäni hieman itseriittoiselta ja jotenkin sellaiselta, kenen kanssa en halunnut olla niin tekemisissä. Mutta harjoituksen alettua vesi ja liike veivät mukanaan – ja myös häneen kohdistuneet projisoinnit huuhtoutuivat. Ajauduimme  hiljalleen aivan toiseen valtakuntaan, jossa eli enää kaksi kehoa eikä mieltä ollut olemassa ollenkaan. Ainoastaan veden ja tanssin virtaus, kontakti ja sanaton yhteys ohjasivat liikettämme. Enkä ole elämässäni kokenut  yhtään niin kaunista tanssia. Se oli vapain, villein, hellin, kaunein, intohimoisin, luovin, hulluin, rohkein, herkin ja rakkaudellisin tanssi, jonka olen elämässäni tanssinut. Ja kaikista merkillisintä  siinä oli se, että vaikka minulla oli siinä mies parina, tuntui, kuin olisin tanssinut koko tanssin itseni kanssa ja itselleni. Toinen vain tuki minua siinä.  Tanssin loputtua kiitin tanssipariani nöyrästi ja samalla haltioituneena tästä kokemuksesta. Hänkin tuntui olevan sanaton tanssin voimasta.

Ainoa ihminen, kuka sinun ikinä tulee vietellä ja yrittää saada jäämään luoksesi, olet sinä itse

Tunsin olevani täysin elossa pitkästä aikaa. Kirjaimellisesti niin elossa, että jouduin jäämään mereen kellumaan ja palautumaan pitkäksi aikaa. Siinä kelluessani tunsin, kuinka jokaikinen soluni sykki elämää ja elinvoimaa. Samalla sisältäni kumpusi  hiljainen ymmärrys siitä, kuinka  vaikea asia elämässäni olikin ollut se, että  viettelisin itse itseni -todella viettelisin kuin maailman tärkeimmän ja arvokkaimman naisen.  Kaikkien tantra- jumalatar ja naiseusretriittien ja koulutusten jälkeenkin tämä oivallus ja ymmärrys tuntui kuin uudelta.  Ja kuin leikinomaisesti vesi kuiskasi minulle: “vihdoinkin ymmärsit!  Ainoa ihminen, kuka sinun ikinä tulee vietellä ja yrittää saada jäämään luoksesi, olet sinä itse – kaikki muu kyllä seuraa perässä! “

Illalla ennen nukkumaan menoa makasin sängyllä kiitollisena ja onnellisena. Minua oli todellakin autettu enemmän, kuin olisin ikinä itse osannut pyytää. Päivän ohjattu jumalatar-retriittini oli tuonut minulle pyytämäni opetuksen: olin onnistunut viettelemään itseni! Vietteleminen oli ollut vieläpä niin tehokasta, että halusin jäädä ja sitoutua tähän suhteeseen ja itseeni ihan tosissani, kaikkine kasvukipuineni epätäydellisyyksineni, pelkoineni, mutta myös siunauksineni, lahjoineni ja voimavarojeni -ehkäpä  aidosti elämäni ensimmäistä kertaa! Tuntui, että olin vihdoin saapumassa kotiin itseni luokse, enkä aikoisi enää paeta siitä pois.

img_20170217_132325
Etsin jumalaa, mutta löysin vain itseni. Etsin itseäni ja löysin jumalan (sufilainen sananlasu).

Matkalla minuksi, matkalla kotiin – totuuden tie

Kuinka usein keskitymmekään siihen, että yritämme saada muut pitämään itsestämme. Vakuuttelemme, selittelemme, yritämme olla pidettyjä ja haluttuja. Vertaamme itseämme muihin ja yritämme saavuttaa jotain, joka meiltä niin usein puuttuu. Ehkä haemme huomiota, lisää sisältöä elämäämme tai mahdollisesti täytettä johonkin, joka tuntuu  kipeältä,  vaillinaiselta tai puutteelliselta.  Kukin pakenee ja peittelee  omia varjoisempia kohtiaan, epävarmuuttaan ja ikäviä tuntemuksiaan tavallaan: joku kiireeseen, työhön, urheiluun, syömiseen tai alkoholiin, joku toinen vaikkapa lukemiseen ja joogaan.  Olen itse kokeillut myös näistä kaikkia. Samalla itsensä kohtaamattomuus vie kuitenkin pois siltä ainoalta tieltä, joka veisi kohti jotain aidompaa. Tämän tien päämääränä on löytää sisäinen ääni ja totuus ja oppia kuuntelemaan sitä.

