KATEUDEN KAUTTA VAPAUTEEN

Vapaa kateudesta
Kuva: James Jester

If you could untie your wings and free your soul of jealousy, you and everyone around you would fly up like doves -Rumi

Ehkä sinäkin meditoit, teet henkistä harjoitusta, luot yhdessä toisten kanssa, olet löytämässä elämällesi suurempaa merkitystä, joogaat, syöt terveellisesti..

Ja silti, kateus ottaa sinusta aika ajoin vallan.

On lukuisia syitä tuntea kateutta. Ehkä kateus hiipii kutsumatta toisen parisuhteesta, menestyksestä, varallisuudesta, vapaudesta, yltäkylläisyydestä, ulkonäöstä, lahjakkuudesta, terveydestä, siitä, että joku toinen pääsee matkustamaan tai  ajasta, jota toisella tuntuu olevan enemmän…Lista on loputon.

Joogisessa filosofiassa puhutaan paljon rajallisesta ja rajattomasta minuudesta. Rajallinen minä on se osa meistä, joka näkee asiat kapeammin kuin ne todellisuudessa ovat. Rajallinen minä käsittää mm. meidän persoonamme, joka tulkitsee maailmaa nimensä mukaisesti rajallisesti, mielestä käsin. Kaikilla meillä on persoonatyypistämme riippuen omat silmälasimme, jotka filtteröivät ja lokeroivat kokemuksiamme sen mukaan, mitä uskomusjärjestelmiä meillä entuudestaan on käytössä.  Henkiset harjoitukset pyrkivät lopulta avaamaan meidän tietoisuuden tasoa, jotta se resonoisi ja värähtelisi meidän rajattoman ja  universaalin yhteyden kanssa, ja jotta kykenisimme näkemään ja kokemaan asiat ja ilmiöt laajemmin, eikä  pelkästään rajoittuneesta mielestämme käsin. Kateus on mm. rajallisen mielemme, egomme tuote.

Henkinen harjoitus opettaa meitä myös  impulsiivisen  asioihin välittömästi reagoimisen sijaan ”vastaamaan” ( to respond). Reagointi on hetkessä tapahtuva salamannopea impulssi, jota ohjaa meidän tiedostamattoman mielen uskomukset ja  ennakkoluulot. Kun sanomme jotain ajattelematta, samalla tiedostamaton mieli ajaa showtamme. Reagointi ei ota myöskään huomioon pitkän aikavälin vaikutuksia tai toisia ihmisiä.

Vastaus tai vastine (a response) kypsyy useimmiten puolestaan  hitaammin. Se sisällyttää itseensä niin tiedostamattoman kuin tietoisenkin mielen, jolloin vastaus on ”ekologisempi”.  Vastaus tai vastine ottaa tällöin huomioon ei ainostaan sinut itsesi, mutta myös muut ympärilläsi olevat ihmiset. Vastine huomio pidemmän aikavälin vaikutukset samalla, kun se on paremmin linjassa integriteettimme ja arvojemme kanssa. Reaktio ja vastine saattavat joskus näyttää samanlaiselta, mutta ero on siinä, että ne tuntuvat todella erilaisilta.

Do you have the patience to wait till your mud settles and the water is clear? ~Lao Tzu

Kundaliinijoogan henkinen mestari Yogi Bhajan opettaa, että kateus, viha ja toisen loukkaaminen ovat pahimpia vihollisiamme. Kun loukkaat toista, olet kateellinen, tai vihaat, nämä tuntemukset lopulta myrkyttävät vain sinua itseäsi. Kun taas annat anteeksi, palvelet ja toimit myötätunnosta käsin, nämä teot saavat sinut kääntymään jumalan –  korkeamman minuuden ja samalla rajattomuuden puoleen. Voimme lopulta itse valita, kummalle kolminaisuudelle annamme ravintoa. Ensimmäinen kominaisuus käyttää polttoaineenaan reagointia ja jälkimmäinen vastinetta.

Kateellisuuden tunteminen on ollut minulle kivuliasta, jotain, mitä en ole oikein osannut kunnolla käsitellä, ja josta olen itseäni ” henkisenä ihmisenä” tuominnut. Samalla koko henkinen ihminen -käsitteenä on jo itsessään absurdi, sillä kaikki ihmiset ovat henkisiä, oli se tiedostettua tai ei. Lopulta ihmisyyden ja henkisen kasvun oppimatkaan kuuluu se, että oppii tuntemaan ja kokemaan kaiki ihmisyyteen liittyvät sävyt  ja tunteet osana meitä, ei jonain sellaisena, joka on meistä ulkopuolella.

Kateuden tuntemiselta en ole siis minäkään välttynyt.  Mitä olen oppinut? 

Kateus on myrkyllinen tunne, joka johtaa itseni säälimiseen ja pienentämiseen ja se seuraa useimmiten siitä, että mieleni/ egoni vertaa minua muihin. Kateus saa minut salakavalasti uskomaan, että olen vaillinainen, ja että minulta puutuuu jotain (egon väite). Paradoksaaliseti  matkan varrella kateudesta on tullut kerrassaan mahtava henkisen kasvun rakennusaine! On todella ok tuntea toisinaan katellisuutta syyllistymisen sijaan. Olen jopa oppinut rakastamaan kateellisuutta.

Miksi?

Koska kateus osoittaa minulle kauniilla tavalla sen rajallisen ja tiedostamattoman mieleni hautaaman nurkan minussa, joka edelleen tuntee ja uskoo olevansa riittämätön, ei arvokas. Samalla se, kehen projisoin mahdollista kateuttani osoittaa minulle todellisuudessa vain minun oman potentiaalini. Kiitos siis te kaikki opettajani, joille olen voinut olla kateellinen. Kiitos, että olette auttaneet minua kasvamaan.  Kiitos, että olen uskaltanut myöntää teille oman kateellisuuteni joskus jopa ääneen. Häpeän saa häviämään vain se, että se tulee päivänvaloon.  Se, että reagoinnin ja pienentymisen sijaan tai ainakin  rinnalle olen oppinut useammin myös hengittämään ja tunnustelemaan kateutta minussa liikkuvana energiana ja lopulta kääntämään sen rakennusaineeksi, on ollut minulle mittaamattoman  arvokas lahja, joka on tuonut lisää vapautta.  Samalla olen huomannut, että yhä useammin myös iloitsen muiden menestymisestä aidosti.

Mutta nyt.  Sulje silmäsi ja kuvittele hetkeksi, että maailmankaikkeudella on suuruutta juuri sinulle. Ja kuvittele, kuinka sinua kutsutaan tuota suuruutta kohti.  Jotta voit kävellä suuruutesi luokse ja juurruttaa sen itseesi täysin, et voi kuitenkaan kulkea kenenkään muun tietä, vaan sinun täytyy luoda oma tiesi. Tien, joka on sinun näköinen ja siten erilainen kuin muut tiet, mutta silti samanarvoinen. Aivan kuten me ihmisetkin olemme erilaisia, mutta silti samanarvoisia.

Why compare yourself with others? No one in the entire world can do a better job of being you than you. – Unknown

Rakkaudensoturin seuraavat tapahtumat:

Kundaliinijoogan työpaja -sisäinen rauha ja levollisuus 7.5. / Helsinki, Villa Vapaus

Shaktitanssin työpaja Tampereella 13.5. Joogakoulu Ong Namo

Amrit Naadin mantramusiikkikonsertti Tampereella 13.5. Joogakoulu Ong Namo

Ibiza Goddes Retreat  5.-10.6./ Espanja (Mukana assistenttina)

Henkinen valmennus: anuramjas@gmail.com

Minusta

Rakkaudensoturi Facebookissa

Mainokset

Mitä naiset ovat opettaneet minulle?

