Nainen, antaudu maskuliiniselle energialle. Naisen yksi keino löytää jumala, on miehen kautta…Tässä muutamia täysin irallisia otteita aiheesta feminiini-ja maskuliinienergia.

Huomaan sisälläni kipinöivän ärsytyksen ja levottomuuden. Onneksi kurssikaverillani on tarjota suklaata. Minun  täytyy jollain tukahduttaa sisälläni vellovaa levottomuutta. Siis minähän en taivu kenenkään miehen tahtoon ja mitä naisia alistavaa “itämaista henkistä sontaa” tämä on? Minä olen suomalainen itsenäinen ja miehen kanssa täysin tasavertainen nainen. Meillä on tasa-arvo! Lainaus päiväkirjastani  vuonna 2013 kundaliinijoogan 2. tason opettajakoulutuksesta authentic relationship. 

Naiseuden aikakausi ennen heräämistäni

Feminiini-ja maskuliinienergian ja ilmentymän  aihe saa monella naisella defensit pystyyn. Vastustin myös itse aluksi kaikkia siihen liittyviä syviä henkisiä opetuksia ja ajatuksia, sillä olin oppinut aiheesta jotain aivan muuta elämässäni yhteiskunnassa ja maailmassa. 

Minä(kin) olin kasvanut pärjäämään ja olemaan vahva. Lapsena kuuli (ja kuulee vieläkin), että tytöt nyt on vaan nynnympiä, avuttomampia, heikkoja ja itkupillejä.  En halunnut olla noista määritelmistä itse kumpikaan. Halusin mielummin olla rohkea, reipas ja pärjäävä. Sitä kohti siis. En myöskään muista juuri kuulleeni montaa aitoon, pyhään naiseuteen liittyvää arvostavaa kommenttia elämässäni moneltakaan mieheltä. Mutta mistä he olisivat osanneetkaan, kukaan ei ollut heitä opettanut.

Myöhemmin työelämässä  minusta(kin) tuli hieman enemmän miehen kaltainen, pärjätäkseni.

Esikuva ja ympäristön viestit naiseudesta

Minulle ei kukaan yhteiskunnassa ollut antanut mallia eikä opettanut, mitä naisena oleminen ja/tai feminiinisyyden kunnioittaminen aidosti tarkoittaa. Mitä on pyhä feminiini-ja maskuliinienergia? Kärjistäen sanottuna  naiseuteen liittyvät  kommentit, joita olin kuullut kohdistuen itseeni ja muihin naisiin liittyivät enemmänkin kroppaan (tisseihin ja takapuoleen), ulkonäköön yleisesti ja luonteeseen. Toisinaan ja edelleen nainen saattoi oli (itseään täynnä oleva) huora/ hutsu, jos et innostunut kännissä olevan miehen iskuyrityksestä.

Kuukautiset olivat myös niitä naisten normaaleja, joskin hieman hankalia juttuja, myös naisten kesken. ” Ai sillä taitaa olla se aika kuukaudesta.” Parempi ottaa e-pillereitä, jotka tasaavat niitä hormoneja, opettivat terveydenhuollon ammattilaiset. Opin, että on itse asiassa jokseenkin parempi sopeuttaa keho yhteiskunnan tahtiin ja sen vaateisiin, kuin kuunnella kehoa ja mukauttaa oma elämä siihen.

Myöhemmin ymmärsin, että naisen elämän syklinen luonne ei ole heikkous, se on hänen vahvuutensa. Tämän syklin ansiosta hän voi synnyttää elämää maailmaan, ja sykli tuo hänelle erilaisia kokemuksia. Kuukautisten aika on esimerksi erityisen otollinen henkisille harjoituksille, yksinäisyydelle ja meditaatiolle. Mutta nykyajan maailmaa säätelee toisenlainen ihannointi, joka ei noudata naisen luonnollista sykliä. Aloin pikkuhiljaa myös huomaamaan, että se, että pukeutuu tai käyttäytyy näennäisesti naisellisesti saattaa olla todella kaukana todellisesta feminiinisen energian ilmentämisestä.