Sisäiselle matkalla on kuitenkin omat vaikeat ja vaivalloiset puolensa. Matkan tekoon vaaditaankin rohkeuden lisäksi sitä, että on todella valmis tutkimaan suurella myötätunnolla itseään ja  sietämään paljon epämieluisia tuntemuksia pakenematta. Matkan tekoon vaaditaan myös itseluottamusta ja täydellistä sitoutumista.  Sillä ennen kuin saavuttaa valon, joutuu kulkemaan läpi todennäköisesti hyvinkin pelottavien varjojen läpi. Mutta  vain tämä matka vie kohti sisäistä totuutta.  Ja kun oman sisäisen rikkautensa löytää,  tai siihen saa kosketuksen, ulkomaailma alkaa näyttää jopa värittömältä. Ja kun lopulta lepää itsessään, on saapunut kotiin. Ja se paikka on niin kaunis ja pyhä,  ettei sitä  voi mielellä edes käsittää.  

Olisitko sinä valmis viettelemään itsesi?

___________________________________________________________

Henkilökohtaiset valmennukset ja tukea matkalle:
anuramjas@gmail.com ( Matkalla minuksi, matkalla kotiin)

Olen Anu Ramjas, alunperin Helsingistä ja sittemmin maailman eri kolkkia kolunnut ja elämänmuutoksen tehnyt henkinen nainen, coach (ICF-sertifioitu), vapaa tie-henkisen kasvun valmentaja (Johdon Kehto Oy), kundaliinijoogan-ja shaktitanssin opettaja (KRI), Red Tent-naistenpiiri-& tantratyöskentelyn fasilitaattori, artisti/muusikko, ETM, ja toki paljon muutakin näiden nimikkeiden takana. Pyrkimyksenäni on matkallani murtaa myötätunnolla ja voimalla kaikki ne muurit, jotka pitävät rakkauden, totuuden, aitouden ja todellisen opastuksen loitolla mielen hälinän seassa ja auttaa samalla muita.

Anu Ramjas
Rakkaudensoturi Facebookissa 
Instagram

Mainokset

Miltä sinun vapautesi näyttää?

10403690_10152535751697161_2803537581991247146_n

 OECD:n vertailun mukaan Suomessa oppimistulosten erot kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä ovat Eu-maiden suurimpia. Moni koulussa uupunut kokee mm., ettei kuulu joukkoon eikä pysty integroitumaan. Ulkopuolisuuden kokeminen ja yksinäisyys nostattavat helposti  pintaan tunteen, että minussa täytyy olla jotain vikaa, kun en sopeudu tai kuulu joukkoon. Ilmiön muita lisämausteita ovat kyynistyminen, elämänilon katoaminen, suru ja  pitkittyneenä masentuneisus. Yksinäisyys ja tunne ulkopuolisuudesta sairastuttaa lopulta myös kehon.

Tällä kertaa jaan matkani varrella kertyneitä  toisistaan irrallisia mini-tarinoita liittyen erilaisuuden eri puoliin, rasismiin, opetuksiin sekä omiin uskomusjärjestelmiimme, muutokseen ja vapauden käsitteeseen.

Etelä-Afrikka 1996
Olin 17-vuotias, kun lähdin ensimmäisen kerran maailmalle yksin. Maa oli Etelä-Afrikka. Etelä-Afrikassa oli vuotta aikaisemmin loppunut Apartheid ja koulut olivat vasta tovi sitten avanneet ovensa myös mustille oppilaille. Nyt samassa koulussa opiskelivat  ensi kertaa aivan kaiken väriset oppilaat. Itse en  osannut kategorisoida ihmisiä mihinkään sen kummempaan kastiin  ihonvärin perusteella, kun heitä uudessa kotimaassani tapasin. Moinen kirjo oli minulle toki uutta ja erilaista, sillä lapsuuteni  ja nuoruuteni Suomi oli pääosin valkoihoinen. 

Tuohon aikaan ei valkoiset juuri liikkuneet Sowetossa, mustien asuttamalla Johannesburgilaisella asuinalueella, johon kuului osana myös köyhä peltihökkelien ghettoalue. Asuin itse kuukauden verran Sowetossa, sillä halusin kokea mahdollisimman monipuolisesti erilaisuutta muuten pääsääntöisesti valkoisesta Etelä-Afrikkalais elämästäni. Olin eräänä iltapäivänä sowetolais-perheeni  sisarusten  kanssa kävelyllä kadulla, kun minituristibussi pyyhälsi ohi. Ei mennyt kuin hetki, kun bussi peruutti takaisin kohdallemme ja bussin kalteroitujen ikkunoiden läpi valkoiset turistit aloittivat ankaran valokuvauksen kysymättä meiltä edes lupaa kuviinsa.  Siinä seisoimme, emmekä voineet oikein paetakaan. Tunsin ensi kertaa elämässä olevani kuin joku eksoottinen apina ihonvärini vuoksi, negatiivisella tavalla. Tapahtuma tuntui kiusalliselta, ennen kaikkea hämmentävältä ja surulliselta. Tunsin kiukkua, siinähän me  ihmiset, ystävät olimme vain kävelyllä. Miksi se oli ihmeellistä? Vuoden aikana altistuin usein sille uskomukselle, että se ei ole soveliasta, että eriväriset viettävät aikaa yhdessä.