 

13413611_10157098176185249_6472874326411531273_n

Piirin keskelle on asetettu mandala ja kynttilät palavat sen ympärillä.  Meitä on ringissä noin kymmenkunta naista, joista nuorin on ehkä 18-vuotias ja vanhin 80-vuotias. Tarkkailen ujosti muita naisia, en tunne entuudestaan ketään. Käy ilmi, että olemme kaikki hieman eri puolilta maailmaa löytäneet tiemme yhteen (Espanjassa)  jakamaan tämän hetken ja kokemuksen yhdessä. En ole ennen istunut vastaavassa ringissä ja tunnen oloni hiemaan vieraaksi. Samalla joku tilanteessa vetää minua kuitenkin puoleensa ja saa minut jäämään. Heti piirimme aluksi vetäjä kertoo, että kaikki mitä täällä tapahtuu, jää tämän piirin keskuuteen.Kaikki on luottamuksellista. Vetäjällä on kädessään puinen, pyhä keppi, jota kierrätetään piirissä aina sille, jolla on kulloinkin puheenvuoro. En ole tottunut jakamaan itsestäni ventovieraille juurikaan, joten keskityn enemmän kuuntelemaan muita.

Ajantajuni hämärtyy ja ennen kuin huomaankaan, on tapaamisemme päättynyt. Huomaan olevani aivan jossain muualla, kuin liittyessäni tähän naisten piiriin muutamaa tuntia aiemmin. Lähtiessäni tunnen, kuinka vahva side on muotoutunut välillemme. Se side  on rakentunut ymmärryksestä, solidaarisuudesta, myötätunnosta, luottamuksesta, rakkaudesta, hyväksynnästä, tukemisesta ja voimasta. Joku on minussa liikahtanut. En ole ennen nähnyt muita naisia näin, sisarina. Sydämeni on avautunut, silmäni kostunut ja olen nauranut enemmän sydämestä kuin hetkeen. Kuinka upeita me naiset olemmekaan, ajattelen. Tästä energiasta käsin huomaan, kuinka sydämeni on myös pehmentynyt arvostamaan elämää taas hieman enemmän.

Tästä vuosia sitten sattuneesta ensikosketuksesta punaisen teltan piiriin, alkoi suuri kasvumatkani naiseuden ja feminiinienergian tutkimiseen ja omaan eheytymiseeni. Mutta ennen kaikkea siitä käynnistyi syvällinen tutkimusmatka oman sisäisen feminiini-maskuliinitasapainoni löytämiseen. Tuosta hetkestä lähtien olen hakenut osan voimastani erilaisista naisten piireistä ja yhteydestä juuri toisiin naisiin.  Ennen ehkä hieman pinnallinen suhde ja osittain vertailevakin asenne, joka väreilee usein naisten välisessä kanssakäymisessä nykymaailmassa, kun on näissä kokoontumisissa poissa.


YHTEYDEN TAIKAA

Asuessani Portugalissa kävin toisinaan Red Tent -punainen teltta liikkeen illoissa. Vaikka puhun espanjaa ja espanjan ja portugalin kielessä on samankaltaisuuksia, en ymmärrä puhuttua portugalin kieltä  juurikaan. Vieressäni istuikin aina joku, joka minulle käänsi joko englanniksi tai espanjaksi. Eräässä piirissä, johon Lissabonissa osallistuin, sattui jotain erikoista. Jossain vaiheessa vieressäni istunut nainen nimittäin unohti jatkaa tulkkaustaan, enkä huomannut sitä vasta, kun ilta ja sitä myöten ringin puheenvuorot olivat edenneet lähes loppuun.  Yhtäkkiä havahduin kuin unesta siihen, että mihähän olin ymmärtänyt kaiken!

Taikuutta voi hyvinkin tapahtua, kun ihmiset kokoontuvat, kohtaavat ja avaavat sydämensä ja itsensä toisilleen. Tällaisissa kohtaamisissa saatamme huomata, että kuulemme, ymmärrämme ja huomaamme toisemme ihan eri tavalla, kun mieli ei ole koko ajan analysoimassa, arvottamassa tai miettimässä, mitä voin ja uskallan sanoa, jotta tulen hyväksytyksi. Eräs isralilainen suomea vain hieman puhuva miespuolinen ystäväni kertoo ymmärtävänsä suomeakin kuin huomaamattaan, kun hän istuu suomalaisten miesten kanssa saunassa täysin rennosti ja samanarvoisena. Normaalisti, kun kanssakäyminen on miesten välillä kuulemma kylmempää, mutta saunassa  naamiot lasketaan.

screen-shot-2016-11-06-at-18-58-12Voimaa maailmaan
Omaa  kasvumatkaani ovat suuresti auttaneet toiset naiset ja ne pyhät, luottamukselliset  kokoontumiset, joissa olen saanut nähdä  koko naiseuden väriloiston. Niiden kautta olen kerros kerrokselta oppinut hyväksymään ja rakastamaan itsessäni niitäkin naiseuden piirteitä, jotka aiemmin tuntuivat sellaisilta, joista en pidä, tai joita en itselleni salli.  Ennen kaikkea se ehdoton naisten välinen solidaarisuus ja hyväksyntä, jota näissä piireissä olen saanut kokea, on muuttanut minua ja suhdettani omaan  naiseuteeni pysyvästi. Ja mitä enemmän tämä naisten välinen henkisempi ja pyhä ”tukiverkosto” vahvistuu, sitä enemmän tukea, hyväksyntää  ja arvostusta saavat myös kaikki ympärillä olevat miehet, poikaystävät, kumppanit ja aviomiehet .

Tytöt kilpailevat keskenään, vertailevat ja arvostelevat, mutta aidot NAISET tukevat ja voimaannuttavat toisiaan, ehdoitta. Suomi ja maailma tarvitsee kipeästi meitä, aitoja naisia.

Naistenpiirit iskevät johonkin astetta syvempään, sillä ne pureutuvat läpi tabujen ja roolileikkien. Moni onkin saanut korvaamatonta tukea ja apua itselleen. Piirit toimivat foorumina täysin ventovieraille naisille kohdata,  eheytyä, avautua itselleen, elämälle ja rohkeudelle. Uskaltaisin väittää, että säännölisinä annoksina nautittuna nämä piirit muuttavat naisen elämän ja pikkuhiljaa sen ympäristön, jossa elämme ja sitä kautta maailman. Punainen teltta-liikkeen missiona olisikin saada jokaiseen kortteliin oma ”telttansa”, eli paikka, jossa naiset voisivat kokoontua saadakseen toisiltaan tukea. Sitä kohti pienin askelin siis.

Kiitos sisaret, jatketaan jakamista. Kun itse saa, jaksaa myös antaa.

Rakkaudensoturi järjestää mm. punainen teltta naistenpiirejä ja sisterhood club-päiviä. Seuraava Sisterhood Clun päivä järjestetään Helsingissä  sunnuntaina, 20.11.2016 kello 10-18. Tapahtuman Facebook sivun löydät täältä.

Ensi keväänä on tulossa myös Red Tent, punainen teltta työpajaviikonloppu naisille, jotka haluavat oppia järjestämään omia piirejään. Tapahtumista ilmoitetaan  mm. tässä blogissa ja Rakkaudensoturi Facebook-sivuilla.

