OMAA SVENGIÄNI ETSIMÄSSÄ

anu_052

Useita vuosia sitten havahduin siihen, että elin laatikossa. Sen sisällä olivat valmiiksi kirjoitetut säännöt, jotka mahdollistivat sen, että en edes itse nähnyt saatikka kyseenalaistanut seiniäni. En edes halunnut. Laatikossani oli turvallista, sillä siellä asui 98% tapaamistani ihmisistä. Näennäinen yhteenkuuluvuuden tunne loi turvaa. Laatikon ihmiset olivat hieman eri taustaisia, mutta samassa laatikossa kaikki elivät yhtä kaikki. Erilaisuus loi näennäisen harhan siitä, että laatikkoa ei mukamas olisi. Itselläni akateeminen koulutus ja hyvät tittelit työelämässä takasivat älykkyyteni täyttymisen ja muutoinkin ajelin elämässäni sallittua kaistaa muiden sanelemilla nopeusrajoituksilla, hyväksyttyjen lakien mukaisesti. Olin yhteiskuntakelpoinen, veroja maksava  valkoihoinen mallikansalainen. Vastasin vaivatta ja ilman häpeän tunnetta suomalaisuuden tutustumisleikissa kolmeen kysymykseen, joiden avulla uusi tuttavuus pystyttäisiin lokeroimaan: missä asut (sisältäen mahdollisen perheen), missä olet töissä ja mikä on koulutustaustasi? Irtiotot, vapautuminen ja juhliminen tapahtuivat pääsääntöisesti alkoholin avustuksella, kuten Suomessa oli tapana. Kippis!

Ajattelin usein myös luovasti “laatikon ulkopuolella”, sillä modernin busineselämän mukaisesti oli tapana uudistua sekä myös kehittää erilaisia prosesseja yhä toimivammiksi. Myöhemmin ymmärsin, että jo pelkästään ajattelemisen jatkuva korostaminen yhteiskunnassa sulki minut entistä tiiviimmiin omaan laatikkooni, oman pääni sisälle, vankilaan, jossa ajatukset ja tehtävät eivät ikinä loppuneet. “Seuraa unelmiasi ja sydäntäsi-” kehotukset tuntuivat  enemmän ahdistavalta, sillä en tiennyt, mikä oli intohimoni tai unelmani. Samalla hoin sitä mantraa kaikille muille ikään kuin tietäen, mistä puhun. Suurin tiedostamaton ja elämääni siihen asti ohjannut este oman näköisen elämäni elämisessä oli todellisuudessa pelko siitä, että  mikäli sujahtaisin laatikon aukosta ulos, jäisin yksin, minut hylättäisiin, olisin ulkopuolinen, joukkoon kuulumaton ja vailla mitään suuntaa ja turvaa. Ajattelen, olen siis olemassa ei voisi pitää kohdallani vähempää paikkaansa.

Oma sisäinen henkisen kasvun muutosvauhtini kiihtyessä  nahalleni liian suureksi, tein lopulta rohkean ratkaisuni muutama vuosi sitten. Hyppäsin pois siihen asti tuntemastani elämästä ja päätin lopulta nojautua ajatteluni ja laatikkoni ulkopuolisiin voimiin: sisäisiin tuntemuksiini, intuitioon ja sisälläni elävään jumalaan/ suurempaan johdatukseen. Ne olivat alkaneet sarastaa laatikkooni tulleista reistä sisään.  Päätös seurata ohuen ohuilta tuntuvia valojuovia vei minut maailmalle, sillä tunsin tarvitsevani tilaa. Halusin elää ja oppia tuntemaan itseni  entistä syvällisemmin ilman, että kukaan muu määrittelisi minua.  En halunnut elää niin kuin yhteiskunta tai mikääm dogma, oppi , teoria  tai joogiset filosofiat ja henkiset opit “käskivät”. Olin myös kertaalleen pudonnut itsekin henkisen polkuni alkumetreillä joogalaatkkoon: “kun heräsin aamulla kello 5 joogaamaan ja meditoimaan, pysyin ruodussa ja olin “kunnon joogi.” Ja vaikka meditointi ja jooga tekivät ja tekevät todella hyvää, pakenin meditointiin monesti tunteitani tai ahdistustani, joita en halunnut tai kyennyt kohtaamaan  ja hyväksymään itsessäni.

Lopulta suurimmaksi kasvumatkakseni tähän mennessä osoittautui yllättäen aika, jonka vietin  suurimmaksi osaksi ilman mitään opettajia, ystäviä tai yhteenkuuluvuutta keneenkään. Tänä aikana tutkin erityisesti yksinäisyyttäja ja häpeää itsessäni ja yhteiskunnassa. Viimeisin 9 kk etappini, joista 6kk vietin täydessä ja täydellisessä yksinäisyydessä ilman juuri ihmiskontakteja  Lissabonissa, oli monesti henkisesti vaikeaa ja haasteelista, paikoitellen tuskallista. Ikään kuin minut olisi siirretty henkisen kasvun tohtoriohjelmaan suoraan, jossa minua haastettiin jatkuvasti kysymyksellä: kuka luulet olevasi. Sanotaan että Ihmiselämän kolme tukipilaria on perhe, ystävät ja työ. Minulle ei ollut niistä mitään. Ei ollut yhtään mitään ulkoista, mihin turvautua, joukkoa johon kuulua. Kun paineen ja prosessin sisällä on, ei itse aina näe siinä mitään hyvää. Oli kuin pitkäkestoinen yö olisi laskeutunut metsään ja vain sisäisen tuleni avulla kykenin saamaan omaan valooni yhteyden.