Englanti 1999
Asuin Lontoossa ja  tutustuin erääseen suomalaiseen tyttöön. Hän oli töissään rakastunut puertoricolaiseen poikaan ja he olivat aloittaneet seurustelun. Tyttö oli Joensuusta, Suomen silloisesta ”rasismin mekasta”. Ystävänikin oli ollut koko teini-ikänsä rasisti aina siihen asti, kunnes lähti parikymppisenä Englantiin. Hän oli huudellut ja uhonnut lähes tyhjillä Joensuun kaduilla näkymätöntä, mutta heille ilmeisen todellista uhkaa vastaan, että kaikkien ulkomaalaisten olisi painuttava Suomesta helvettiin. Ainoastaan valkoihoiset ihmiset hyväksyttiin heidän maailmassaan. Sitten tyttö muutti töihin Lontooseen, oppi työpaikallaan tuntemaan Etelä-Amerikkalaisen pojan ja rakastui.  Hän ei kiinnittänyt pojan ihonväriin enää edes huomiota jonkin ajan kuluttua. Nyt tyttö ei tosin enää uskaltanut palata Joensuuhun, koska pelkäsi, että hänet hakattaisiin. Hänhän oli omien sanojensa mukaan ”vaihtanut leiriä.”

Espanja 2005
Espanjan Valenciassa asuessani ja töissä ollenssani, vietin erään viikonlopun Madridissa ja tutustuin siellä asuvan suomalaisen ystäväni kautta toiseen suomisisareemme. He olivat Madridissa samassa työharjoittelussa. Tyttö oli alunperin eräästä maakunnasta, mutta oli muuttanut  Helsinkiin opiskelemaan. Helsingissä asuessaan hän oli viettänyt kaiken aikansa samasta pitäjästä olevan poikaystävänsä ja osakuntanporukkansa kanssa. Hän ei tuntenut yhtään helsinkiläistä  eikä ollut halunnut edes tutustua heihin. Hän oli ollut vakaasti sitä mieltä, että kaikki Helsinkiläiset ovat ylväitä, itsekkäitä, kylmiä ja lähestulkoon  kurjia ihmisiä, joihin ei kannata edes tutustua. Viikonlopun jälkeen hän oli silmin nähden hämmentynyt sanoessaan minulle ja ystävälleni:”Mutta tehän olette tosi kivoja ja sydämellisiä. En olisi ikinä kuvitellut, että olette Helsingistä! Täytyi tulla näköjään maailmalle asti muuttamaan käsitykseni.”

Kuljetko uudistumisen tiellä?

Screen Shot 2016-03-30 at 11.04.18

85-vuotias Etelä-afrikkalainen host-isoisäni, oli elänyt koko elämänsä rotusorron parissa. Hän oli täydellinen rasistisen henkilön ilmentymä, mutta tulimme silti mainiosti juttuun, jos emme puhuneet rotukysymyksistä.  Vaihto-oppilasvuoteni päätteeksi hän sanoi minulle sanat, joita en  ikinä tule unohtamaan. ”Olen kateellinen sinulle. Olen tarkkaillut sinua. Sinä et näe  etkä tunne vihaa, niin kuin minä. Minut kasvatettiin näin, inhoamaan ihonvärin perusteella erilaista, enkä osaa helposti muuttaa tätä. Minut on aivopesty. Ja nyt minusta tuntuu, kuin olisin oman mieleni vankilassa, enkä pääse täältä ulos. Toivon, että vielä opin. ” Se olin rohkein tunnustus,  mitä kukaan minulle on koskaan sanonut.

Minusta tuntuu, kuin olisin oman mieleni vankilassa, enkä pääse täältä ulos. Toivon, että vielä opin.

Uudistuminen vaati muutosta
Aikojen alusta asti ihmiskunta on pelännyt epävarmoja asioita ja muutosta. Luolamiehet pelkäsivät tulta takuuvarmasti, mutta se oli yksi osatekijä ihmisten kehittymisessä. Muutokseen liittyykin lähes poikkeuksetta vastustus. Omasta saavutetusta turvasta, oikeuksista, etuuksista tai asemasta ei haluta luopua varsinkaan, jos muutos ei takuuvarmasti voi luvata jotain parempaa. Myös vanhasta ( toimimaton parisuhde, työ, uskomus) vaikka se olisi kuinka huonoa, on aina turvallisempaa pitää kiinni, kuin liikkua ennakkoluulottomasti kohti uutta ja tuntematonta.