Yin & Yang

Yin ja Yang, feminiini- ja maskuliini-energia ovat yhden energian  kaksi eri aspektia, yhden lähteen kahdet kasvot. Ne eivät ole erillisiä toisistaan ja meissä kaikissa on näitä kumpaakin energiaa. Kumpaakin tarvitaan, jotta kummatkin energiat voivat ilmentää ominaisuuksiaan vapaasti ja turvallisesti.

Maskuliini- ja feminiinienergiaa ymmärtämättä meistä voi tulla hyvin tasapainottomia, joka sitten heijastuu ympäristöömme.

Eräs ystäväni kuvasi maskuliinienergiaa joen uomiksi, jonka keskellä feminiinienergia, vesi voi virrata  ja pyöriä vapaasti. Tämä maskuliinienergia, joen uomat, välillä ohjailevat ja tukevat antaen suuntaa, jotta vesi voi vapaasti virrata, milloinkaan kuitenkaan yrittämättä alistaa tai väkisin muuttaa virtausta. Vesi soljuu ja virtaa feminiinienergian tavoin vapaasti yrittämättä kontrolloida etenemistään. Samalla lailla muodostuu miehisyyden ja naiseuden polariteetit. Jotta nainen voi ilmentää omaa pyhää feminiinistä esenssiään ja myös levätä, ja olla haavoittuvainen, se tarvitsee maskuliinista energiaa suojakseen ja turvakseen. Myös miehen täytyy voida välillä ilmentää feminiinistä energiaansa, ja tällöin nainen voi puolestaan kannatella omasta maskuliinisesta esenssistään käsin, ja toimia joen uomina.

Kohti uutta tasapainoa

Historian kuluessa maskuliinisuuden ja feminiinisyyden yhteenkuuluvuus on unohdettu ja näistä energioista on tullut toistensa vastakohtia aivan kuin musta ja valkoinen. Pohjalla olevaa yhteenkuuluvuutta ei enää tunnistettu.

Kansallismantramme ja ihannointimme on pitkään jo kulminoitunut  pärjäämiseen ja rationaalisuuteen. Sen kustannuksella naisista on tullut entistä maskuliinisempia, kaikkea kannattelevia superpirkkoja ja miehet ovat aivan liian hukassa.

 Maskuliinisella aikakaudellamme naiset ovat oppineet kilpailemaan keskenään

Onneksi aikakausi on hiljalleen muuttumassa ja femiinienergia leviämässä ja kasvamassa. On aika aloittaa matka kohti tervempää tasapainoa. Feminiininen ja äidillinen voima, joka elää yhteydestä muihin, ei muista erillisenä.  

Samalla, kun löydämme uudestaan sisäisen todellisen itsemme, tasapainon ja yhteyden itseemme ja toisiin ihmisiin seä korkeimpaan syvemmällä tasolla, alkaa eheytyminen ja tasapainottuminen. Erillisyydestä yhteyteen. Tervetuloa lämpö, yhteys, kiireettömyys, läsnäolon taito ja aito rakkaus. Toistemme tukeminen ja kannustaminen.

Naiseusteema on ollut iso osa kasvuani minuksi, jumalattareksi, naiseksi ja siten osa omaa eheytymisprosessiani. Sitä, että olen sallinut ja uskaltanut olla myös herkkä, intuitiivinen, luova, emotionaalinen, paljas ja avoin. Koen, että se vaatii kaikista suurinta rohkeutta. Rohkeutta ei ole enää olla kova tai pärjäävä. 

Uuden tasapainon ja aidon feminiinisyyden aikakauteen kuuluu vahvasti myös se, että naiset tukevat ja vahvistavat toisiaan entistä vahvemmin ja syvällisemmin, arvottamatta, vertaamatta tai kilpailematta.  Askel ja kerros kerrallaan.