Koekaniinina omassa elämässäni

Oma kavusmatkani  on ollut intensiivistä. Jos maisterin tutkinnon opiskelu kestää 4-6 vuotta, olisin ehkä suorittanut viimeisen 5 vuoden aikana pari sellaista. Koekaniinina ja empiirisenä tutkimuskohteenani olen ollut minä itse, mieli ja keho. Olen kyseenalaistanut paljon, kohdannut egoni yhä uudelleen ja uudelleen, tavannut eri traditioden opettajia, nähnyt äärimmäisessä köyhyydessä eläviä ihmisiä, opiskellut useita opettajatutkintoja, palvellut pyyteettömästi, valmistunut kansainvälisesti noteeratuksi, sertifioiduksi valmentajaksi, käynyt erilaisilla parantajilla, shamaaneilla, lukenut ja opiskellut kevyemmistä NLP-tekniikoista syvempiin kehoparannuksiin.  Samalla se kaapin ovi, jossa peikot, varjot ja haavoittunut sisäinen lapseni asuvat, on avautunut niin monta kertaa, ettei kaapin avaaminen enää pelota. Olen oppinut eri opettajilta ja traditioista hurjasti. Ennen kaikkea lopulta olen oppinut kuuntelemaan itseäni. Olen ymmärtänyt, että mitä enemmän olen jaksanut tuuletella pölyjäni katsoa pelkojani ja häpeää silmästä silmään ja kohdata siten varjojani, sitä vapautuneemmaksi, rennommaksi, iloisemmaksi ja aidommaksi ja omaksi itsekseni olen samalla muuttunut. Sitä enemmän sallin itselleni myös epätäydellisyyden. Sanotaan, että timantti hiotuu paineessa ja epämukavuusalueella. Näin on käynyt minullekin, ja  hionta jatkuu. Samalla rauhoittumisen myötä olen saanut suurempaa kosketuspintaa omiin unelmiini ja sydämen ääneni kuunteluun.

Palattuani Suomeen muutama kuukausi stten huomasin itse vasta sen valtavan muutoksen, joka sisälläni ja omassa maailmassani oli tapahtunut muutaman vuoden irtiottomatkani aikana. Tällä kertaa kulttuurishokkini oli ennen kaikkea sisäisen maailmani erilaisuus ympäröivään yhteiskuntaan verrattuna  ja se, että ainainen kiire ja jatkuva suorittaminen olivat elämässäni tauonneet. Ymmärsin, että Suomeen taakse jättämääni elämään ja rooliini ei ollut enää paluuta. Se oli käynyt liian ahtaaksi. Kaikki pelkoni oli matkani aikana myös käyneet toteen: enää en millään asteella tuntenut, että kuulun joukkoon ja olin jo pitkään ajelehtinut ilman selkeää suuntaa. Suomessa myös huomasin väsyväni keskusteluissa, jotka tuntuivat pinnallisilta tai jatkuvalta draamalta. Väsyin, koska tunsin, etten aidosti kohdannut ketään, muita samanlaisia henkisen polun matkalaisia lukuunottomatta.

Lauantaina vietin toistaiseksi viimeisen yön hetkeen omassa kodissani. Olin pakkaillut tavaroitani, jotka muuttaisin kesäksi vanhempieni vintille vuokralaiseni alta pois. Käsiini osui yksi säilytyslaatikkoni, jossa oli metallinen tukirunko ja kankaiset seinät. Matkani aikana laatikon seinämät olivat rikkoutuneet. Revin loputkin kangaspalat irti ja jäljelle jäi vain tukirunko. Jäin tuijottelemaan laatikkoa hymyillen, sillä ymmärsin että olin romuttanut sen elämän, jossa ennen elin. Olin romuttanut laatikkoni!

20160528_215225_resized

Miksi ajatella laatikon ulkopuolella, kun voi elää sen ulkopuolella!

Tältä näyttää siis nyt minun laatikkoni. Aika paljon tilavammalta. Vaikka sulahtelen monta kertaa luultavasti laatikkooni takaisin, nyt osaan uida sieltä myös pois. “Seuraa sydäntäsi”- ohje ei enää ahdista, sillä olen huomannut, että juuri näinhän elän entistä vahvemmin. Sydämen äänen kuuntelu on paikoitellen haastavaa, ja  se kuuluu vain hiljaisuudessa tai kun vähiten yritän etsiä vastauksia. Mutta enää  en yritä lokeroitua mihinkään yhteen kategoriaan. Elämän aikana voi vaihtaa  suuntaa ja aloittaa alusta niin monta kertaa kuin haluaa. Ei ole päämäärää, on vain matka ja siitä oppiminen. 10 vuoden kuluttua tarinani, oppini ja perspektiivini elämästä on varmasti aivan erilainen, toivottavasti niin. Mutta nyt pysähdyn joka päivä tai ainakin niin usein kuin muistan tunnustelemaan,  miten voisin tänään tehdä itseni ja (maailman ympärilläni siinä samassa) onnellisemmaksi. Tietoisen hengittämisen ja läsnöolon lisäksi se voi tarkoittaa jonain päivänä syvää meditaatiota, joskus rankkaa kuntosalitreeniä tai vaikka sitä, että opettelen taas laittamaan kalenteriin asioita. Useimmiten ilon ja elämänpalon herääminen seuraa kuitenkin siitä, kun teen jotain luovaa ja letkeää, ennen kaikkea sellaista, joka on järkevyyden, sääntöjen tai pidättyväisyyden vastakohtana.Tällä hetkellä se ilmenee siten, että matkaan Ibizalle naisten tantriselle jumalattarien retriitille. Tutkimusmatkani myötä minusta kun on löytynyt entistä vahvempana myös villi, vapaa, vapautunut  ja herkkä nainen, joka diggailee humaltua elämästä selvinpäin, katsoa ihmisiä  syvälle silmiin, halailla pitkään ja tanssia alasti nauttien myös epätäydellisen täydellisestä vartalostaan entistä enemmän ja useammin.