Romahduksen kautta uudelle tasolle
Ennen kuin ihminen voi siirtyä asenteissaan, uskomuksissaan, tavoissaan  ja toimintamalleissaan uudelle tasolle, on ensin käytävä läpi muutoskäyrä, joka sisältää eri vaiheita. Järkytys, torjunta, totuuden hetki, ja lopulta tilanteen hyväksyntä (usein siinä vaiheessa, kun on vihdoin rotkahtanut kuiluun). Vasta näiden steppien jälkeen, on mahdollista saavuttaa ymmärrys  ja lopulta kivuta entistä korkeammalle uuden tasapainon tasolle.  Muutos harvoin onnistuu pomppaamalla suoraan korkeammalle tasolla, vaan matka sisältää aina sen, että ensin vanha (uskomukset, minäkuva, toimintamallit) on revittävä auki tai rikottava. Se tarkoittaa siis käytännössä sitä, että ihminen ( tai organisaatio tai maa) löytää itsensä tässä kohti syvästä kuopasta, jossa ei ole välttämättä aina niin miellyttävää hengittää ja elää. Kun itsensä altistaa uudelle, seuraa vääjäämättä kuitenkin kasvua. Henkisen kasvun polulla epävarmuuden sietäminen ja ei-tietäminen ovat tärkeimpiä oman kasvun siemeniä.

Ollakseen elossa täytyy jatkuvasti kyetä sopeutumaan, kehittymään, oppimaan ja kypsymään.

Entisen yliopistoprofessorini sanoin, ”jo 70 vuotta sitten tiedostettiin maailman suunnittelematon muutos ja todettiin kasvamisen tarve ihmisissä, jotta he voisivat selviytyä. Miten nyt?” Useimmat organisaatiomuutokset epäonnistuvat, kun ihmisten johtamisen sijaan keskitytään asioiden johtamiseen. Miten Suomessa asuvia  johdetaan uusien muutosten kynnyksellä?

cumulus-1-1309105-639x423

Vapauden puolustaminen

Vapaus ei tarkoita sitä, että saa tehdä mitä lystää tai että kaikki tulee hyväksyä.
Vapaus sisältää myös vastuun, kyvyn asettaa terveitä rajoja, neutraalisti kohtaa. Neutrauliuteen päästään, kun kuunnellan ensin vastakkaisia ääniä ja näkökantoja. Jos nämä vastakkaiset maailmat eivät ikinä kohtaa,  tai polariteettejä ei itselleen salli, ei neutraaliuttakaan  tai keskustelua voi syntyä.

Todellisessa ja syvimmässä vapaudessa ei ole  kuitenkaan ikinä mitään menetettävää, suojattavaa tai puolusteltavaa. Se vain on. Sinä et ole minulle mitään velkaa, enkä minä sinulle.

Mikä on se vapaus, itsenäisyys, turva, tai vaikkapa suomalaisuus,  jota täytyy puolustaa tai ylläpitää vihalla, eriarvoisuuden lietsomisella, asein,  jostain  väkisin kiinni pitämisellä, kiusaamisella, vaatimuksilla, rasismilla ja pelolla? Mikäli jostain täytyy pitää kiinni kynsin ja hampain on se jokin  muuttunut jo vankilaksi eikä se todellista vapautta tai turvaa ikinä ollutkaan.

Loppusanat

Jos jaksoit lukea tänne saakka, niin tässä vielä tarina, siitä miten havahduin taas kerran siihen, mikä elämässä oikeasti merkitsee.

Kovia tarinoita sydäntä hellyttävien hymyjen takana
(Ote päiväkirjastani ja FB-päivityksestä 3.3.2015  Harare, Zimbabwen aids orvot ry)

Haastattelin tänään alkuillasta keskuksellamme erästä 12-vuotiasta poikaa, sillä halusin kirjoittaa hänestä henkilötarinan. Pojan vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa 7 vuotta sitten ja sen jälkeen hän on asunut setänsä ja veljensä kanssa. Vaikeiden tunteiden käsittely on täällä Zimbabwessa ja köyhien lasten kesken lähes tabu ja tämäkin kaveri on aina naama virneessä ja iloinen. Silti olen jotenkin aina aistinut hänen tukahdutetun surun kaiken sen reippauden alla.

Tänään sain sitten yllättäen kokea jotain kaunista ja suurta, kun sain olla hänelle se turvallinen syli, joka mahdollisti itkun ja tunteiden näyttämisen.Taivas repesi kaatosateeseen jutellessamme äidistä, isästä ja ikävästä. Siinä istuimme sylikkäin ja itkimme lopulta kummatkin kilpaa sateen kanssa. Halasin, silitin ja rukoilin, että tästä ihanasta pojasta pidetään huoli. Kysyin lopulta, haluisiko hän tulla kaakaolle luokseni vai saattaisinko hänet kotiin. Koska poika ei tiennyt mitä kaakao on, valitsi hän sen,että veisin hänet kotiin ja pitäisin kädestä kiinni. Kassissani oli kallis läppäri ja puhelin sekä rahaa. Jokin lienee muuttumassa, kun ajattelin kävellessäni läpi Hararen köyhimmän alueen pimeän jo laskeutuessa, että aika vähän mulla siinä kassissa on edes yhtään mitään menetettävää..