12573054_542534909248923_6644748344001718859_n
Kuvassa opiskellaan Satya Kaurin johdatuksella Punainen teltta-liikkeen fasilitaattoreiksi Portugalissa

 

 

 

 

VAHVUUTENANI HERKKYYS

Ihmisyyteen kuuluu hyvin erilaisia ilmenemismuotoja, virtaavuutta, tunteita ja  energioita. Harva kuitenkaan suo koko väripaletin itsellensä käytettäväksi. Meitä kun opetetaan usein suosimaan ja näyttämään avoimesti vain muutamaa väriä, usein toisten värien kustannuksella.

leaves-1051937_1920

Myös minun palettiini kuului  aikuisuuteen asti vain rajoitettu värikokoelma. Esimerkiksi herkkyyden opin peittämään ja tukahduttamaan, sillä se ei ollut  arvostettua tai hyväksyttyä. Herkkyys luokiteltiin heikkoudeksi, enkä halunnut olla heikko. Olin mieluummin järkevä, dynaaminen ja reipas. 

Minun egosysteemini oli jo pienestä  lähtien myös määrittänyt, että minun kuuluisi olla vahva. Sellainen, joka kannattelee ja tukee muita. Herkkyyden avoin näyttäminen ei soveltunut tähän yhtälöön, sillä mikäli olisin näyttänyt avoimesti esimerkiksi pelkojani ja haavoittuvaisuuttani, olisin samalla pettänyt roolini kannattelijana, vahvana, pärjäävänä ja tasapainoisena ihmisenä. Ja jos minä en olisikaan vahva, kuka sitten kannattelisi muita?

Kauniit peilini

Minua ärsyttivät ja turhauttivat pitkään  hiljaiset, vetäytyvät ja varovaiset ihmiset. En toki ymmärtänyt ärsytykseni taustalla olevaa pohjimmaista syytä eli sitä, että olin kieltänyt itseltäni tämän puolen täysin. En ollut  hyväksynyt herkkyyttä itsessäni ja antanut sille huomiota. Samalla minua usein harmitti  se, että tunsin  arkojen henkilöiden  saavan enemmän kannustusta  osakseen kuin minä. Salaa olisin  kaivannut tukea kuitenkin itse, mutten sitä uskaltanut tai osannut pyytää. Useimmiten  kuulin ympäristöltäni, että sinähän pärjäät aina, olet niin vahva, reipas ja hyvä kaikessa, mihin ryhdyt. Tämä vaan vahvisti itselleni määrittämääni mielikuvaa siitä minkälaisena minun ehkä haluttiinkin nähdä. 

Ja niin annoin (ja annan usein yhä edelleen) usein itsestäni niin itsenäisen kuvan, ettei minulle edes tarjottu tukea. Ja jos joku sitä tarjosikin, en sitä osannut vastaanottaa. En ylipäätänsä osannut ottaa vastaan yhtään mitään ilman, että tunsin, että minun tulisi antaa jotain takaisin. Samaan aikaan olisin oikeasti  kaivannut sitä, että olisin uskaltant näyttää avoimesti haavoittuvuuteni, epävarmuuteni ja  sen, että minuakin pelottaa. Että olisin romuttanut roolini ja naamioni, joka esti kaiken tuen vastaanottamisen. Mutta en osannut. Niinpä kannustin, innostin ja tuin kaikkia muita, paitsi itseäni. Leikin reipasta supernaista ja usein huomasin yrittäväni miellyttää kaikkia (muita paitsi itseäni). Pidin myös huolta, että pärjäisin kaikessa, mihin ryhdyinkin ja  itselleni olin vaativa. 

Annoin itsestäni useimmiten niin itsenäisen kuvan, ettei minulle edes tarjottu tukea. Ja jos joku sitä tarjosikin, en osannut ottaa vastaan.

Työelämässä huomasin helposti ajautuvani esimiehen ja johtajan roolin. Se tuntui luontaiselta monilta osin, mutta myös siksi, että olin oppinut kantamaan vastuuta. Myöhemmin jooga-yms. opettajuuteni alussa osa minusta pelkäsi, että mitä, jos joku oppilas ei pidäkään tästä, ikään kuin heidän tunne-elämänsä olisi ollut minun käsissäni.  Myös vanhojen ystävieni kanssa olin helposti  se, joka kuunteli ja tuki muita.  Olin empaattinen ja kannustava. Olin usein se osoite, jolle soitettiin, kun elämässä ei mennyt asiat putkeen. Herkkyyteni kautta  olin  helposti aistinut tiedostamattanikin energiat ympäristöstäni, imenyt itseeni muiden tunnetilat ja nähdä ihmisten muurien lävitse. Mutta sen kanssa, miten kohdata herkkyys itsessäni voimavarana olin  neuvoton. Ja ajan kuluessa huomasin vain väsyväni enemmän ja enemmän.

Lopulta aloin ymmärtämään, että olin hitaasti ja varmasti tukahduttanut minussa olevan pienen, herkän ja tarvitsevan lapseni äänen ja olemassaolon. Se lapsi  huusi sisälläni: huomaa minut, voisitko olla minun kanssasi? Voisitko pitää minua sylissä, voisitko pitää minusta huolen? Voisitko olla vaatimatta minulta niin paljon? En jaksa enää kuunnella toisten huolia. En jaksa enää antaa muille. Koska on minun vuoroni? Näe minut! Sen lapsen kieltäminen oli uuvuttanut minut. Se lapsi kaipasi leikkisyyttä, iloa ja luovuutta ja yhteyttä. Se kaipasi kaikkea sitä, mikä oli järjelle päinvastaista.  

Uupumus iskee yleisimmin suorituskeskeisiin ihmisiin, jotka haluavat saavuttaa paljon, ja joilla on “suuret sisäiset voimavarat”. He asettavat itselleen kovia tavoitteita, ja ulkopuolistenkin odotukset heille ovat korkealla. “Siihen vaaditaan todella vahvaa ihmistä, että voi jaksaa yrittää kovasti ja pitkän aikaa.” Karin Isberg

Sisäinen U-Käännös

Mitä enemmän olin elämässäni oppinut kääntämään huomioni muihin, sitä vähemmän annoin  aitoa ja läsnäolevaa huomiota  itselleni ja sitä huonommin voin sisimmässäni. Lopulta seinä alkoi tulemaan vastaan ja ymmärsin, että nyt tarvitaan muutosta. Lopulta kuoreni  ja roolini ( jonka läpi tarkkasilmäisemmät olivat varmasti nähneet jo kauan), alkoi rakoilemaan muutamia vuosia sitten, kun ymmärsin hidastaa.

Onnistumisen avaimet

 Jotta tämä avautuminen minussa on päässyt tapahtumaan, on se vaatinut minulta paljon uuden opettelua ja itseni tietoista tarkkailua. Olen opetellut kohtaamaan ja tuntemaan pelkoni sekä varjoni niiden nukuttamisen sijaan, haastaamaan egoni ja painamaan pääni alas antautumisen hetkellä. Olen opetellut sanomaan, ”voisitko auttaa” sen sijaan, että  hokisin mantraani, pärjään kyllä itsekseni. Olen opetellut sanomaan kiitos, kun joku tarjoaa apuaan vapaaehtoisesti ja nauttimaan vastaanottamisesta. Olen oppinut herkistymään ilman, että minua hävettää jälkikäteen. Olen mokannut, tehnyt virheitä  ja kohdannut häpeäni. Olen itkenyt muiden edessä avoimena ja kertonut mieleni peloista. Olen murtanut kerta toisensa jälkeen kovettuneen maskuliiniminäni surkean suojaamisyrityksen ja avannut sydämeni elämälle ja itselleni. Samalla olen pehmeästi vahvistunut ja aito naiseuteni eheytynyt.