Henkinen maailma kaikkine puolineen on minulle nykyään totta, se on minun elämäni. Se elää minussa vahvana aina, kun uin laatikon ja mieleni ulkopuolella. Entisen elämän maajohtajalle asettamassani roolissa en olisi ikinä esimerkiksi kehdannut kertoa julkisesti  ja niin avoimesti henkisestä puolestani ja seikkailuistani. Olin muutoinkin asettanut itseni kapeaan naiseuden laatikkoon, joka eli lähinnä omien korvien välissä.

Miten voisin tänään tehdä itseni ja (maailman ympärilläni siinä samassa) onnellisemmaksi?

Entä sinä? Oletko sinä ikinä pysähtynyt miettimään, kunka paljon elämäsi perustuu ennalta määrättyjen sääntöjen noudattamiseen, jotka olet oppinut vanhemmiltasi, kulttuuristasi ja koulutuksesta? Oletko ikinä unelmoinut laatikon ulkopuolella astumisesta ja siitä, että sinusta tulisi aidosti itsenäinen yksilö? Miltä näyttää oma laatikkosi? Suuri vapautuminen alkaa, kun ujoudesta, häpeästään ja estoistaan uskaltaa päästää irti ilman alkoholia sekä haastaa ajatuksensa. Tänä päivänä kohotan sille maljan. Kippis elämälle, kippis, että saan elää, olla hukassa aika ajoin ja löytää itseni, ääneni ja svengini yhä uudelleen ja uudellen!:)

LEMPEÄSTI MINÄ

Myötätunto on syvällinen kyky, joka auttaa  ihmisten aidossa kohtaamisessa.  Kävin puhumassa lastensuojelun avopalveluita tuottaville Nuorten ystäville siitä, miten haastavasta työstä ja asiakaskohtaamisista huolimatta voisi olla itselleen myötätuntoinen ja lempeä. ”Haastava hän, lempeä minä.”  Tämänkertainen kirjoitukseni käsitteleekin elämistä myötätunnon kanssa.

 

Kuulostaa ehkä omituiselta, mutta ihmisten kohtaamisessa on itseasiassa syvimmiltään kyse itsensä kohtaamisesta. Tämä tarkoittaa sitä, että tällöin kohtaamisissa toinen ihminen onkin peili, joka parhaimmillaan heijastaa itsessä haavoja ja aukkoja ja kauneimmillaan rakkautta ja iloa.  Mutta miksi ihmeessä kohtaamisesta aiheutuvat ikävät reaktiot ja vaikeudet ovat parhaita? Koska useimmiten ne ovat juuri niitä mahdollisuuksia elämässä, joissa voi kohdata itsensä täysin rehellisesti ja lempeydelllä. Ne tuovat alustan kasvulle ja oppimisille. Parhaimmassa tapauksessa vanhasta ei toimivasta tavasta pois oppimiselle. Ne ovat mahdollisuuksia opetella myötätuntoa itseään ja toista kohtaan. Ne ovat mahdollisuuksia opetella itsensä kuuntelua ja omien rajojensa asettamista.  Kohtaamisessa sinussa syntyvä kipu tai  ärsyyntyminen, kun olivat jo sinussa olemassa. Et vaan ehkä tiedosta sitä haavaa tai pelkoa, josta ne kumpusivat. Mutta nyt se näytetään sinulle uudestaan kysymällä, voisiko siitä  päästää jo irti  tai eheyttää? 

Kun elämän ottaa siltä kannalta, että olemme tulleet tänne oppimaan ja kasvamaan, voi omaan itseensä täydellä oikeutuksella suhtautua suurella myötätunnolla ja lempeydellä. Oppimiseen  ja kasvuun, kun kuuluu kaatuminen ja räpiköinti ja se, etteivät asiat mene aina täysin putkeen.  Ei vaan ole mahdollista, että elämä olisi pelkkää ilotulitusta ja onnea päivästä toiseen. Kun itselleen todella sallii epätäydellisyyden muussakin kuin puheissa ja kömmähdyksen jälkeisissä selittelyissä, olo helpottaa kummasti. Lapsikin kaatuu tuhansia kertoja, ennen kuin oppii kävelemään. 

Screen Shot 2016-05-11 at 14.16.36

Ja mitäpä, jos oma elämäntehtävä olisikin suorittamisen ja saavuttamisen sijaan oppiminen ja se, että pyrkii poistamaan itsestään myötätunnolla kaiken se, joka ei ole totta? Että kasvaakin aikuisena ulos kaikenlaisista yhteiskunnan ja suvun asettamista tietoisista ja tiedostamattomista rajoitteista ja omista uskomuksistaaan siitä mitä, ja minkälainen  tulisi olla? Että oppii tuntemaan, miten ego toimii, jotta voi elää enemmän sydämestä ja suuremmasta tietoisuudesta käsin? Että sallii itsensä olla aidosti onnellisempi? Että elämään mahtuisi mukaan myös se tärkein henkilö, eli sinä itse. Tällöin myös YT-neuvotteluissa saadut potkut ei olekaan enää vääryys, vaan mahdollisuus oppia elämään tyhjyyden ja itsensä  kanssa ja löytämään itsestään jotain uutta. Elämä ei loppunutkaan. En olekaan uhri. 