Ehkä tästä uuden aallon feminiinisyyden kohdasta käsin myös miesten on  helpompi astua takaisin omaan voimaansa ja alkaa myös kunniottaa ja naisia jumalattarina. 🙂

Tasa-arvo ei voi tarkoittaa sitä, että miesten ja naisten tulee olla samanlaisia ollakseen yhdenvertaisia.

For starting your own inner journey and discovery, you don’t actually need to travel anywhere. But sometimes it is good to change the familiar surroundings that keep you more easily attached to your old patterns and mind games. I also warmly recommend that you find someone, more experienced to guide you. Why wouldn’t you go and re -treat yourself ( to a retreat)?

There is a one warrior at the moment searching for his lost connection  to his true self, at the desert in Morocco. He didn’t leave his job, or have a chance to travel around the world. But he had a calling to do this particular trip  alone, as it was special and new for him. So he did.  His trip Inspired me to look back my own ”starting point” and share my own feelings/learnings with him for support. It is not a starting point for my self-discovery, but a starting point for an amazing journey. The story then became longer than few whatsup lines, so I decided to share it with all of you also, this time in English, as it was the language I wrote my letter.

When the Time is on you start, and the pressure will be off

And one day she packed her bag and left. Most of them thought she was crazy. She wanted to travel, get away, learn how to really feel, be her true self and allow her emotions to live freely. So she travelled. And travelled..

She saw stars, far away lands, different cultures and met so many new and different people. She loved and was hurt. She learned to love in a new way and in so many ways she didn’t even know that existed. She understood, that the only important language really connecting all people is a smile, looking into the soul of another person through his/ her eyes and a warm loving touch and compassion.

The closer she got to her  own essence, she also saw, how far most people had come from their true self. And that made her sad. But she learned to also see hope through despair and love in hate.

“When you stop living your life based on what others think of you real life begins. At that moment, you will finally see the door of self acceptance opened.” ― Shannon L. Alder

She fell many times, doubted herself and was disappointed. But always got back up, always bit stronger. If she had never left she would have spent her whole life  wondering ”what if.” If she never left, she couldn’t have remembered how important a safe home was for her.

Now she feels an immense gratitude for her life. The fire inside of her is burning stronger than ever. It is a fire for life, fire that seeks true connection and staying true to herself.  The way she perceives and sees things  have changed completely. But she also knows, that the view of the world and what she feels to be her truth now, might change again,  as she keeps climbing up. She is not looking for herself anymore so deeply, yet discovers new things every day. And she might not always still know, who she really is, when the waves of life throw her off from her balance and connection. But she knows, that she will always find her way back.

She also understands that she can not travel for anyone else, fix or change others. Even if she wanted to. She can only point the door, the same way as she has received her own guidance. Even if she still have  doubts at times, learning to trust God (generator, organizer, destroyer) and trust herself have been her biggest blessings.

Every light has a shadow and both are needed. One Shaman said her ones, that there are no such a things as darkness or shadow, they are just different colours one has not yet learned to see. She has seen that mostly the answers and treasures are hidden in the shadows. Keep up and you will be kept up. Pray from your heart and you will be heard. And all the answers are there, inside of you. Trust your journey.

DEAR FUTURE, I AM READY!

Sisterhood club-Naisille Helsingissä 24.1.2016

Voimaviikonloppu Tampereella 30.-31.1.2016

RISTEYS
Kävelin pitkin kiireisiä New Yorkin katuja syyskuussa 2013. Olin hetkeä aikaisemmin ilmoittanut sisarilleni ja äidilleni aikeistani irtisanoutua maajohtajan pestistäni ja vieläpä taloudellisesti vaikeana aikana. Tiesin, että kyseessä oli ISO päätös ja täydellinen elämänmuutos, joka vaikuttaisi koko loppuelämääni pysyvästi. Mitään muuta en sitten tiennytkään.