Näillä vinkeillä binikuntoon kesäksi!

 

cumulus-1-1309105-639x423
5 vinkkiä  parempaan arjen hallintaan.  Mitä onnelliset ihmiset tekevät toisin? Näin pääset selluliitista eroon. Tehokkuuden ABC. Lue myös nämä vinkit….

Kuulostaako tutulta? Tämäntapaisilla otsikoinneilla verkossa houkutellaan lukijaa. Vinkkejä kiireisille ihmisille, joiden aktiviteettilista on jo piukeassa. Toistuvat laihdutus- elämänvalmennus-tehokkuus-ja onnellisuusvinkit tarjoavat lähes varmalta tuntuvia  motivaatiokeinoja paremman oloiseen sitten kun unelmaelämään. 

Koska on (olet) tarpeeksi?
Ihmiskunnassamme  tuntuu tällä hetkellä vallitsevan  kollektiivinen haava, jota paikataan moninaisin keinoin.  “Minä en ole tarpeeksi, en kelpaa”  on lähde monille sairauksille, köyhyydelle, yksinäisyydelle tai sille, ettei ole oikein aidosti onnellinen. Kyseinen haava voi oveluudessaan manifestoitua myös ihan päinvastaisesti: tekemättömyytenä tai jatkuvana tekemisenä, ikuisena laihduttamisvimmana, syömishäiriöinä, muiden miellyttämisenä, kontrolloimisen tarpeena, täydellisyyshakuisuutena, pyrkimyksenä yrittää täyttää ympäristön normit ja kuulua joukkoon, vaikkei siltä oikein tuntuisi.

the-crow-1309968

En ole tarpeeksi (en kelpaa) on niin piilossa oleva  ja tukahdutettu tunne, että harva sitä on osannut  ja halunnut edes kohdata tai tunnistaa. Se on viekas ja ovela mielen sanoma, jonka päälle on kasautunut monta muuta täyteainetta.

Pelko siitä, ettei kelpaa ( ettei ole tarpeeksi), voidaan tulkita myös kyvyttömyytenä rakastaa itseään. Samalla se luo rikkaan kasvualustan sille, että jotain puuttuu tai jonkun tarvitsisi olla toisin. En kelpaa haavaan haetaan samalla jatkuvaa hyväksyntää itsensä ulkopuolelta, huomiota, rakkautta, ihailua.

lipgloss-1308917-639x426

Markkinoijat ovat  jo kauan sitten oivaltaneet haavassa piilevän mahdollisuuden takoa rahaa.  Because you are worth it”  ja muut eteeristä hehkeyttä uhkuvat mainokset  vievät tavallisen tallaajaan mielikuvien sitten kun minän ihannemaailmaan.

Kenelle sinun tulee kelvata?

Oikeus olla ja tulla nähdyksi täysin omana itsenä
Oman kokemukseni mukaan, itsensä hyväksyminen viallisena ja epätäydellisenä on yksi suurimpia henkisiä harjoituksia. Samalla se vapauttaa hurjasti energiaa ja luo sisäistä hehkua. Tämä aidompi kaunistuminen, eheytyminen ja voimistuminen on mahdollista useimmiten vain kiireettömässä ympäristössä, jossa on ehdoton lupa edes hetkellisesti olla, olla olemassa  (”to exist”)  ja tulla nähdyksi myös itselleen ilman, että mihinkään tarvitsee päästä tai pyrkiä. Ympäristössä, jossa ei tarvitse esittää tai yrittää olla mitään muuta kuin on. Tällöin kaikki se, joka ei ole totta ja aitoa, tulee väistämättä usein myös kohdatuksi.

Tavallisessa elämässä, jossa olemme olemassa lähinnä sen perusteella, mitä teemme , mihin olemme pyrkimässä tai mitä olemme saaneet aikaiseksi, ei ole tilaa aidolle eheytymiselle ja itseensä tutustumiselle.

En kelpaa- haavauman eheyttäminen vaatii siis ennen kaikkea päätöstä ja halua  olla läsnä omassa elämässään, mitään pakenematta. Sallimalla ja suostumalla, harjoittelemalla, kompuroimalla ja oppimalla sietämään epämukavuutta. Mm. retriitit ovat mainioita mahdollisuuksia pysäyttää elämän automaattikela hetkeksi ja pysähtyä itsensä äärelle, opettajan johdolla. Olemaan ja hioutumaan, vapautumaan. Katsomaan ja elämään uudestaan ehkä kipeitäkin haavoja, joista ei edes ole ollut tietoinen, mutta on antanut niiden ohjata ja rajoittaa omaa elämää.  Valitettavasti tavallisessa elämässä, jossa olemme olemassa lähinnä sen perusteella, mitä teemme , mihin olemme pyrkimässä tai mitä olemme saaneet aikaiseksi, ei ole tilaa aidolle eheytymiselle ja elämälle ja itseensä tutustumiselle. Eheytyminen ja vapautuminen harvemmin onnistuu kiireeessä, netin pikavinkkejä lukemalla, analysoimalla tai ylipäätään jotain muuta kuin mitä nyt on – tilaa tavoittelemalla tai siitä unelmoimalla. Sitten kun maa ja minä, kun on aina jossain muualla. Jossain muualla siitä, mitä ja missä sinä olet juuri nyt.  