Kun puhun siitä, mikä ei ole totta, tarkoitan meidän ajatusmallejamme ja uskomuksiamme, jotka ylläpitävät suojamuurejamme ja naamareitamme. Puhun häpeän, pelkojen ja kaikkien negatiivisten tunteiden kohtaamisesta lämmöllä ja hyväksyvästi sekä niiden sallimisesta itselleen.  Mikäli niitä  emme itsessämme ikinä kohtaa,  miten voisimme muitakaan ihmisiä todella kohdata pintaa syvemmältä?  Miten voisimme kokea yhteyttä toisiin ihmisiin, jos emme ole yhteydessä edes itseemme?

Kysymys kuuluukin: oletko sitoutunut itseesi ja omaan kehitysmatkaasi vai haetko selityksiä omaan huonoon onneesi aina itsesi ulkopuolelta. Vai onko tapanasi syyllistää itseäsi,  kun hommat eivät mene putkeen ja “ epäonnistut “- elätkö sisäisen kriitikkosi uhrina ?

Meillä kaikilla on negatiivinen itsesyytöksen ja sisäisen kriitikon ääni, jota useimmiten huomaamattamme kuuntelemme. Jos paras ystäväsi puhuisi sinulle samalla tavalla, haluaisitko viettää aikaa hänen kanssaan niin paljon? Huomaa omat haitalliset ajatuksesi, kyseenalaista ne ja puhu itsellesi hellemmin.

MYÖTÄTUNTO

Kaikki maailman ihmiset jakavat saman toiveen:  jokainen ihminen haluaa olla onnellinen ja välttää kivun. Kukaan ei lähtökohtaisesti halua olla sairas, narkomaani tai toisten autettava. Mutta kukaan ei ole vapaa elämän kärsimyksistä. Mutta sen, miten elämän haasteisiin suhtautuu, on oma valinta.

Sinä saat, minä saan
Myötätunto on kahden kauppa, jossa molemmat parhaimmillaan voittavat. Myös myötätunnon osoittajalle tulee hyvä mieli. Se edellyttää kuitenkin, että ihminen tunnistaa lähimmäisessä itsensä. Köyhä ja kurja tai vanha ja vaivainen on  ikävä muistutus omasta kuolevaisuudesta ja heikkoudesta. Tai maassa makaavaa potkaistaan. Heikkouden varjot ovat juuri niitä puolia itsessä, joita ei halua myöntää, kohdata ja sallia itselleen. Jotta voi kokea myötätuntoa toista kohtaan, täytyy kuitenkin ensin tunnustaa jonkinlainen samanlaisuus ja yhdenvertaisuus.  On  vaikea ymmärtää pelkoa, häpeää ja epäonnistumista toisessa,  jos ei näitä tunteita hyväksy itsessään.  Samalla myötätunto on inhimillisen elämän elinehto.

VOISINKO OLLA HIEMAN LEMPEÄMPI ITSELLENI?

Myötätunto itseä kohtaan eli self- compassion-käsite on alunperin peräisen budhalaisesta psykologiasta. Tähän käsitteeseen kuuluu kolme komponenttia, jotka ovat tietoinen läsnäolo ( mindfulnes), ystävällisyys ( kindness) ja yleinen ihmisyys ( common humanity). Nämä komponentit toimivat seuraavasti: jotta voi tunnistaa kivun, vaaditaan siihen läsnäolon taitoa. Sen jälkeen kipua kohdellaan ystävällisesti/lempeästi, josta seuraa myös ymmärrys, että kärsimys on jotain, jota kaikki ihmiset kokevat. Se on ihmisyyttä ja sinäkin olet  ihminen.

Myötätunto itselleen ei tarkoita  siis itsesääliä tai sitä, että käympä nyt ostamassa litran jäätelöä ja “ lohdutan itseäni.”  Myötätuntoisesti itselleen eläminen tarkoittaa itsensä kohtaamista ja itseensä sitoutumista rakastavasti niin, että antaa luvan kaikille tunteilleen tulla esiin. Usein asiaa auttaa hellä puhe ja myös itsensä koskettaminen, vaikka laittamalla kädet sydämelle. ”Äitinä oloa itselleen ja kivuilleen, sisäiselle lapselleen.”

Screen Shot 2016-05-11 at 14.16.48

Ja jumala sanoi: “rakasta vihollistasi…” Ja minä tottelin häntä ja rakastin itseäni  –Khalil Gibran

Myötätunto ei ole  siis mitään, mitä voisi järjellisesti tavoittaa, sillä se asuu kehossa, sydämessä ja intuitiivisessa älykkyydessä, ei tietämisessä. Myötätunto asuu herkkyydessä. Ja sitä kannattaa harjoittaa, sillä  myötätuntoa ja anteeksiantoa harjoitelleet kärsivät tutkimuksen mukaan vähemmän stressistä, masentuneisuudesta ja ahdistuksesta. Kun epämiellyttävia tunteita ei tarvitse enää pelätä, turruttaa tai paeta (syömällä, juomalla, somettamalla, urheilemalla,shoppaamalla, voit jatkaa  omaa listaasi vapaasti) ja ne pääsevät hellästi kohdatuksi, oppii samalla elämään omaa elämäänsä rohkeammin ja vapaammin.

BeYOUtiful.Be free.