Hiljainen ja erilainen ääni oli alkanut kasvamaan sisälläni suuremmaksi ja suuremmaksi. Olin siihen asti yrittänyt sivuttaa ja kieltää koko äänen viestit parhaan kykyni mukaan, sillä ne olivat johdattamassa minua jonnekin täysin tuntemattomaan ja minua pelotti.

Siihen mennessä olin edellisten vuosien aikana kouluttautunut työn ohessa mm. kundaliinijoogan opettajaksi, käynyt coaching-koulutuksen ja olin opiskelemassa vapaa tie-henkisen kasvun ohjaajaksi.  Alunperin olin lähtenyt hakemaan joogasta  ”vähän stressittömämpää ja rennompaa oloa arkeen ja kehoon.” Enpä arvannut, että minun kohdallani lopulta kundaliinijooga avaisi kokonaisen Pandoran lippaan ja menolipun pikajunalla uuteen maailman.

ILMAN SUUNNITELMAA EI OLE TULEVAISUUTTA?

Palataan hetkeksi takaisin syyskuiseen New Yorkiin, jossa päätökseni syntyi. Pysähdyin sitomaan kengännauhojani kadulla, lähellä sitä kohtaa, jossa tornit olivat rysähtäneet maahan vuosia aiemmin. Kun nostin katseeni huomasin edessäni koulutuksia myyvän katumainoksen, jossa lapsen ympärillä oli salamoiva ja myrskyävä taivas ja teksti: ”Ilman suunnitelmaa, on kuin laittaisit lapsesi katastrofin keskelle.” Niimpä ajattelin ja hymähdin. Näin olin juuri tekemässä. Suunnitelmaa tai strategiaa minulla ei ollut.

PELON AALLOKKO
Seuraavalla viikolla olin takaisin Suomessa ja tiesin, että minun olisi kerrottava päätökseni ääneen myös pomolleni. Jännitin kohtaamista, sillä se merkitsi päätökseni elämistä myös todeksi. Edeltävän viikon makasin iltaisin Kalliossa sijaitsevan kaksioni lattialla vastustaen koko asiaa ja vastustaen myös kaikkea minussa. Kohtasin ja tutustuin pelkooni milloin itkuna ja huutona, milloin rukoillen ja meditoiden. Välillä vaan tuijottaen taivasta ja hengittäen ja välillä otsa lattiaan painettuna antautumisen hetkinä.

Tunsin pelon kehossani ja matkasin sen myötä syvälle.  Pelon kanssa eläminen tai sitä vastaan taistelu, oli niin suurta, että se myös sairastutti minut fyysisesti sillä viikolla ja oksensin kaiken ulos, mitä suuhuni laitoin. Välillä pystyin seuraamaan kamppailuani ja mustia ajatuksiani ikään kuin ulkopuolelta ja neutraalisti, mutta hyvän osan ajasta olin täysin mieleni  vankina. Kysymykset, joita päässäni vilisivät olivat mm.: Mitä minulle tapahtuu? Miksen voi vain elää “normaalia” elämää ja olla siihen tyytyväinen? Miksi ihmeessä olen jättämässä kaiken turvallisen? Mitä vikaa minussa on, kun minun täytyy tehdä näin?  Olenko ihan sekaisin? Miten tulen ikinä selviytymään?

Minulla ei ollut minkäännäköistä suunnitelmaa, jota kohti olisin lähtenyt reippain askelin kulkemaan sen jälkeen, kun jättäisin työni seuraavana kesänä. Yritin vimmatusti kyllä miettiä ja suunnitella, mitä voisin tehdä tai, mitä lähtisin opiskelemaan. Ehkä voisinkin vain vaihtaa työpaikkaa, ajattelin. Yritin hamuilla epätoivoisesti ihan mitä vaan, kunhan en  vaan joutuisi kohtaamaan tyhjyyttä  ja sisällä tuntuvaa häpeää, kun joutuisin selittelemään ihmisille, etten tiedä, mihin olen oikeastaan matkalla. ”Minusta vain tuntuu, että näin minun kuuluu tehdä,” kuulosti täysin naurettavalta.