Koska olet  viimeksi kokenut syvää tyytyvääisyyttä itseesi ja elämään juuri sellaisena kuin se juuri nyt on, haluamatta mitään lisää, tai minkään olevan toisin?

Mikäli omaa unelmaansa on rakentamassa  ”sitten kun…” -päälle, on hyvä tarkastaa, ettei ole tipahtanut mielen en kelpaa( en ole tarpeeksi hyvä, minulla ei ole riittävästi) -ansaan.

Lempeyttä ja läsnäoloa askeleisiisi.

Ps. Jotten harhautuisi ihan alkuperäisestä aiheesta (lupasin otsikossani vinkkejä siihen, miten pääset kesäksi bikikuntoon), niin  tässä ne olisi: bikinit päälle ja menoksi! 🙂 Lapset osaa tämän homman yleensä erityisen hyvin, kannattaa ottaa mallia. Because you are worth it!little-girl-winking-1392117-1280x960

Mieli ja meditaatio-kurssi Helsingissä 19-20.3.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PISTETÄÄNKÖS HERSKAA SUORAAN SUONEEN?

anu_kaur_060

PAINE MUUTOKSELLE

Kesän 2011 kynnyksellä en voinut oikein hyvin. Syitä oli monia. En  halunnut viettää koko kesälomaani toipuessa vaan halusin löytää työkaluja itselleni ja arkeen avuksi, jotka auttaisivat pysyvämpään muutokseen. Aloinkin tutkailemaan löytyisikö jostain rentouttavaa joogaretriittiä heti lomani kärkeen, jossa voisin buutata koneistooni lisää virtaa. Olin astangajoogannut jo muutamia vuosia. Säännöllisen epäsäännöllinen joogaus olikin tehnyt keholleni hyvää ja oli siinä rentoutunut mielikin.

Ainoa leiri, joka aikatauluihini sopi, oli neljän päivän kundaliinijoogaretriitti Frantsilassa. Sen ohjasi Charanpal Singh/ Tommi Kujala. Hetken siinä silloisen (ja välillä nykyisenkin) tapani mukaan vatvoin mielessäni, että mitenköhän, jaksaisikohan sitä ihan todella sittenkään, onko mulla rahaakaan, mitäs jos vaan nukkuisi, ehkei nyt olekaan sopiva hetki.. Retriitin aamuherätykset tuntuivat minulle myös naurettavan aikaisilta. Mutta lopulta perjantaina soitin Tommille ja kysyin, josko vielä mahdun mukaan(retriitti alkoi maanantaina). Mahduin. Tuo retriitti muutti minun elämäni suunnan.

RAKKAUTTA ENSISILMÄYKSELLÄ?

Pakokauhu, levottomuus ja jonkinlainen shokki eivät olleet kaukana niistä tuntemuksista, joita koin ensimmäisessa kundaliinijoogan aamusadhanaharjoituksessani. En ollut ikinä elämässäni meditoinut, toistellut gurmukin kielisiä mantroja tai istunut paikallani niin pitkään ja vieläpä niin aikaisin aamulla. Tämä maailma oli jotain todella outoa, uutta ja kummallista. Olin ymmälläni, miten joku saattoi ylipäätänsä koko touhusta pitää!

Ensimmäisten retriittipäivien ajan pääsinkin tiedostamattani ensimmäistä kertaa kosketuksiin defenssieni kanssa, tai oikeastaan sen kanssa, mitä tarkoittaa minun systeemissäni, kun kohta mennään rytinällä vastustuksesta ja egosta läpi. Siitä en tosin vielä tiennyt mitään, mitä tarkoittaa egon vastustus tai defensit, kuka vastustaa ja miksi, mikä mieli?

Se itku tuli todella syvältä

Neljännen päivän aamusadhanassa tämä sitkeä mielen vastustukseni alkoi rakoilemaan. Lopulta eräässä mantrameditaatiossa aloin itkemään vuolaasti ja se itku tuli todella syvältä. Samalla tuntui kuin teräksinen maski olisi revitty päältäni pois. Lopulta käsittämätön energia ja rauha valtasi minut. Ensimmäisen kerran (sitten luultavasti syntymäni) olin löytänyt tieni hetkellisesti takaisin itseeni ja kotiin. Se olotila  ja yhteys tuntui joka solussa todellisemmalta kuin mikään aiemmin kokemani, ja samalla niin kaukaiselta, kuin se elämä ja yhteiskunta, jossa itse elin. En ollut aiemmin kokenut sellaista tietoisuuden, ymmärryksen ja rauhan ja aitouden tasoa tai yhteyttä saati sitten autenttista rakkautta muiden ihmisten kanssa. Tuntui, että värähtelin aivan uusissa ulottuvuuksissa ja energioissa.