Screen Shot 2016-05-11 at 14.18.30

5 minuutin myötätuntoinen minä -harjoitus

  • Valitse tila, jossa voit olla rauhassa ja palauta mieleesi jokin vaikea hetki, tilanne tai ihmissuhde
    Anna itsellesi lupa, että tämä on nyt sallittu hetki kohdata kärsimys, suru, ahdistus, pelko.. ”Sallin itselleni ilman mitään syyllisyyttä , että tämä tilanne on todella haastava/ myönnän itselleni, että kärsin tilanteesta.” ( asian myöntäminen itselleen ja tietoinen läsnäolo).
  • Hyväksyn, että kärsimys on osa elämääni ja kasvuani. Ja tämäkin kärsimys on osa ihmisyyttä eikä ole tavatonta tuntea näin. Moni muukin käy läpi samanlaisia haasteita ( Ihmisyys.)
  • Voisinko olla itselleni tässä hetkessä hieman hellempi ja myötätuntoisempi, sallivampi? Voit laittaa kädet sydämen päälle tai johonkin sellaiseen kohtaan kehoa, joka kaipaa kosketustasi. Anna tuntemusten tulla nähdyksi ja koetuiksi, anna niille sijaa ja tila elää.  Kohtaa sinussa oleva kipu ikäänkuin ulkopuolisena, kuin olisit huolehtiva vanhempi kipeälle tunteelle. Voit puhua surulle/ kivulle:  olen tässä, sinua varten, kaikki on hyvin. Olen pahoillani (tai sano juuri niin, kuin sinulle olisi luontaista ilmaista syvimpiä tunteitasi.) Päästä kiukku tai itku ulos, jos ne haluavat esiin. Lopuksi päästä irti harjoituksesta ja vain huomaa, miltä kehossa tuntuu ja anna itsesi olla juuri niin, kuin olet.

Jos tarvitset apua omalla matkallasi, teen myös henkilökohtaisia valmennuksia. Lähetä sähköpostia: ramjaskaur6@gmail.com.

 

TANSSI, VAIKKA ET OSAA!

ballerina-733925_1280

“Mä tulisin sun kurssille muuten, mutta kun mä en tykkää tanssia…”

Tämä on todella usein kuulemani lause, kun ilmenee, että retriiteilläni tai muissa koulutuksissani liikutellaan kehoa myös tanssin muodossa.  Monella lienee jäänyt tuskanhikiset muistot koulun liikuntatunneilta tai tanssitilanteista, joissa omat askeleet eivät vaan yksinkertaisesti ole taipuneet haaraperushyppyä monimutkaisempiin kuvioihin tai oma sisäinen rytmitys ei ole suostunut virittäytymään samalle tajuudelle annetun opastuksen kanssa. Seuraa epämieluisa ja kiusaantunut olo ja tunne, että haluan täältä pois. “Minulla vaan ei ole mitään rytmitajua, en osaa tanssia”- mantrat  ovat näin saaneet vauhdikkaan sijan omassa päässä. Samalla viereinen jumppaaja tekee kaikista vaativimmatkin askeleet sujuvan lennokkaasti lisäten vettä myllyyn..

Tanssivat jalat, ei sääntöjä

Luovuus, oma ääni, intuitio, tulkinta, vapaus, tunteiden tulkinta ja ilmaisu. Säännöttömyys. Flow. Sielun sinfonia. Mielen äänettömyys. Kehollinen ilmaisu ja sitä kautta kaiken eheytyminen. Ei sääntöjä siitä, mikä on tanssia ja mikä ei. Jokainen liikkuu omalla tavallaan.

anu_028

Vaikka olen aina rakastanut tanssimista (olen tanssinut eri tyylejä baletista afroon)minusta tuntui pitkään, että  jokin osanen jäi aina puuttumaan. En vain tiennyt, että mikä se oli, kunnes joitain vuosia sitten kansainvälisillä kundaliinijoogafestivaaleilla shaktitanssi avasi minussa jotain uutta. Kutsun sitä jotain uutta sanoilla kauneus ja vapaus. 

Ensi kertaa kukaan ei shaktitanssiin sisältyvän vapaan tanssin osuudessa käskenytkään, miten pitäisi liikkua. Ei ollut sääntöjä, koreagrafiaa tai mielikuvaa siitä, miten kuuluisi tanssia. SAI VAAN OLLA,  vapautua ja antaa sielun ilmaista itseään kehon kautta ja ilmentää jokaikistä ihmisyyden puolta ja energiaa (esim. herkkä, raivoisa, vahva, jumalatar, rakastava, kylmä, kova, surullinen, iloinen).  Kun vapaata tanssia olivat edeltäneet kehoa avaavat virtaavat venytykset (jumalaisen kauniin musiikin säestämänä) sekä energiaa nostattavat helpot seisomaharjoitukset, oli sisäinen luova tanssija minussa täysin valmis heittäytymään rytmien ja erilaisten musiikkien vapaasti vietäväksi. Shaktitanssiin kuuluvan rentoutuksen ja liikemeditaation myötä hykertelivät lopulta myös sisäinen perhoseni, leijonani ja budhani tyytyväisenä, kaikki sulassa sovussa.

Myöhemmin kiinnostukseni pehmeämmän ja feminiinisemmän puolen kehittämiseen  kasvoi ja opiskelin shaktitanssin opettajaksi. Koulutuksessamme yllättävän monella ei ollut hyvää rytmitajua tai tanssitaustaa, mutta se kukkaan puhkeaminen, joka jokaisessa tämän vuoden aikana tapahtui, oli häkellyttävää. Huomasin myös, kuinka rytmitaju voi todella myös kehittyä.

Miltä tuntuisi elämä, joka sallisi sinun oman liikkeen virrata vapaasti ilman, että mieli kertoisi joka väliin oman kommenttinsa siitä, kuinka tyhmältä tai naurettavalta näytät, ettet osaa, tai että tämä on tyhmää? Rohkealta, vapautuneelta?