Tarvitsen rinnalleni lämpimiä, luotettavia, aitoja ja henkisiä ihmisiä, jotka eivät pelkää pimeää 

Sen, että olen hiljalleen  oppinut avautumaan aivan paljaaksi, aidoksi ja näyttämään herkkyyteni itseni lisäksi myös  muille ihmisille, on vaatinut turvallista ilmapiiriä, empatiakykyisiä, sydämellisiä ja tiedostavia ihmisiä ja sitä, että egoani on haastettu. Useimmiten se on tapahtunut erilaisissa henkisen kasvun koulutuksissa, joissa haetaan aitoutta roolien vahvistamisen sijaan.  Herkkyyteni valjastaminen loistoonsa (eikä negatiiviseksi voimavaraksi) on vaatinut luottamusta siihen, että toinen ihminen tai toiset ihmiset voivat kannatella minua. Että he ovat minulle täysin läsnä ymmärtäen, että heidän ei tarvitse ratkaista ongelmiani tai kantaa niistä vastuuta. On riittänyt, että  olen kokenut, että he ovat nyt tässä hetkessä valmiita tukemaan minua 100% . Usein he ovat pitäneet minua sylissään samalla tiedostaen, että mitään hätää ei ole, vaikka minussa on kipua ja pelkoa, joka haluaa ulos itkun muodossa. Kaikista eheyttävimpiä kokemuksia ovat olleet erilaiset naistenpiirit, joihin olen osallistunut ympäri maailmaa. On avartavaa huomata, kuinka turvallinen, ei arvosteleva ja vertaileva ilmapiiri voimaannuttaa.

Vahvuutena herkkyys

Tutkimusmatkan myötä herkkyys on muuttunut  suurimmaksi lahjaksi elämässäni, sillä se on samalla avannut aivan uusia ovia minua syvempään tietouteen, yhteyteen, naiseuteeni ja omaan luovuuteeni.

13442162_1278439302183759_4311138807653292633_n

Herkkyys on nykyään myös suurinta pelottomuutta minulle, sillä sen näyttäminen vaatii huomattavasti suurempaa rohkeutta kuin reippauden ja pärjäämisen kulissit, joita yhteiskunnassamme niin kovin vaalitaan. Haastankin sanonnan, että ”herkkä ei kovassa maailmassa pärjää.” Entäpä, jos kova maailma kohtaisikin herkkyyden, voisiko siitä syntyä jotain aivain uutta, kestävämpää ja aidompaa? Herkkyyden valjastaminen voimavaraksi  kun vaatii sen, että uskaltaa olla aito ja avata sydämensä maailmalle ja kohdata kaiken itsessään pakenematta.

Herkkyyden virittäminen ja luovuuden lähde

Mieli on jumalaakin nopeampi ja ego vahva. Mikäli herkkyyttään ei vaali ja viritä oikealle taajuudelle joka päivä, siitä saattaa muodostua peikko, joka pahimmillaan on kuin lamaannuttava hirviö tai uhri, joka ahdistuu kaikesta ympärillään olevasta. Ja väärin ymmärretty ja tuettu herkkyys muuttuu helposti uupumukseksi ja masennukseksi.

Herkkyyden valjastaminen inspiroivaksi luovuudeksi vaatii myös  sen, että sietää kohdata häpen ja pelot sekä oman sisäisen kriitikon lyttäävän äänen sekä sen, ettei kukaan mahdollisesti ymmärrä tai arvosta. Ja silti päättää yrittää, sillä oma ääni ja halu luoda jotain syvempää ja itselleen aitoa on niin voimakas. 

Herkkyys on innovaation, luovuuden ja muutoksen syntymäpaikka. -Brené Brown

Uskon, että olemme kaikki pohjimmiltamme herkkiä ja luovia, mutta se puoli on vain tukahdutettu aikuistumisen myötä, samalla kun olemme oppineet palvomaan  järjen ääntä. Eräs ystäväni tiesi olevansa oikealla polulla, kun hänen mielensä kertoi sanomaa ” eihän tässä ole mitään järkeä. ” Järki kun on usein luovuuden vastakohta. Mutta herkkinä ja luovina olentoina tarvitsemme ennen kaikkea tukea ja valitettavasti sitä ei ole useinkaan tarjolla. Jotta herkkyyden lahjastaan voi todella nauttia, vaatiikin  se vahvaa ja tervettä ”sisäistä maskuliinia” suojakseen kannattelemaan ja tukemaan, ei tukahduttamaan. Sen vuoksi esimerkiksi päivittäinen meditaatio, tietoinen hengitys ja läsnäolo, on ollut tällä matkallani ehdoton tuki ja edellytys. Myös se, että kirjoitan usein myös sisäisen kriitikkoni äänet paperille, on auttanut näkemään ne silmästä silmään ja haastamaan äänet.

Herkkyys ei ole heikkoutta. Se on avain luovuuteen ja  syvempään johdatukseen, inspiraatioon ja elämänpaloon. Herkkyys avaa oven sille, että mielen takana olevia kauniita sävelmiä ja ääntä voi ylipäätään tulkita ja jakaa muulle maailmalle ilahduttamaan.  Kaikista upeimmat sävelet, taideteokset, kirjoitukset, elokuvat ja tanssi kumpuavat herkkyyden kautta. Ilman herkkyyttä ei voi tunteiden kaunista värimaailmaa edes käyttää. Herkkyydestä inspiraationsa valjastava taiteilija toteuttaa teoksensa piittaamatta siitä, mitä muut ajattelevat. Sitä minä kutsun suurimmaksi rohkeudeksi, mitä tässä maailmassa voidaan ikinä nähdä.

anu_026

Häpeästä vapautuminen auttaa herkkyyttä voimistumaan rauhassa

Olen itse huomannut, että joka kerta, kun olen mennyt päin pelkojani ja kertonut itsestäni minulle jotain salaista tai pelottavaa esimerkiksi blogini myötä, on kipu hellittänyt ja energiaa vapautunut.  Olen luopunut ulkopuolisen hyväksynnän hakemisesta yhä enemmän ja enemmän samalla, kun olen nähnyt, että häpeän tunteet eivät ole  yhtä kuin minä, tai jotain minulle yksinoikeudella kuuluvaa. Kaikki kokee niitä, enkä ole mikään poikkeus. Todellinen minäni  on kuitenkin jotain paljon suurempaa kuin mieleni ja egoni. Ja voin myös valita, mihin samaistun. Yhä useammin olen vain tarkkailijan roolissa ikäänkuin tarkastellen ja tunnustellen niitä ajatuksia ja tunteita, joita minussa kulloinkin elää. Samalla herkkyys on muuttunut voimavaraksi ja sisäiseksi kompassiksi. Ja kun entinen minäni pyrki olemaan ulkoisesti pärjäävä ja vahva, nyt huomiotani ja arvostustani saa eniten ”avoimesti herkkä” – puoleni.

”She had a blue skin
and so did he
He kept it hidden
And so did she. 

They searched for blue
Their whole life through

Then passed right by
And never knew.”