SUUNNITELMALLISUUS JA PLAN B
Siihen mennessä olin oppinut, että plan B piti aina olla valmiina takataskussa -toimettomaksi ja paikalleen polkemaan ei saa jäädä. Olin sisäistänyt perheen ja yhteiskunnan hiljaiset kriteerit pärjäämisestä, onnellisuudesta ja turvallisuudesta. Ne olivat tarkoittaneet minulle järkevää yliopistotutkintoa, jolla varmasti työllistyy, hyvää ja vakaata työpaikkaa, omistusasuntoa ja  vakituista parisuhdetta, johon sisältyisi myös lapset. Näiden avulla varmistin yhteiskuntakelpoisuuteni, turvallisuudentunteeni ja kuulumiseni muuhun porukkaan. Näistä minulla oli viimeistä lukuunottamatta takataskussa kaikki ja mistään en olisi halunnut luopua. Silti en ollutkaan onnellinen tai tuntenut oloani hyväksi. Pitkä parisuhde oli loppunut elämänmuutosprosessin myötä reilu puoli vuotta aiemmin.

Ilman tuttua ja turvallista suunnitelmaa tuntuikin, että olin hyppäämässä mustaan aukkoon, tyhjiöön ilman köyttä ja mitään vakuuksia siitä, että tulevaisuus kantaa. Samalla tiesin sisimmässä, että juuri niin minun kuului tehdä.  Kaikki muu oli todellisuudessa egoni ja mieleni suurta vallan taidonnäytettä.

Tiesin, että olin näennäisesti hukassa, mutta samalla matkalla täysin oikeaan suuntaan.

MITÄ ON PELKO
Pelko on tunne. Se johtuu pääsääntöisesti meidän ajatuksista, jotka sitten laukaisevat koko emotionaalisen ketjureaktion, käytösmallit ja toimintatavat. Tunne on vain energiaa. Mitä enemmän tunnetta yrittää vastustaa ja  kieltää, tai mitä enemmän siihen ajatuksillaan keskittyy, sitä enemmän tunne kasvaa ja saa valtaa elämässä.

Buddhalaisten oppien mukaan itse tunne menee ohi 1,5 minuutissa, jos vain suostumme tuntemaan pelkän tunteen. Kun lisäämme vettä myllyyn uskomalla  ja jatkamalla tunteen laukaissutta ajatuksen ajattelua, alkaa kärsimys.

On tärkeää, ettei pelon tunteestä (tai muista kielteisistä tunnetiloista) yritä päästä väkisin eroon, sillä pelon tuntemisessa ei ole mitään väärää. Kaikenlaiset yritykset yrittää ohjata ja kontrolloida ajatuksia ja tunteita ovat lähinnä tuomittuja jossain kohti epäonnistumaan. Olen itse kokeillut kaikkia mahdollisia vastustuskeinoja.

”Ajatukset tuntuvat erittäin todellisilta, mutta ne eivät ole totta.”

Oman matkani myötä olen kuitenkin saanut lahjaksi suuren rohkeuden ja myötätunnon pelon kohtaamiseen, olipa kyseessä sitten oma pelko, tai henkilö, joka tarvitsee apua oman pelkonsa selättämiseen ja kohtaamiseen. Olen oppinut ja nähnyt, että henkisen muurin takana odottaa aina suurempi vapaus ja tila hengittää.   Se, mitä on myös tehtävissä, on yksinkertaisesti lakata uskomasta ajatuksiin, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Haitalliset ajatus-ja uskomusmallit on myös korvattavissa uusilla.  

Pelon läpi pääsee, kun sen kohtaa.