TIETOISUUDEN POLULLA

Tuosta  ensimmäisestä todellisesta kohtaamisesta itseni ja jumaluuteni kanssa (usein sanon, että minua lyötiin pölkyllä päähän ja minut herätettiin) on nyt viitisen vuotta. Sen jälkeen matkani ja muutokseni on ollut intensiivistä. Olen myös meditoinut lähes päivittäin. Samalla sukellus muurien ja mielen läpi on jatkunut ja yhteyteni sekä tietoisuuden tasoni syventynyt ja laajentunut. Olen matkallani tutustunut sittemmin moneen muuhunkin oppiin ja tekniikkaan ja ennen kaikkea uusiin ihmisiin. 

“Mieli on hirviö, kun se elää isännän roolissa, ja enkeli, kun siitä tulee palvelijasi.” -Yogi Bhajan

HENKINEN KASVU

Henkisen polun taivaltaminen ei tarkoita, että kasvaisit joksikin muuksi, toisia paremmaksi tai positiiviseksi yli-ihmiseksi.  Suunta matkalla on pikemminkin takaisin itseen, ”alkulähteellä” ja kohti todellista vapautta.

Kasvu tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikesta sellaisesta, mikä ei ole aidosti totta ja johon on mielen tai muun  kautta takertunut esimerkiksi pelosta, tarvitsevuudesta, omistus-tai turvahakuisuudesta, on lopulta päästettävä irti ja luovuttava. Näitä asioita voivat olla esim. omaisuus, ihmissuhteet,uhriutuminen, tarve olla aina iloinen onnistuja, kontrollointi, toimintatavat, uskomukset jne. Usein myös terveyden menettäminen on viesti, että jonkin on todella muututtava, sisältäpäin.

Tällä luopumisen asteittaisella matkalla oppii (ja joutuu) askel askeleeltä hyväksymään ja kohtaamaan lopulta kaiken itsessään silmästä silmään ilman, että mitään yrittää muuttaa, poistaa tai kieltää, olipa kyseessä sitten negatiivinen, vaikea tunne asia tai tilanne.  Tämä on toisaalta armollista siinä mielessä, että näin itse voi joka hetki muuttaa myös oman todellisuutensa, kun huomaa, että ulkopuolisia ei tarvitsekaan syyttää esimerksi omasta pahasta olosta, tai he eivät ole vastuussa onnesta. Kaikki ulkopuolinen on lopulta vain heijastusta omasta sisäisestä maailmasta. Mutta henkinen kasvu ei ole mielelle aina helppoa ja muutosvastaisuutta kohtaavat kaikki.

Varjot ja valo kulkevat käsi kädessä ja valon kasvaessa  varjotkin näkyvät entistä selvemmin. Kumpaakin tarvitaan.

KUNDALIINIJOOGA

Olen saanut  eheyttäviä ja transformatiivisiä kokemuksia ja oppeja monista henkiseen kasvuun ja itsensä ja mielen kehittämiseen liittyvistä traditioista, tekniikoista, harjoituksista ja  koulutuksista. Kundaliinijooga muodostaa kuitenkin minulle sen tukirangan ja ytimen, joka kannattelee ja antaa raamit. En ole ainakaan vielä törmännyt yhtä voimalliseen teknologiaan.

Kundaliinijoogaa kutsutaankin tietoisuuden joogaksi. Tietoisuus omasta kehosta, mielestä, keskittymisestä ja intuitiosta kasvaa pikku hiljaa, mutta jo yhden tunnin jälkeen huomaa varmasti vaikutuksen. Jokainen kundaliinijoogatunti on myös erilainen ja tunnin aikana pääsee tutustumaan mm. mantroihin, kriyaan, meditaation, hengitysharjoituksiin, ja niiden kautta omaan sisäiseen maailmaan.

Kundaliinijoogan(kin) tavoitteena on lisätä itsetuntemusta sekä kosketusta omiin voimavaroihin. Se ei ehkä sovellu ihmiselle, jonka tavoitteena on vain kehon hallinta ,vartalon treenaus tai pelkkä rentoutuminen. Mutta se sopii ihmiselle, joka etsii harjoituksesta myös henkisyyttä ja yhteyttä omaan itseensä. Siinä palataan lähelle joogan filosofiaa, itsensä kehittämiseen.

Kundaliinijooga vahvistaa lisäksi mm. hermojärjestelmää ja auttaa stressiin ja uniongelmiin ja se balansoi kehoa sekä mieltä. Siinä liikutellaan myös valtavasti erilaisia energioita. Joogamuotona se sopiikin siten helpottamaan ihan tavallisen matti meikäläisen arkea ikään, sukupuoleen tai omaan liikkuvuuteen katsomatta.