-Shel Silverstein

Tätä kirjoittaessani jatkan edelleen suurella mielenkiinnolla ja intohimolla tutkimusmatkaani omaan herkkyyteeni. Herkkyys kun on minulle elämän maagisin lähde. Se on vahvuus ja samalla avain oveen, jossa luovuus, rakkaus, autenttisuus ja magia asuvat. Siellä avautuu myös yhteys itseeni, jumalaan ja muihin ihmisiin. Niin, avatessani herkkyysoveni useimmiten myös ne epävarmuudet ja pelot, joille en ole halunnut antaa sijaa, tulevat samalla ovenavauksella tuulettumaan. Ja kun olen jaksanut leikkiä myös heidän kanssaan täysin läsnäolevana, alkaa lähes poikkeusetta tapahtumaan jotain syvempää, kaunista ja ainutlaatuista: todellinen elämä alkaa virrata kauttani!

anu_015

RED TENT- naistenpiiri 10.8. klo 17.30-20.30

”Ja nyt te tulette luokseni – naiset, joiden kädet ja jalat ovat pehmeät kuin kuningattaren, joilla on enemmän kattiloita kuin te tarvitsette, jotka synnytätte turvallisesti ja voitte puhua vapaasti. Te tulette korvat tarkkoina kuullaksenne kadoksiin joutuneen kertomuksen. Vaaditte sanoja täyttääksenne suuren äänettömyyden, joka nielaisi minut ja äitini, ja isoäitini ennen heitä.” -Anita Diamant: Punainen teltta

12573054_542534909248923_6644748344001718859_n

Punainen teltta- naisten piiri kokoontuu kauniina elokuun iltana Helsingissä. Tämä voimallinen ja täysin luottamuksellinen piiri yhdistää kaikki naiset iästä ja taustasta riippumatta kokemaan, voimaantumaan ja jakamaan naiseuden tietä. Yhdessä toisiamme tukien ja vahvistaen. Luvassa hellyyttää, kosketusta, kaiken sallimista, jakamista, luottamuksellisuutta ja rituaaleja eheyttämään ja palauttamaan yhteys takaisin naiseuteemme ja kehoomme.

Koolle kutsujana Punainen teltta -liikkeen fasilitaattori Anu Ramjas Kaur.https://about.me/anuramjas

Ovimaksu 25 eur ( vähävaraset -20%) maksetaan käteisellä paikan päälle, mutta ilmoittauduthan etukäteen: ramjaskaur6@gmail.com, sillä paikkoja on täällä intiimissä ja kauniissa Nuassa rajoitetusti. Tee-ja hedelmätarjoilu.

Paikka: NUA Bodyrockers, Ilmarinkatu 10 C 62 a, 00100 Helsinki
Aika: 10.8.2016 kello 17.30-20.30

 

Miltä sinun vapautesi näyttää?

10403690_10152535751697161_2803537581991247146_n

 OECD:n vertailun mukaan Suomessa oppimistulosten erot kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä ovat Eu-maiden suurimpia. Moni koulussa uupunut kokee mm., ettei kuulu joukkoon eikä pysty integroitumaan. Ulkopuolisuuden kokeminen ja yksinäisyys nostattavat helposti  pintaan tunteen, että minussa täytyy olla jotain vikaa, kun en sopeudu tai kuulu joukkoon. Ilmiön muita lisämausteita ovat kyynistyminen, elämänilon katoaminen, suru ja  pitkittyneenä masentuneisus. Yksinäisyys ja tunne ulkopuolisuudesta sairastuttaa lopulta myös kehon.

Tällä kertaa jaan matkani varrella kertyneitä  toisistaan irrallisia mini-tarinoita liittyen erilaisuuden eri puoliin, rasismiin, opetuksiin sekä omiin uskomusjärjestelmiimme, muutokseen ja vapauden käsitteeseen.

Etelä-Afrikka 1996
Olin 17-vuotias, kun lähdin ensimmäisen kerran maailmalle yksin. Maa oli Etelä-Afrikka. Etelä-Afrikassa oli vuotta aikaisemmin loppunut Apartheid ja koulut olivat vasta tovi sitten avanneet ovensa myös mustille oppilaille. Nyt samassa koulussa opiskelivat  ensi kertaa aivan kaiken väriset oppilaat. Itse en  osannut kategorisoida ihmisiä mihinkään sen kummempaan kastiin  ihonvärin perusteella, kun heitä uudessa kotimaassani tapasin. Moinen kirjo oli minulle toki uutta ja erilaista, sillä lapsuuteni  ja nuoruuteni Suomi oli pääosin valkoihoinen. 

Tuohon aikaan ei valkoiset juuri liikkuneet Sowetossa, mustien asuttamalla Johannesburgilaisella asuinalueella, johon kuului osana myös köyhä peltihökkelien ghettoalue. Asuin itse kuukauden verran Sowetossa, sillä halusin kokea mahdollisimman monipuolisesti erilaisuutta muuten pääsääntöisesti valkoisesta Etelä-Afrikkalais elämästäni. Olin eräänä iltapäivänä sowetolais-perheeni  sisarusten  kanssa kävelyllä kadulla, kun minituristibussi pyyhälsi ohi. Ei mennyt kuin hetki, kun bussi peruutti takaisin kohdallemme ja bussin kalteroitujen ikkunoiden läpi valkoiset turistit aloittivat ankaran valokuvauksen kysymättä meiltä edes lupaa kuviinsa.  Siinä seisoimme, emmekä voineet oikein paetakaan. Tunsin ensi kertaa elämässä olevani kuin joku eksoottinen apina ihonvärini vuoksi, negatiivisella tavalla. Tapahtuma tuntui kiusalliselta, ennen kaikkea hämmentävältä ja surulliselta. Tunsin kiukkua, siinähän me  ihmiset, ystävät olimme vain kävelyllä. Miksi se oli ihmeellistä? Vuoden aikana altistuin usein sille uskomukselle, että se ei ole soveliasta, että eriväriset viettävät aikaa yhdessä.

Englanti 1999
Asuin Lontoossa ja  tutustuin erääseen suomalaiseen tyttöön. Hän oli töissään rakastunut puertoricolaiseen poikaan ja he olivat aloittaneet seurustelun. Tyttö oli Joensuusta, Suomen silloisesta ”rasismin mekasta”. Ystävänikin oli ollut koko teini-ikänsä rasisti aina siihen asti, kunnes lähti parikymppisenä Englantiin. Hän oli huudellut ja uhonnut lähes tyhjillä Joensuun kaduilla näkymätöntä, mutta heille ilmeisen todellista uhkaa vastaan, että kaikkien ulkomaalaisten olisi painuttava Suomesta helvettiin. Ainoastaan valkoihoiset ihmiset hyväksyttiin heidän maailmassaan. Sitten tyttö muutti töihin Lontooseen, oppi työpaikallaan tuntemaan Etelä-Amerikkalaisen pojan ja rakastui.  Hän ei kiinnittänyt pojan ihonväriin enää edes huomiota jonkin ajan kuluttua. Nyt tyttö ei tosin enää uskaltanut palata Joensuuhun, koska pelkäsi, että hänet hakattaisiin. Hänhän oli omien sanojensa mukaan ”vaihtanut leiriä.”

Espanja 2005
Espanjan Valenciassa asuessani ja töissä ollenssani, vietin erään viikonlopun Madridissa ja tutustuin siellä asuvan suomalaisen ystäväni kautta toiseen suomisisareemme. He olivat Madridissa samassa työharjoittelussa. Tyttö oli alunperin eräästä maakunnasta, mutta oli muuttanut  Helsinkiin opiskelemaan. Helsingissä asuessaan hän oli viettänyt kaiken aikansa samasta pitäjästä olevan poikaystävänsä ja osakuntanporukkansa kanssa. Hän ei tuntenut yhtään helsinkiläistä  eikä ollut halunnut edes tutustua heihin. Hän oli ollut vakaasti sitä mieltä, että kaikki Helsinkiläiset ovat ylväitä, itsekkäitä, kylmiä ja lähestulkoon  kurjia ihmisiä, joihin ei kannata edes tutustua. Viikonlopun jälkeen hän oli silmin nähden hämmentynyt sanoessaan minulle ja ystävälleni:”Mutta tehän olette tosi kivoja ja sydämellisiä. En olisi ikinä kuvitellut, että olette Helsingistä! Täytyi tulla näköjään maailmalle asti muuttamaan käsitykseni.”

Kuljetko uudistumisen tiellä?