Tietoinen tanssi

Muutama vuosi sitten ulkomailla asuessani aloin käydä ahkerasti myös muilla tietoisen tanssin tunneilla ( mm. biotanssi, ecstatic dance, 5rhythms) ja tapahtumissa. Siitä lähtien olen tanssinut yksin ja toisten kehojen kanssa ja tukemana, vedessä ja maalla. Ei ole paikkaa, jossa ei voisi tanssia. Samalla olen huomannut, kuinka tanssia voi myös jatkaa sisäisesti ja antaa virtauksen ja luovuuden viedä, vaikkei  keho edes liikkuisi.

Kauneinta rakastamassani tanssissa on sen suoma vapaus. Suoritus-ja sääntöyhteiskunnassamme on mahtavaa, että on yhä enemmän tilaisuuksia, joissa itseään voi ilmentää täysin vapaasti, luovasti ja kaiken sallien ilman, että vapautumiseen tarvitaan alkoholia.  Kaikilla meillä kun on oma sisäinen sykkeemme, joka luo meidän yksilöllisen liikkeemme. Ja tämä liike on samalla yhteydessä kaikkialle. Jokaisella tulisi myös olla täysi vapaus ilmentää omaa liikettään haluamallaan tavalla.  Samalla, kun antaa  itselleen täyden luvan tanssia kuin holtiton, villi, seksikkyyden jumala tai jumalatar tai vaikkapa pyhä neitsyt maria, avaa samalla kanavia suuremmalla hyväksynnälle itseään ja toisia kohtaan.  Mikäli tuntuu, voi vain maata lattialla ja vaikka itkeä, huutaa tai nauraa, jos on tarve päästää kehoon pakkautuneita emootioita ja turhautumisia ulos. Kaikki on sallittua.

Minussa, kuten sinussakin on todella kaikki nämä eri energiat ja puolet, ja ne saa elää vapaasti ja terveellä tavalla tanssin kautta. Mitään ei ole tarpeen kieltää!

anu_086

Suurin haaste tanssin suhteen monelle onkin se, että uskaltaa päästää mielensä kontrollista ja itselleen asettamistaan uskomuksista ja säännöistä irti antaen oman virran ja sisäisen kompassin viedä. Ei suinkaan se, osaako tanssia vai ei. Kun oman kehon sallii liikkua sen haluamaan tahtiin ja itseään uskaltaa ilmaista eri tavoin, keho ja alitajunta alkavat vapauttamaan samalla kuin luonnostaan asioita ja jumeja, jotka ovat valmiita tulemaan pintaan katsottavaksi ja irtipäästettäväksi ilman erillistä analysoinnin tarvetta -täysin omalla painollaan. 

Kaikille ja kaikelle on tilaa. Kun ei ole määritelty oikeaa eikä väärää, voi vain nauttia ja antaa mennä.

Kaiken tällaisen vapautumisen jälkeen on hyvä antaa kehon rauhoittua rentoutuksen myötä, jolloin energiat pääsevät tasapainottumaan sekä myös viettää hetken meditaatiossa, omassa sisäisessa rauhassa. Mikäli näitä vaiheita ei tunnilla opeteta, voi ne tehdä myös itse kotona (shaktitanssiin nämä vaiheet kuuluvat aina).

Miksi aivot rakastavat tanssia?

Tanssi luo onnellisuutta
Tanssi ja onnellisuus yhdistyvät lantiossa. Eikä ole väliä, kumpi tulee ensin, sillä ne kummatkin stimuloivat toisiaan. “I am so happy that I feel like dancing.” Tanssiminen auttaa muuntamaan oman mielen aaltoja positiivisempaan suuntaan.

Tanssi on meditatiivista
Meditaation suotuisat vaikutukset ovat jo hyvin todistettu myös tieteellisesti. Mielen tyhjentäminen, hetkeksi ajatuksista irtipäästäminen ja keskittyminen tähän hetkeen on resepti stressin vähentämiselle, kognitiivisten kykyjen parantamiselle, lisääntyneelle luovuudelle ja sisäiselle rauhan tunteelle. Tanssi on meditaatiota!

Tanssi on terveyden indikaattori
Tanssimiseen tarvitaan useiden ominaisuuksien yhteistyötä. Muutamia fyysisiä esimerkkejä: keuhkojen kyky ottaa enemmän happea, veren pitää pystyä pumppaamaan verta nopeammin, selkärangan ja asennon täytyy olla vahva ja kehon raajojen toimia hyvin. Mutta kaikista tärkein, eli aivojen tulee toimia hyvin. Kyky kuunnella,  sisäistää rytmi ja  saada kehon eri osa-alueet jatkuvaan liikkeeseen musiikin tahdissa, on merkki vakaasta ja terveellisesti kehittyneestä mielestä.

Tanssi on terapeuttista
Musiikin ja tanssin tiedetään vahvistavan neurokemiallisten muutosten myötä terveyttä seuraavilla neljällä alueella: 1. palkitseminen, motivaatio ja nautinto/mielihyvä. 2. Stressi ja virkistyminen 3. vastustuskyky ja 4. sosiaalinen yhteys. Tanssi myös sisältää kaikki ne laaja-alaiset hyödyt, joita fyysinen aktiviteetti tarjoaa keholle ja mielelle.
(http://www.curejoy.com/content/how-dance-affects-the-brain/)

Mitä siis enää odotat, lanteet vaan rohkeasti liikkeelle. Ja miksi kävellä, kun voi yhtä hyvin tanssia!  🙂

Haluatko kokeilla shaktitanssia?