ELÄMÄ ALKAA SIITÄ, MIHIN PELKO PÄÄTTYY
Missä olen, kuka olen nyt? Myrskyjä ja tyyneyttä on tullut ja mennyt.  Uusia kerroksia samoista vanhoista jumeista on tullut kohdattavaksi. Tarkastelen itseäni. Hengitän, sydän lyö ja  olen vieläkin elossa, näennäisesti rauhallisten puitteiden ympäröimänä. Ulkona avautuu Lissabonilaisen talon katto ja ränsistynyt sälekaihdin, pilvinen taivas ja takapihalta kantautuu lastentarhan leikkivien lasten äänet.

Kertaakaan en ole hyppyäni tai päätöstäni katunut. Ja vaikka olisin, ei sekään olisi haitannut. Kaikista kasvukivuistani huolimatta ja niistä hyvin pitkälle johtuen, olen kiitollinen, että uskalsin hypätä. Ennen kaikkea olen kiitollinen siitä, että uskalsin kohdata myös täydellisen tyhjän tilan kerta toisensa jälkeen, jossa ei tapahdukaan mitään. Uskalsin kohdata tietämättömyyden, avuttomuuteni ja  antaa tilaa ja aikaa todelliselle minälläni ja omalle henkiselle kasvulleni. Kasvu ja oppiminen jatkuu edelleen ja loppuelämäni.

Koen tänä päivänä olevani enemmän totta ja vapaa, kuin ikinä ennen. Elämäni on avautunut täysin uusista kohdista. Elämä kantoi ja vei minut käsittämättömiin seikkailuihin ympäri maapalloa, uusien ihmisten ja suurten opettajien pariin,  ja opettamaaan itsekin. Ennen kaikkea suurimman matkan olen tehnyt sisälleni.

 Joskus on vain hyvä hengittää ja katsoa, mitä tapahtuu, täysin rauhassa.

Nyt tunnen lähestyväni taas uutta risteystä ja  samojen kysymysten äärelle: mitä nyt tapahtuu? Tällä kertaa huomaan, että mukana on kuitenkin ihan erilaista rauhaa, luottamusta ja tietämystä.Vain muutos on pysyvää.

MILTÄ NÄYTTÄISI SINUN HYPPYSI?
Useimmiten kuulemani lausahdus oman päätökseni jälkeen oli: ”niin, kyllä minäkin, jos voisin. Mutta kun on tuo asuntolaina, lapset. Nyt ei ole hyvä hetki.. Jatkamalla omaa listaasi syistä, miksi juuri sinä et voi tehdä muutosta omassa elämässäsi, oli kyseessä sitten pieni tai suuri muutos, alat ehkä kohtaamaan rehellisemmin omia pelkojasi ja pinttyneitä uskomuksiasi. Alat kohtaamaan ennen kaikkea niitä asioita, joista et halua tai uskalla luopua, vaan pidät kiinni.  Ja siinäkään ei ole mitään pahaa tai väärää.  

Välillä on täysin sallittua ja hyväksi kaatua täysin rähmälleen ja ryvetä pohjalla. Ilman sitä kasvu, oppiminen ja muutos ei liene edes mahdollista.

Olen luopunt oman matkani aikana todella monesta asiasta. Paljolti maallisesta omaisuudesta mutta eniten ehkäpä omista henkisistä painolasteistani. Onnellisimman ja maittavimman ateriani olen nauttinut säilykepurkista tähtitaivaan alla höyrylaivassa, en suinkaan 5 tähden ravintolassa. Luopumisen myötä olen huomannut, että samaan aikaan tilalle on alkanut tulla juuri niitä asioita, joita aidoimmin tarvitsen juuri sillä hetkellä. Useimmiten ne eivät ole olleet niitä, joita mieleni halusi.