Screen Shot 2016-03-30 at 11.04.18

85-vuotias Etelä-afrikkalainen host-isoisäni, oli elänyt koko elämänsä rotusorron parissa. Hän oli täydellinen rasistisen henkilön ilmentymä, mutta tulimme silti mainiosti juttuun, jos emme puhuneet rotukysymyksistä.  Vaihto-oppilasvuoteni päätteeksi hän sanoi minulle sanat, joita en  ikinä tule unohtamaan. ”Olen kateellinen sinulle. Olen tarkkaillut sinua. Sinä et näe  etkä tunne vihaa, niin kuin minä. Minut kasvatettiin näin, inhoamaan ihonvärin perusteella erilaista, enkä osaa helposti muuttaa tätä. Minut on aivopesty. Ja nyt minusta tuntuu, kuin olisin oman mieleni vankilassa, enkä pääse täältä ulos. Toivon, että vielä opin. ” Se olin rohkein tunnustus,  mitä kukaan minulle on koskaan sanonut.

Minusta tuntuu, kuin olisin oman mieleni vankilassa, enkä pääse täältä ulos. Toivon, että vielä opin.

Uudistuminen vaati muutosta
Aikojen alusta asti ihmiskunta on pelännyt epävarmoja asioita ja muutosta. Luolamiehet pelkäsivät tulta takuuvarmasti, mutta se oli yksi osatekijä ihmisten kehittymisessä. Muutokseen liittyykin lähes poikkeuksetta vastustus. Omasta saavutetusta turvasta, oikeuksista, etuuksista tai asemasta ei haluta luopua varsinkaan, jos muutos ei takuuvarmasti voi luvata jotain parempaa. Myös vanhasta ( toimimaton parisuhde, työ, uskomus) vaikka se olisi kuinka huonoa, on aina turvallisempaa pitää kiinni, kuin liikkua ennakkoluulottomasti kohti uutta ja tuntematonta.

Romahduksen kautta uudelle tasolle
Ennen kuin ihminen voi siirtyä asenteissaan, uskomuksissaan, tavoissaan  ja toimintamalleissaan uudelle tasolle, on ensin käytävä läpi muutoskäyrä, joka sisältää eri vaiheita. Järkytys, torjunta, totuuden hetki, ja lopulta tilanteen hyväksyntä (usein siinä vaiheessa, kun on vihdoin rotkahtanut kuiluun). Vasta näiden steppien jälkeen, on mahdollista saavuttaa ymmärrys  ja lopulta kivuta entistä korkeammalle uuden tasapainon tasolle.  Muutos harvoin onnistuu pomppaamalla suoraan korkeammalle tasolla, vaan matka sisältää aina sen, että ensin vanha (uskomukset, minäkuva, toimintamallit) on revittävä auki tai rikottava. Se tarkoittaa siis käytännössä sitä, että ihminen ( tai organisaatio tai maa) löytää itsensä tässä kohti syvästä kuopasta, jossa ei ole välttämättä aina niin miellyttävää hengittää ja elää. Kun itsensä altistaa uudelle, seuraa vääjäämättä kuitenkin kasvua. Henkisen kasvun polulla epävarmuuden sietäminen ja ei-tietäminen ovat tärkeimpiä oman kasvun siemeniä.

Ollakseen elossa täytyy jatkuvasti kyetä sopeutumaan, kehittymään, oppimaan ja kypsymään.

Entisen yliopistoprofessorini sanoin, ”jo 70 vuotta sitten tiedostettiin maailman suunnittelematon muutos ja todettiin kasvamisen tarve ihmisissä, jotta he voisivat selviytyä. Miten nyt?” Useimmat organisaatiomuutokset epäonnistuvat, kun ihmisten johtamisen sijaan keskitytään asioiden johtamiseen. Miten Suomessa asuvia  johdetaan uusien muutosten kynnyksellä?

cumulus-1-1309105-639x423

Vapauden puolustaminen

Vapaus ei tarkoita sitä, että saa tehdä mitä lystää tai että kaikki tulee hyväksyä.
Vapaus sisältää myös vastuun, kyvyn asettaa terveitä rajoja, neutraalisti kohtaa. Neutrauliuteen päästään, kun kuunnellan ensin vastakkaisia ääniä ja näkökantoja. Jos nämä vastakkaiset maailmat eivät ikinä kohtaa,  tai polariteettejä ei itselleen salli, ei neutraaliuttakaan  tai keskustelua voi syntyä.

Todellisessa ja syvimmässä vapaudessa ei ole  kuitenkaan ikinä mitään menetettävää, suojattavaa tai puolusteltavaa. Se vain on. Sinä et ole minulle mitään velkaa, enkä minä sinulle.

Mikä on se vapaus, itsenäisyys, turva, tai vaikkapa suomalaisuus,  jota täytyy puolustaa tai ylläpitää vihalla, eriarvoisuuden lietsomisella, asein,  jostain  väkisin kiinni pitämisellä, kiusaamisella, vaatimuksilla, rasismilla ja pelolla? Mikäli jostain täytyy pitää kiinni kynsin ja hampain on se jokin  muuttunut jo vankilaksi eikä se todellista vapautta tai turvaa ikinä ollutkaan.

Loppusanat

Jos jaksoit lukea tänne saakka, niin tässä vielä tarina, siitä miten havahduin taas kerran siihen, mikä elämässä oikeasti merkitsee.

Kovia tarinoita sydäntä hellyttävien hymyjen takana
(Ote päiväkirjastani ja FB-päivityksestä 3.3.2015  Harare, Zimbabwen aids orvot ry)

Haastattelin tänään alkuillasta keskuksellamme erästä 12-vuotiasta poikaa, sillä halusin kirjoittaa hänestä henkilötarinan. Pojan vanhemmat kuolivat auto-onnettomuudessa 7 vuotta sitten ja sen jälkeen hän on asunut setänsä ja veljensä kanssa. Vaikeiden tunteiden käsittely on täällä Zimbabwessa ja köyhien lasten kesken lähes tabu ja tämäkin kaveri on aina naama virneessä ja iloinen. Silti olen jotenkin aina aistinut hänen tukahdutetun surun kaiken sen reippauden alla.

Tänään sain sitten yllättäen kokea jotain kaunista ja suurta, kun sain olla hänelle se turvallinen syli, joka mahdollisti itkun ja tunteiden näyttämisen.Taivas repesi kaatosateeseen jutellessamme äidistä, isästä ja ikävästä. Siinä istuimme sylikkäin ja itkimme lopulta kummatkin kilpaa sateen kanssa. Halasin, silitin ja rukoilin, että tästä ihanasta pojasta pidetään huoli. Kysyin lopulta, haluisiko hän tulla kaakaolle luokseni vai saattaisinko hänet kotiin. Koska poika ei tiennyt mitä kaakao on, valitsi hän sen,että veisin hänet kotiin ja pitäisin kädestä kiinni. Kassissani oli kallis läppäri ja puhelin sekä rahaa. Jokin lienee muuttumassa, kun ajattelin kävellessäni läpi Hararen köyhimmän alueen pimeän jo laskeutuessa, että aika vähän mulla siinä kassissa on edes yhtään mitään menetettävää..

Näillä vinkeillä binikuntoon kesäksi!

 

cumulus-1-1309105-639x423
5 vinkkiä  parempaan arjen hallintaan.  Mitä onnelliset ihmiset tekevät toisin? Näin pääset selluliitista eroon. Tehokkuuden ABC. Lue myös nämä vinkit….

Kuulostaako tutulta? Tämäntapaisilla otsikoinneilla verkossa houkutellaan lukijaa. Vinkkejä kiireisille ihmisille, joiden aktiviteettilista on jo piukeassa. Toistuvat laihdutus- elämänvalmennus-tehokkuus-ja onnellisuusvinkit tarjoavat lähes varmalta tuntuvia  motivaatiokeinoja paremman oloiseen sitten kun unelmaelämään. 