SHAKTITANSSIN TYÖPAJA 23.4.2017 Villa Vapaudessa. Työpajan kesto 4 tuntia.

Shaktitanssi on jooginen harjoitus, jossa huomio käännetään sisälle. Shaktitanssi auttaa erityisesti  feminiinisemmän energian avautumisessa  (luovuus, virtaavuus, ilmaisu) ja samalla toki keho saa uutta venyvyyttä ihan fyysisestikin. Vaikka shaktitanssia harrastavat Suomessa pääsääntöisesti tällä hetkellä naiset, sopii se harjoitusmuotona yhtä lailla  miehille. Terve miehisyys, kun sisältää aina myös feminiinisyyden (tasapaino). Shaktitanssin opettajina on maailmalla miehiä, myös hyvinkin maskuliinisia sellaisia.  

Seuraava kansainvälinen Shaktitanssin  opettajakoulutus Suomessa
alkaa huhtikuussa 2017 ! Lisätiedot ja infopaketti: shaktidancefi@gmail.com. 
https://www.facebook.com/events/719761374866391/

FACEBOOK: Shaktitanssi / Shakti Dance Finland

ELÄMÄNI YLLÄTTÄVIN RAKKAUSKIRJE

Mielen peikot, pelot ja vastustus tulee hyväksyttäviksi ja vapautettavaksi  vasta, kun niille antaa aidosti sijaa tulla esiin. Eheytyminen ja painolasteista vapautuminen tapahtuu pikku hiljaa, sivutuotteena, useimmiten sillä hetkellä, kun on lopettanut  ajattelemisen ja analysoinnin, yrittämisen, etsimisen, jonkun muun tavoittelemisen ja on vihdoin pysähtynyt itsensä äärelle, rennosti.

anu_139

All you need is love

Ystävänpäivä 14.2.2016. Takana on jo monta päivää meditaation ja mielen kundaliinijoogan 2.tason opettajakoulutusmoduulia. Vettä on satanut joka päivä yhtäjaksoisesti. Sade on sopinut hyvin koulutuksen teemaan ja matkaan, jota on tehty mielen ja oman minän sisälle.

Tänään ystävänpäivänä olen istunut itseni parissa ja yhdessä ryhmämme kanssa paikoillani ja tehnyt yhdeksän 31 minuutin intensiivistä ja moniulotteisesti haastavaa, alitajuntaa puhdistavaa meditaatiota sekä ollut koko päivän puhumatta, hiljaisuudessa ja ilman teknologiaa. Illan saapuessa olen nälkäinen ja uupunut. Samalla mieleni on kuitenkin rauhallinen, olen korkeissa energioissa ja täysin läsnä . Opettajani Shiv Charanin  ja hänen vaimonsa Satya Kaurin Quinta do Rajo-nimisessä ashramissa Portugalissa seva*-työntekijät ovat kattaneet ruokasalin kauniiksi. Jokaisella istumapaikalla on suklaakonvehti ja Valentine’s-day kirje ja pöydissä kynttilät.

*Seva tarkoittaa pyyteetöntä työtä (selfless service). Työn vastapainoksi ei odoteta henkilökohtaisia etuuksia, mainetta tai kunniaa.  Kun annan, saan myös itselleni. Toisen pyyteetön palveleminen ilolla ja egotta on suuri henkinen harjoitus, jossa kohtaa vastapainoksi monta oman mielensä ansaa ja estettä, henkistä ja kehollista lukkoa, ja tällä kertaa niitä ei pakene. Samalla on mahdollista opetella intensiivisesti läsnäolon taitoa ja pysähtyä.  Olen itse myös ollut harjoittelemassa sevaa samassa Ashramissa kolme kuukautta puoli vuotta aimmin. Ehkä kirjoitan siitä kokemuksesta tuonnempana.

Happy Valentines day my love!

Olemme kukin tähän koulutukseen osallistuva  saaneet tehtävämmeksi kirjoittaa rakkauskirjeen, joka jaetaan sattumanvaraisesti tänä kansainvälisen  romanttisen rakkauden juhlapäivänä. Kävelen hiljaisuudessa ruokalautaseni kanssa kohti yhtä huoneen takana olevista pöydistä. Yhtäkkiä  kuitenkin pysähdyn.  Oikealla puoleni salin keskivaiheilla on pöytä, joka kutsuu minua luokseen sittenkin enemmän. Istun alas tuolille, jossa on tyyny tekstillä: All you need is love. Hymyilen ja avaan samalla istumapaikallani olevan rakkauskirjeen. Hengitykseni salpaantuu hetkeksi. Sehän on minun itse kirjoittama kirje, jonka olin tarkoittanut jollekin muulle!  Ei voi olla totta, mikä todennäköisyys, että noin 30 istumapaikasta valitsen juuri tämän?

Vaistonvaraisesti mieleeni tulee, että minun kuuluisi vaihtaa paikkaa, sillä minunhan oli tarkoitus saada jonkun muun kirje (se olisi hauskempaa) ei suinkaan omaani. Hetkeksi istahdankin viereiselle penkille. Mutta välittömästi tajuan, että eihän minun kuulu vaihtaa paikkaa. Tämä tajuamisen hetki on niin voimakas, että sisälläni kipinöi. Tämähän on juuri se kirje, jota olen tiedostamattani odottanut koko elämäni. Rakkauskirje itselleni!  Näinkö kauan siinä meni että tajusin ja näinkö helppoa se olikin? Ei se, että kirje tuli, vaan mitä se minussa aukaisi.

roses-2-1198441-640x480

Rakasta itseäsi!