Joskus asiat, joita tarvitsen mennäkseni eteenpäin, ovat olleet haastavia kohtaamisia ihmisten kanssa. He ovat peilanneet minulle minun omia haavojani, jotta olen saanut ne pintaan ja parannettua. Joskus taas matkalleni on tupsahtanut yllättäen ystävällinen henkilö, joka kutsuu kotiinsa yöpymään ilmaiseksi. Tai uusi ystävä, jonka olkapäätä vasten saa vaikkapa itkeä vieraassa paikassa, kun tuntuu, että nyt ei jaksakaan omin voimin.

Kaikilla meillä on omat polkumme ja matkamme ja oppiläksymme opittavana. Kukin kulkee tavallaan eikä ratkaisun tai muutoksen tarvitse olla äärimmäinen, vaan se voi olla pienen pieni askel toiseen suuntaan. Vanha tapa, jota rupeaakin tekemään uudella tavalla.  Hyvä on kuitenkin aika ajoin tutkia sitä, mikä on itselle ihan aidosti totta ja onko itselleen täysin rehellinen. Mistä ei uskalla luopua? Usein ne asiat tai uskomukset, joista pitää eniten kiinni, vievät nimittäin kaikista eniten juuri sitä omaa voimaa ja energiaa.

VOIMAVIIKONLOPPU TAMPEREELLA 30.1-31.1.2016

MEDITAATIO JOULUUN
Hijennä mieli, istu rauhassa. Hengitä rauhassa nenän kautta sisään ja ulos. Siirry mielen ja ajatusten tasolta sydämesi tasolle, sydämeesi, ja lepää hetki siinä, sydämesi rakkaudessa. Pyytämisen sijaan, yhdistä yhä enemmän sinun mieltäsi ja sydäntäsi yhdeksi. Mitä enemmän tietoisuuden yhdistymistä ja laajentumista tapahtuu, sitä enemmän vietät aikaa rauhallisuudessa ja rauhassa ja sitä vähemmän tarvitsee pyytää, mitään. Olet vain, siinä, läsnä, ja luotat, annat energian virrata.

“Your task is not to seek for love, but merely to seek and find all the barriers within yourself that you have built against it.” -Rumi

Rakkauden soturi-blogissani tutkin ja ihmettelen mm. henkiseen kasvuun, vapaampaan elämään, voimaantumiseen ja naiseuteen liittyviä ilmiöitä, tarinoita, kokemuksia, oivalluksia ja oppeja. Olen alunperin Helsingistä ja sittemmin maailman eri kolkkia kolunnut ja elämänmuutoksen tehnyt henkinen nainen, coach/ valmentaja, kundaliinijoogan-ja shaktitanssin opettaja, vapaa tie-henkisen kasvun ohjaaja ja toki paljon muutakin näiden titteleiden takana. Olen matkani varrella opiskellut oppiakseni ja opettanut osatakseni ja näitä jatkan edelleen. Paras kouluttaja on elämä itse, ja jotta ymmärtäisin kaiken kokemani vieläkin syvemmin, päätin ruveta kirjoittamaan ja perustaa tämän blogin. Pyrkimyksenäni on omalla matkallani murtaa myötätunnolla ja voimalla kaikki ne muurit, jotka pitävät rakkauden, totuuden, aitouden ja todellisen opastuksen loitolla mielen hälinän seassa ja auttaa samalla muita. Tervetuloa matkalle mukaan!

