Myötätunto on syvällinen kyky, joka auttaa  ihmisten aidossa kohtaamisessa.  Kävin puhumassa lastensuojelun avopalveluita tuottaville Nuorten ystäville siitä, miten haastavasta työstä ja asiakaskohtaamisista huolimatta voisi olla itselleen myötätuntoinen ja lempeä. ”Haastava hän, lempeä minä.”  Tämänkertainen kirjoitukseni käsitteleekin elämistä myötätunnon kanssa.

 

Kuulostaa ehkä omituiselta, mutta ihmisten kohtaamisessa on itseasiassa syvimmiltään kyse itsensä kohtaamisesta. Tämä tarkoittaa sitä, että tällöin kohtaamisissa toinen ihminen onkin peili, joka parhaimmillaan heijastaa itsessä haavoja ja aukkoja ja kauneimmillaan rakkautta ja iloa.  Mutta miksi ihmeessä kohtaamisesta aiheutuvat ikävät reaktiot ja vaikeudet ovat parhaita? Koska useimmiten ne ovat juuri niitä mahdollisuuksia elämässä, joissa voi kohdata itsensä täysin rehellisesti ja lempeydelllä. Ne tuovat alustan kasvulle ja oppimisille. Parhaimmassa tapauksessa vanhasta ei toimivasta tavasta pois oppimiselle. Ne ovat mahdollisuuksia opetella myötätuntoa itseään ja toista kohtaan. Ne ovat mahdollisuuksia opetella itsensä kuuntelua ja omien rajojensa asettamista.  Kohtaamisessa sinussa syntyvä kipu tai  ärsyyntyminen, kun olivat jo sinussa olemassa. Et vaan ehkä tiedosta sitä haavaa tai pelkoa, josta ne kumpusivat. Mutta nyt se näytetään sinulle uudestaan kysymällä, voisiko siitä  päästää jo irti  tai eheyttää? 

Kun elämän ottaa siltä kannalta, että olemme tulleet tänne oppimaan ja kasvamaan, voi omaan itseensä täydellä oikeutuksella suhtautua suurella myötätunnolla ja lempeydellä. Oppimiseen  ja kasvuun, kun kuuluu kaatuminen ja räpiköinti ja se, etteivät asiat mene aina täysin putkeen.  Ei vaan ole mahdollista, että elämä olisi pelkkää ilotulitusta ja onnea päivästä toiseen. Kun itselleen todella sallii epätäydellisyyden muussakin kuin puheissa ja kömmähdyksen jälkeisissä selittelyissä, olo helpottaa kummasti. Lapsikin kaatuu tuhansia kertoja, ennen kuin oppii kävelemään. 

Ja mitäpä, jos oma elämäntehtävä olisikin suorittamisen ja saavuttamisen sijaan oppiminen ja se, että pyrkii poistamaan itsestään myötätunnolla kaiken se, joka ei ole totta? Että kasvaakin aikuisena ulos kaikenlaisista yhteiskunnan ja suvun asettamista tietoisista ja tiedostamattomista rajoitteista ja omista uskomuksistaaan siitä mitä, ja minkälainen  tulisi olla? Että oppii tuntemaan, miten ego toimii, jotta voi elää enemmän sydämestä ja suuremmasta tietoisuudesta käsin? Että sallii itsensä olla aidosti onnellisempi? Että elämään mahtuisi mukaan myös se tärkein henkilö, eli sinä itse. Tällöin myös YT-neuvotteluissa saadut potkut ei olekaan enää vääryys, vaan mahdollisuus oppia elämään tyhjyyden ja itsensä  kanssa ja löytämään itsestään jotain uutta. Elämä ei loppunutkaan. En olekaan uhri. 

Kun puhun siitä, mikä ei ole totta, tarkoitan meidän ajatusmallejamme ja uskomuksiamme, jotka ylläpitävät suojamuurejamme ja naamareitamme. Puhun häpeän, pelkojen ja kaikkien negatiivisten tunteiden kohtaamisesta lämmöllä ja hyväksyvästi sekä niiden sallimisesta itselleen.  Mikäli niitä  emme itsessämme ikinä kohtaa,  miten voisimme muitakaan ihmisiä todella kohdata pintaa syvemmältä?  Miten voisimme kokea yhteyttä toisiin ihmisiin, jos emme ole yhteydessä edes itseemme?

Kysymys kuuluukin: oletko sitoutunut itseesi ja omaan kehitysmatkaasi vai haetko selityksiä omaan huonoon onneesi aina itsesi ulkopuolelta. Vai onko tapanasi syyllistää itseäsi,  kun hommat eivät mene putkeen ja “ epäonnistut “- elätkö sisäisen kriitikkosi uhrina ?

Meillä kaikilla on negatiivinen itsesyytöksen ja sisäisen kriitikon ääni, jota useimmiten huomaamattamme kuuntelemme. Jos paras ystäväsi puhuisi sinulle samalla tavalla, haluaisitko viettää aikaa hänen kanssaan niin paljon? Huomaa omat haitalliset ajatuksesi, kyseenalaista ne ja puhu itsellesi hellemmin.

MYÖTÄTUNTO

Kaikki maailman ihmiset jakavat saman toiveen:  jokainen ihminen haluaa olla onnellinen ja välttää kivun. Kukaan ei lähtökohtaisesti halua olla sairas, narkomaani tai toisten autettava. Mutta kukaan ei ole vapaa elämän kärsimyksistä. Mutta sen, miten elämän haasteisiin suhtautuu, on oma valinta.