Koska on (olet) tarpeeksi?
Ihmiskunnassamme  tuntuu tällä hetkellä vallitsevan  kollektiivinen haava, jota paikataan moninaisin keinoin.  “Minä en ole tarpeeksi, en kelpaa”  on lähde monille sairauksille, köyhyydelle, yksinäisyydelle tai sille, ettei ole oikein aidosti onnellinen. Kyseinen haava voi oveluudessaan manifestoitua myös ihan päinvastaisesti: tekemättömyytenä tai jatkuvana tekemisenä, ikuisena laihduttamisvimmana, syömishäiriöinä, muiden miellyttämisenä, kontrolloimisen tarpeena, täydellisyyshakuisuutena, pyrkimyksenä yrittää täyttää ympäristön normit ja kuulua joukkoon, vaikkei siltä oikein tuntuisi.

the-crow-1309968

En ole tarpeeksi (en kelpaa) on niin piilossa oleva  ja tukahdutettu tunne, että harva sitä on osannut  ja halunnut edes kohdata tai tunnistaa. Se on viekas ja ovela mielen sanoma, jonka päälle on kasautunut monta muuta täyteainetta.

Pelko siitä, ettei kelpaa ( ettei ole tarpeeksi), voidaan tulkita myös kyvyttömyytenä rakastaa itseään. Samalla se luo rikkaan kasvualustan sille, että jotain puuttuu tai jonkun tarvitsisi olla toisin. En kelpaa haavaan haetaan samalla jatkuvaa hyväksyntää itsensä ulkopuolelta, huomiota, rakkautta, ihailua.

lipgloss-1308917-639x426

Markkinoijat ovat  jo kauan sitten oivaltaneet haavassa piilevän mahdollisuuden takoa rahaa.  Because you are worth it”  ja muut eteeristä hehkeyttä uhkuvat mainokset  vievät tavallisen tallaajaan mielikuvien sitten kun minän ihannemaailmaan.

Kenelle sinun tulee kelvata?

Oikeus olla ja tulla nähdyksi täysin omana itsenä
Oman kokemukseni mukaan, itsensä hyväksyminen viallisena ja epätäydellisenä on yksi suurimpia henkisiä harjoituksia. Samalla se vapauttaa hurjasti energiaa ja luo sisäistä hehkua. Tämä aidompi kaunistuminen, eheytyminen ja voimistuminen on mahdollista useimmiten vain kiireettömässä ympäristössä, jossa on ehdoton lupa edes hetkellisesti olla, olla olemassa  (”to exist”)  ja tulla nähdyksi myös itselleen ilman, että mihinkään tarvitsee päästä tai pyrkiä. Ympäristössä, jossa ei tarvitse esittää tai yrittää olla mitään muuta kuin on. Tällöin kaikki se, joka ei ole totta ja aitoa, tulee väistämättä usein myös kohdatuksi.

Tavallisessa elämässä, jossa olemme olemassa lähinnä sen perusteella, mitä teemme , mihin olemme pyrkimässä tai mitä olemme saaneet aikaiseksi, ei ole tilaa aidolle eheytymiselle ja itseensä tutustumiselle.

En kelpaa- haavauman eheyttäminen vaatii siis ennen kaikkea päätöstä ja halua  olla läsnä omassa elämässään, mitään pakenematta. Sallimalla ja suostumalla, harjoittelemalla, kompuroimalla ja oppimalla sietämään epämukavuutta. Mm. retriitit ovat mainioita mahdollisuuksia pysäyttää elämän automaattikela hetkeksi ja pysähtyä itsensä äärelle, opettajan johdolla. Olemaan ja hioutumaan, vapautumaan. Katsomaan ja elämään uudestaan ehkä kipeitäkin haavoja, joista ei edes ole ollut tietoinen, mutta on antanut niiden ohjata ja rajoittaa omaa elämää.  Valitettavasti tavallisessa elämässä, jossa olemme olemassa lähinnä sen perusteella, mitä teemme , mihin olemme pyrkimässä tai mitä olemme saaneet aikaiseksi, ei ole tilaa aidolle eheytymiselle ja elämälle ja itseensä tutustumiselle. Eheytyminen ja vapautuminen harvemmin onnistuu kiireeessä, netin pikavinkkejä lukemalla, analysoimalla tai ylipäätään jotain muuta kuin mitä nyt on – tilaa tavoittelemalla tai siitä unelmoimalla. Sitten kun maa ja minä, kun on aina jossain muualla. Jossain muualla siitä, mitä ja missä sinä olet juuri nyt.  

Koska olet  viimeksi kokenut syvää tyytyvääisyyttä itseesi ja elämään juuri sellaisena kuin se juuri nyt on, haluamatta mitään lisää, tai minkään olevan toisin?

Mikäli omaa unelmaansa on rakentamassa  ”sitten kun…” -päälle, on hyvä tarkastaa, ettei ole tipahtanut mielen en kelpaa( en ole tarpeeksi hyvä, minulla ei ole riittävästi) -ansaan.

Lempeyttä ja läsnäoloa askeleisiisi.

Ps. Jotten harhautuisi ihan alkuperäisestä aiheesta (lupasin otsikossani vinkkejä siihen, miten pääset kesäksi bikikuntoon), niin  tässä ne olisi: bikinit päälle ja menoksi! 🙂 Lapset osaa tämän homman yleensä erityisen hyvin, kannattaa ottaa mallia. Because you are worth it!little-girl-winking-1392117-1280x960

Mieli ja meditaatio-kurssi Helsingissä 19-20.3.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

PISTETÄÄNKÖS HERSKAA SUORAAN SUONEEN?

anu_kaur_060

PAINE MUUTOKSELLE

Kesän 2011 kynnyksellä en voinut oikein hyvin. Syitä oli monia. En  halunnut viettää koko kesälomaani toipuessa vaan halusin löytää työkaluja itselleni ja arkeen avuksi, jotka auttaisivat pysyvämpään muutokseen. Aloinkin tutkailemaan löytyisikö jostain rentouttavaa joogaretriittiä heti lomani kärkeen, jossa voisin buutata koneistooni lisää virtaa. Olin astangajoogannut jo muutamia vuosia. Säännöllisen epäsäännöllinen joogaus olikin tehnyt keholleni hyvää ja oli siinä rentoutunut mielikin.

Ainoa leiri, joka aikatauluihini sopi, oli neljän päivän kundaliinijoogaretriitti Frantsilassa. Sen ohjasi Charanpal Singh/ Tommi Kujala. Hetken siinä silloisen (ja välillä nykyisenkin) tapani mukaan vatvoin mielessäni, että mitenköhän, jaksaisikohan sitä ihan todella sittenkään, onko mulla rahaakaan, mitäs jos vaan nukkuisi, ehkei nyt olekaan sopiva hetki.. Retriitin aamuherätykset tuntuivat minulle myös naurettavan aikaisilta. Mutta lopulta perjantaina soitin Tommille ja kysyin, josko vielä mahdun mukaan(retriitti alkoi maanantaina). Mahduin. Tuo retriitti muutti minun elämäni suunnan.

RAKKAUTTA ENSISILMÄYKSELLÄ?

Pakokauhu, levottomuus ja jonkinlainen shokki eivät olleet kaukana niistä tuntemuksista, joita koin ensimmäisessa kundaliinijoogan aamusadhanaharjoituksessani. En ollut ikinä elämässäni meditoinut, toistellut gurmukin kielisiä mantroja tai istunut paikallani niin pitkään ja vieläpä niin aikaisin aamulla. Tämä maailma oli jotain todella outoa, uutta ja kummallista. Olin ymmälläni, miten joku saattoi ylipäätänsä koko touhusta pitää!