---

VAPAUDEN MUURIT

Kävelin viime maaliskuussa Nelson Mandelan jalanjäljillä Robinin saarella Etelä-Afrikassa. Saarelle tultaessa katseeni kiinnittyi ensimmäiseksi kylttiin, jossa luki isoin kirjaimin FREEDOM. Tapasin opastetulla kierroksella myös henkilön, joka oli viettänyt saarella 5 vuotta vankina ja hän kertoi omista kokemuksistaan, vapaustaistelustaan ja oman selviytymistarinansa. Tunsin jälleen kerran olevani hyvin etuoikeutettu monella tapaa: minun ei ole tarvinnut taistella sotia oikeuksieni, ihonvärini, uskontoni, uskomusteni tai sananvapauteni vuoksi. Suurimmat taistelut olenkin elämässäni käynyt oman pääni sisällä ja ainoa todellinen vapauteni este on ollut oma mieleni. Se onkin sitten toiminut kuin aineettomana vankilana. Tarve hallita, omistaa, kontrolloida tai vaikkapa uhriutua ( listaa voi jatkaa vapaasti) ovat kaikki loistavia esimerkkejä keinoista, joilla omaa ja yhteistä vankilaa voi pitää yllä. Sanotaan, että mieli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Pitkään mieleni toimi puhtaasti pelkkänä isäntänä, mutta nyt olemme oppineet  välillä jo vaihtamaan rooleja. Tämä tosin on vaatinut ja vaatii edelleen jatkuvaa harjoittelua ja tietoisuutta ja  siinä samalla onkin tosin sitten myös muuttunut ensin sisäinen elämäni ja tapa, jolla maailmaa katson ja sitä myötä myös ulkoiset puitteet.

Henkiset muurit

Ympäröimme itsemme helposti muureilla, jotka tulevat lopulta niin paksuiksi, ettemme itsekään enää näe sisällemme. Kuvittelemme, että meidän täytyy suojautua viholliselta ja peittää siten itsemme. Pelkäämme, että mikäli näytämme jotain aitoa ja todellista, meitä satutetaan, tai että meidät tuomitaan. Ja kipua pelkäämme, usein myös totuutta ja sen myöntämistä itselle. Rakennammekin muureja ja pidämme yllä erilaisia naamareita ja rooleja, joiden olemassaolosta harva on edes itse tietoinen. Muut näkevät tosin niiden läpi helpommin. Ei rooleissa mitään vikaa sinällään ole varsinkin, jos niistä on tietoinen. Joskus ne voivat olla jopa hyvin tarpeellisia. Mutta mitä, jos se todellinen vapaus olisikin juuri sitä, että mitään muureja tai naamareita ei tarvittaisi? Ei tarvitsisi suojautua, ei olisi yksityisaluetta, johon vain harvalla on lupa pistäytyä. Ei tarvitsisi puolustautua tai hyökätä, sillä mitään menetettävää ei olisi. Minkälaista olisi kohdata elämä ja toinen ihminen tästä kohdasta käsin, aidosti omana itsenä? Minkälaista sinun elämäsi olisi, jos kohtaisit itsesi entistä useammin täysin rehellisesti, mitään peittelemättä, pakenematta tai arvostelematta? Kuka ja mitä sieltä löytyisi? Hyvä kysymys ja samalla henkinen harjoitus, jota esitän myös itselleni päivittäin, on: ”kuka minä ihan oikeasti olen”? 

Omaa  matkaani siivitti pitkään kysymys, kenen elämää elät? Joku minussa halusi maistaa vapautta, joka ei olisi riippuvaista muiden mielipiteistä, yhteiskunnan ja perheen odotuksista tai minun omista peloistani. Tällä tiellä olen vieläkin. Poistuessani muuten tuolloin maaliskuussa Robinin saarelta, veneemme viereen tuli polskimaan muutama  hassutteleva delfiini. Muistan elävästi, kuinka vapaalta ja onnelliselta minusta sillä hetkellä tuntui. Oli kuin oma henkilökohtainen ja siihenastinen ”vapaudentaisteluni” olisi kulminoitunut näihin ihaniin meressä eläviin nisäkkäisiin. Taisipa siinä muutama helpotuksen ja ilon kyynel vierähtää samalla poskelleni. Minulle delfiinit nimittäin symboloivat juuri sitä itseään: vapautta, viisautta, iloa ja yhteyttä!

---

 Meditaatio (yksi monista) mielen rauhoittamista kaipaavalle löytyy  täältä.

Laura Voutilaisen tulkinta rakkauden soturista täältä.