Itselleni kundaliinijooga on ollut heroiinipiikki, johon jäin koukkuun. Aina kun olen etääntynyt itsestäni, tarjoaa se minulle pikamatkan takaisin sisimpääni ja yhteyteen. Ilman säännöllistä annostani vieroitusoireeni, kuten mm. mielen ja uskomusteni aiheuttama stressi, levottomuus, pelot sekä illuusio siitä, että minun kuuluu itse kontrolloida ja ohjailla kaikkea, ottavatkin helpommin vallan.

Onnellisuus on syntymäoikeutesi
-Yogi Bhajan

TULE KOKEILEMAAN!

Mieli ja Meditaatio 

Buddha was asked: “What have you gained from Meditation?” He replied: “Nothing.” “However”, Buddha said, “let me tell you what I lost : Anger, Anxiety, Depression, Insecurity, Fear of Old, Age and Death.”

Mieli_Meditaatio_kuvallani_JPG.jpg

Ramjas Kaurin Kundaliinijoogatunnit Studio Eudokiassa, Torkkelinkatu 21, Katutaso (Kallio/ Helsinki)

  • Tiistai aamujooga 22.3. ja 29.3. klo 7-8.30/ 13 euroa kerta
  • Torstain lounasjooga  17.3., 24.3. ja 31.3. klo 11-12 /10 euroa kerta

Ilmoittautuninen edellisenä päivänä kello 19 mennessä: ramjaskaur6@gmail.com

 

SISTERHOOD CLUB 24.1.2016 Helsinki

 

12573054_542534909248923_6644748344001718859_n

Hei sinä äiti, sisko, täti, mummu, serkku, vaimo, sinkku, lapseton, vakaa, ailahtelevainen, hiljainen, puhelias, äkkipikainen, rauhaton, voimakas, ujo….mutta ennen kaikkea nainen. Tämä on kutsu sinulle!

SISTERHOOD CLUB starttaa sunnuntaina 24.1.2016. Kokoonnumme tutkimaan ja elämään yhdessä naiseutta ja naisena elämistä sen eri muodoissa. Kyseessä ei ole feministinen liike naisten oikeuksien vaatimiseen, vaan todellisen ja aidon feminiinisen energian, kauneuden ja voiman nostaminen esille ja kunniaan, sisältä käsin.

 

Päivän aikana joogaamme, tanssimme, vapaudumme, voimaannumme, tutkimme kehomme kautta itseämme, nauramme (tai itkemme) yhdessä ja erikseen ja tuemme toisiamme. Ja ehkä muutakin. Matkustamme oman mielen draamojen ja rajoitteiden läpi, kohti ydintä. Tutustumme päivän aikana myös Punaiseen telttaan ( Ret tent), naisten omaan voima/tukipiiriin, jota voit halutessasi jakaa eteenpäin omassa yhteisössäsi, toisille naisille. Päivän kantavana teemana herkkyys ja intuitio naiseuden voimavarana ja viisautena.

12514030_544325729069841_9019567556682104777_o

Tytöt kilpailevat keskenään, vertailevat ja arvostelevat, mutta aidot NAISET tukevat ja voimaannuttavat toisiaan, ehdoitta. Suomi ja maailma tarvitsee kipeästi meitä, aitoja naisia. Alkaako tästä samalla sinun matkasi oman naiseutesi suurempaan arvostamiseen ja itsesi rakastamiseen?

Päivä tarjoaa siemeniä vuoden 2016 omaa kasvumatkaasi varten. Näiden siementen tukeminen ja kasvattaminen tulee jatkumaan läpi koko vuoden ja halutessasi sinulla on mahdollisuus jatkaa matkaasi myös ohjatusti ja tuetusti.

Paikka: Joogastudio Pihasali, Helsinki
Aika: Sunnuntai 24.1.2016 klo 10:00-18:00 (sisältää tunnin ruoka/evästauon)
Hinta: Earlybird 65 eur ennen 13.1.2016 ilmoittautuneille ja maksaneille. Hinta 13.1.2016 jälkeen 80 euroa.
Ilmoittautuminen ja lisätiedot:
ramjaskaur6@gmail.com

Päivän ohjaa valmentaja/coach, vapaa-tie henkisen kasvun ohjaaja, sertifioitu kundaliinijoogan- ja shaktitanssin opettaja ja nainen, Anu Ramjas Kaur. Anu opettaa sekä valmentaa Suomessa ja ulkomailla. Hän on opiskellut myös Red Tent ( Punainen teltta) – liikettä Satya Kaurin johdolla Portugalissa sekä syventynyt tantran maailmaan kansainvälisten opettajien johdatuksella. Anulla on lisäksi pitkä kokemus ihmisten ja tiimien johtamisesta. Intohimonaan Anulla on ihmisten voimaannuttaminen.