Ensimmäisten retriittipäivien ajan pääsinkin tiedostamattani ensimmäistä kertaa kosketuksiin defenssieni kanssa, tai oikeastaan sen kanssa, mitä tarkoittaa minun systeemissäni, kun kohta mennään rytinällä vastustuksesta ja egosta läpi. Siitä en tosin vielä tiennyt mitään, mitä tarkoittaa egon vastustus tai defensit, kuka vastustaa ja miksi, mikä mieli?

Se itku tuli todella syvältä

Neljännen päivän aamusadhanassa tämä sitkeä mielen vastustukseni alkoi rakoilemaan. Lopulta eräässä mantrameditaatiossa aloin itkemään vuolaasti ja se itku tuli todella syvältä. Samalla tuntui kuin teräksinen maski olisi revitty päältäni pois. Lopulta käsittämätön energia ja rauha valtasi minut. Ensimmäisen kerran (sitten luultavasti syntymäni) olin löytänyt tieni hetkellisesti takaisin itseeni ja kotiin. Se olotila  ja yhteys tuntui joka solussa todellisemmalta kuin mikään aiemmin kokemani, ja samalla niin kaukaiselta, kuin se elämä ja yhteiskunta, jossa itse elin. En ollut aiemmin kokenut sellaista tietoisuuden, ymmärryksen ja rauhan ja aitouden tasoa tai yhteyttä saati sitten autenttista rakkautta muiden ihmisten kanssa. Tuntui, että värähtelin aivan uusissa ulottuvuuksissa ja energioissa.

TIETOISUUDEN POLULLA

Tuosta  ensimmäisestä todellisesta kohtaamisesta itseni ja jumaluuteni kanssa (usein sanon, että minua lyötiin pölkyllä päähän ja minut herätettiin) on nyt viitisen vuotta. Sen jälkeen matkani ja muutokseni on ollut intensiivistä. Olen myös meditoinut lähes päivittäin. Samalla sukellus muurien ja mielen läpi on jatkunut ja yhteyteni sekä tietoisuuden tasoni syventynyt ja laajentunut. Olen matkallani tutustunut sittemmin moneen muuhunkin oppiin ja tekniikkaan ja ennen kaikkea uusiin ihmisiin. 

“Mieli on hirviö, kun se elää isännän roolissa, ja enkeli, kun siitä tulee palvelijasi.” -Yogi Bhajan

HENKINEN KASVU

Henkisen polun taivaltaminen ei tarkoita, että kasvaisit joksikin muuksi, toisia paremmaksi tai positiiviseksi yli-ihmiseksi.  Suunta matkalla on pikemminkin takaisin itseen, ”alkulähteellä” ja kohti todellista vapautta.

Kasvu tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikesta sellaisesta, mikä ei ole aidosti totta ja johon on mielen tai muun  kautta takertunut esimerkiksi pelosta, tarvitsevuudesta, omistus-tai turvahakuisuudesta, on lopulta päästettävä irti ja luovuttava. Näitä asioita voivat olla esim. omaisuus, ihmissuhteet,uhriutuminen, tarve olla aina iloinen onnistuja, kontrollointi, toimintatavat, uskomukset jne. Usein myös terveyden menettäminen on viesti, että jonkin on todella muututtava, sisältäpäin.

Tällä luopumisen asteittaisella matkalla oppii (ja joutuu) askel askeleeltä hyväksymään ja kohtaamaan lopulta kaiken itsessään silmästä silmään ilman, että mitään yrittää muuttaa, poistaa tai kieltää, olipa kyseessä sitten negatiivinen, vaikea tunne asia tai tilanne.  Tämä on toisaalta armollista siinä mielessä, että näin itse voi joka hetki muuttaa myös oman todellisuutensa, kun huomaa, että ulkopuolisia ei tarvitsekaan syyttää esimerksi omasta pahasta olosta, tai he eivät ole vastuussa onnesta. Kaikki ulkopuolinen on lopulta vain heijastusta omasta sisäisestä maailmasta. Mutta henkinen kasvu ei ole mielelle aina helppoa ja muutosvastaisuutta kohtaavat kaikki.

Varjot ja valo kulkevat käsi kädessä ja valon kasvaessa  varjotkin näkyvät entistä selvemmin. Kumpaakin tarvitaan.

KUNDALIINIJOOGA

Olen saanut  eheyttäviä ja transformatiivisiä kokemuksia ja oppeja monista henkiseen kasvuun ja itsensä ja mielen kehittämiseen liittyvistä traditioista, tekniikoista, harjoituksista ja  koulutuksista. Kundaliinijooga muodostaa kuitenkin minulle sen tukirangan ja ytimen, joka kannattelee ja antaa raamit. En ole ainakaan vielä törmännyt yhtä voimalliseen teknologiaan.

Kundaliinijoogaa kutsutaankin tietoisuuden joogaksi. Tietoisuus omasta kehosta, mielestä, keskittymisestä ja intuitiosta kasvaa pikku hiljaa, mutta jo yhden tunnin jälkeen huomaa varmasti vaikutuksen. Jokainen kundaliinijoogatunti on myös erilainen ja tunnin aikana pääsee tutustumaan mm. mantroihin, kriyaan, meditaation, hengitysharjoituksiin, ja niiden kautta omaan sisäiseen maailmaan.

Kundaliinijoogan(kin) tavoitteena on lisätä itsetuntemusta sekä kosketusta omiin voimavaroihin. Se ei ehkä sovellu ihmiselle, jonka tavoitteena on vain kehon hallinta ,vartalon treenaus tai pelkkä rentoutuminen. Mutta se sopii ihmiselle, joka etsii harjoituksesta myös henkisyyttä ja yhteyttä omaan itseensä. Siinä palataan lähelle joogan filosofiaa, itsensä kehittämiseen.

Kundaliinijooga vahvistaa lisäksi mm. hermojärjestelmää ja auttaa stressiin ja uniongelmiin ja se balansoi kehoa sekä mieltä. Siinä liikutellaan myös valtavasti erilaisia energioita. Joogamuotona se sopiikin siten helpottamaan ihan tavallisen matti meikäläisen arkea ikään, sukupuoleen tai omaan liikkuvuuteen katsomatta.

Itselleni kundaliinijooga on ollut heroiinipiikki, johon jäin koukkuun. Aina kun olen etääntynyt itsestäni, tarjoaa se minulle pikamatkan takaisin sisimpääni ja yhteyteen. Ilman säännöllistä annostani vieroitusoireeni, kuten mm. mielen ja uskomusteni aiheuttama stressi, levottomuus, pelot sekä illuusio siitä, että minun kuuluu itse kontrolloida ja ohjailla kaikkea, ottavatkin helpommin vallan.

Onnellisuus on syntymäoikeutesi
-Yogi Bhajan

TULE KOKEILEMAAN!

Mieli ja Meditaatio 

Buddha was asked: “What have you gained from Meditation?” He replied: “Nothing.” “However”, Buddha said, “let me tell you what I lost : Anger, Anxiety, Depression, Insecurity, Fear of Old, Age and Death.”

Mieli_Meditaatio_kuvallani_JPG.jpg

Ramjas Kaurin Kundaliinijoogatunnit Studio Eudokiassa, Torkkelinkatu 21, Katutaso (Kallio/ Helsinki)

  • Tiistai aamujooga 22.3. ja 29.3. klo 7-8.30/ 13 euroa kerta
  • Torstain lounasjooga  17.3., 24.3. ja 31.3. klo 11-12 /10 euroa kerta

Ilmoittautuninen edellisenä päivänä kello 19 mennessä: ramjaskaur6@gmail.com