Sinä saat, minä saan
Myötätunto on kahden kauppa, jossa molemmat parhaimmillaan voittavat. Myös myötätunnon osoittajalle tulee hyvä mieli. Se edellyttää kuitenkin, että ihminen tunnistaa lähimmäisessä itsensä. Köyhä ja kurja tai vanha ja vaivainen on  ikävä muistutus omasta kuolevaisuudesta ja heikkoudesta. Tai maassa makaavaa potkaistaan. Heikkouden varjot ovat juuri niitä puolia itsessä, joita ei halua myöntää, kohdata ja sallia itselleen. Jotta voi kokea myötätuntoa toista kohtaan, täytyy kuitenkin ensin tunnustaa jonkinlainen samanlaisuus ja yhdenvertaisuus.  On  vaikea ymmärtää pelkoa, häpeää ja epäonnistumista toisessa,  jos ei näitä tunteita hyväksy itsessään.  Samalla myötätunto on inhimillisen elämän elinehto.

VOISINKO OLLA HIEMAN LEMPEÄMPI ITSELLENI?

Myötätunto itseä kohtaan eli self- compassion-käsite on alunperin peräisen budhalaisesta psykologiasta. Tähän käsitteeseen kuuluu kolme komponenttia, jotka ovat tietoinen läsnäolo ( mindfulnes), ystävällisyys ( kindness) ja yleinen ihmisyys ( common humanity). Nämä komponentit toimivat seuraavasti: jotta voi tunnistaa kivun, vaaditaan siihen läsnäolon taitoa. Sen jälkeen kipua kohdellaan ystävällisesti/lempeästi, josta seuraa myös ymmärrys, että kärsimys on jotain, jota kaikki ihmiset kokevat. Se on ihmisyyttä ja sinäkin olet  ihminen.

Myötätunto itselleen ei tarkoita  siis itsesääliä tai sitä, että käympä nyt ostamassa litran jäätelöä ja “ lohdutan itseäni.”  Myötätuntoisesti itselleen eläminen tarkoittaa itsensä kohtaamista ja itseensä sitoutumista rakastavasti niin, että antaa luvan kaikille tunteilleen tulla esiin. Usein asiaa auttaa hellä puhe ja myös itsensä koskettaminen, vaikka laittamalla kädet sydämelle. ”Äitinä oloa itselleen ja kivuilleen, sisäiselle lapselleen.”

Ja jumala sanoi: “rakasta vihollistasi…” Ja minä tottelin häntä ja rakastin itseäni  –Khalil Gibran

Myötätunto ei ole  siis mitään, mitä voisi järjellisesti tavoittaa, sillä se asuu kehossa, sydämessä ja intuitiivisessa älykkyydessä, ei tietämisessä. Myötätunto asuu herkkyydessä. Ja sitä kannattaa harjoittaa, sillä  myötätuntoa ja anteeksiantoa harjoitelleet kärsivät tutkimuksen mukaan vähemmän stressistä, masentuneisuudesta ja ahdistuksesta. Kun epämiellyttävia tunteita ei tarvitse enää pelätä, turruttaa tai paeta (syömällä, juomalla, somettamalla, urheilemalla,shoppaamalla, voit jatkaa  omaa listaasi vapaasti) ja ne pääsevät hellästi kohdatuksi, oppii samalla elämään omaa elämäänsä rohkeammin ja vapaammin.

BeYOUtiful.Be free.

5 minuutin myötätuntoinen minä -harjoitus

• Valitse tila, jossa voit olla rauhassa ja palauta mieleesi jokin vaikea hetki, tilanne tai ihmissuhde
  Anna itsellesi lupa, että tämä on nyt sallittu hetki kohdata kärsimys, suru, ahdistus, pelko.. ”Sallin itselleni ilman mitään syyllisyyttä , että tämä tilanne on todella haastava/ myönnän itselleni, että kärsin tilanteesta.” ( asian myöntäminen itselleen ja tietoinen läsnäolo).
• Hyväksyn, että kärsimys on osa elämääni ja kasvuani. Ja tämäkin kärsimys on osa ihmisyyttä eikä ole tavatonta tuntea näin. Moni muukin käy läpi samanlaisia haasteita ( Ihmisyys.)
• Voisinko olla itselleni tässä hetkessä hieman hellempi ja myötätuntoisempi, sallivampi? Voit laittaa kädet sydämen päälle tai johonkin sellaiseen kohtaan kehoa, joka kaipaa kosketustasi. Anna tuntemusten tulla nähdyksi ja koetuiksi, anna niille sijaa ja tila elää.  Kohtaa sinussa oleva kipu ikäänkuin ulkopuolisena, kuin olisit huolehtiva vanhempi kipeälle tunteelle. Voit puhua surulle/ kivulle:  olen tässä, sinua varten, kaikki on hyvin. Olen pahoillani (tai sano juuri niin, kuin sinulle olisi luontaista ilmaista syvimpiä tunteitasi.) Päästä kiukku tai itku ulos, jos ne haluavat esiin. Lopuksi päästä irti harjoituksesta ja vain huomaa, miltä kehossa tuntuu ja anna itsesi olla juuri niin, kuin olet.

Jos tarvitset apua omalla matkallasi, teen myös henkilökohtaisia valmennuksia. Lähetä sähköpostia: ramjaskaur6@gmail.com.