Aiheen tutkiminen on ollut tapetilla jo vuosia. Helppoa tämä laji ei ole. Itsensä rakastamisen tärkeydestä puhuvat kaikki, niin henkiset gurut kuin maallisemmatkin matti meikäläiset. Siitä on tullut jo vähän kulunut sisustustuotteiden slogan, maallistunut toteamus. Mutta kuinka moni pysähtyy todella sen äärelle?  Kuinka moni tietää, mitä se  itsensä rakastaminen oikeasti tarkoittaa? Miltä se maistuu, miltä se tuntuu?

On autenttista ja epäautenttista rakkautta, ohimeneviä virtauksia, takertumista sekä syvää rajatonta ja ehdotonta rakkautta, joka ei ikinä kulu loppuun, aseta ehtoja tai  odota vastakaikua jne. Olen lukenut lukuisia rakkaudesta  ja itsensä rakastamisesta kertovia kirjoja ja oppaita, kuunnellut opetuksia, opiskellut, käynyt kursseilla, tehnyt harjoituksia. Monet kertovat, että itsensä rakastaminen tarkoittaa heille käytännössä sitä, että hyväksyy itsensä juuri sellaisenaan, että osaa antaa itselleen anteeksi,  että asettaa itsensä etusijalle, ettei anna itsen yli käveltävän, asettaa rajoja, että kohtelee itseään hyvin  ja armollisesti ja muistaa hemmotella silloin tällöin, että kuuntelee itseään, että tekee kivoja asioita itselleen, että hyväksyy joka hetken täydellisenä sellaisena kuin se on jne. On affirmaatiota ja peiliin ja seiniin liimattavia muistutuksia. Yhdyn kaikkiin näihin ja olen samoja asioita harjoittanut myös tietoisesti vuosia ja jatkan niitä edelleen. Mutta jossain kohti affirmaatioiden ja muiden harjoitustenkin taakse on sukellettava. Miten se tapahtuu?

Sydämeni vivahteikas matka

Olen ollut rakastunut  romanttisessa mielessä, rakastanut ei romanttisesti ja autenttisesti, kokenut  lukuisia hetkiä (esim. erilaiset kundaliinijooga- yms. tantraretriitit  ja koulutukset ja muut tapahtumat ja kohtaamiset, joissa on vallinnut rakkaudellinen ja hyväksyvä ilmapiiri), jolloin olen tuntenut sydämessäni suurta keveyttä ja rakkautta, yhteyttä maailmaa ja muita ihmisiä kohtaan. Olen  opettanut rakkausaihetta joogan ja valmentamiseni kautta, rakastanut sydän rikki ja surullisena ja rakastanut sydän täynnä iloa ja sydän täynnä rauhaa. Sydämeni on särkynyt. Mutta ennen kaikkea sydämeni on kokenut montaa eri vivahdetta. Se on ollut tässä elämässä monesti täysin auki ja lempeä sekä niin täynnä elämää, että olen meinannut pakahtua.  Olen myös kokenut itseni valona ja energiana, ollut ykseyden tilassa mieleni ulottumattomissa ja kokenut rajatomuutta, kun jumala on avautunut kauttani.  Kaikkien näiden ”seikkailujeni” jälkeen ja ansiosta olen siis kuvitellut, että tiedän mitä itsenä rakastaminen myös tarkoittaa tai miltä se tuntuu. Väärässä olen ollut.

Olen yrittänyt kuin koira etsiä luuta tai olla etsimättä, välillä jo kuvitellen, että olen sen oivaltanut.

Tällaista itanu_005seeni kohdistuvaa ja suoraan minulle osoitettua rakkauden energiaa, joka minussa tänä ystävänpäiväniltana  tai valentinoksen aattona odottamatta, salaa ja täysin yllättäen aukeaa kirjeeni ansiosta, en ole kohdannut. Se on jotain uutta. Se on jotan minua suurempaa. Se valuu joka soluuni ilman, että yritän tehdä mitään.  Kyyneleet virtaavat ilosta ja helpotuksesta poskilleni, nauran. Tuntuu, kuin universumi pilailisi kanssani, virnistän sille takaisin. Olen yrittänyt kuin koira etsiä luuta tai olla etsimättä, välillä jo kuvitellen, että olen sen oivaltanut.  Tänä iltana tunne rakkaudesta ja täydellisestä kelpaavuudestani  itselleni on voimakas. Mutta samalla se ei ole mitään ihmeellistä, ikään kuin se olisi ollut jotain niin tuttua, jonka aina olen tiennyt, mutta jonka olen unohtanut matkan varrella.


Koen, että tässä ja nyt, räjähtäneenä, meikittä, ilman lapsia, parisuhdetta (tunsin pitkään, ettei elämäni ole yhtä merkityksellistä ilman omaa perhettä) maailmanmatkaajana, monta surua ja epätoivoa, mutta myös iloa ja täyttymystä nähneenä ja kokeneena (omaa ja muiden) olen täydellinen juuri omana itsenäni. Koen olevani täydellisessä tasapainossa kaiken kanssa, Ying ja Yang,  epätäydellisen täydellinen. Olen ehyt eikä minulta puutu yhtään mitään. Tunnen, ettei mikään ulkopuolelta oleva tunne, henkilö tai asia voi minua täyttää, sillä olen täysi jo. Mitään ei tarvitse etsiä  eikä mihinkään pyrkiä. Itseni rakastamisen tunne  tulee sisältäpäin ja joka puolelta lämpönä, jota on vaikea sanoiksi pukea. Kuin jumalallinen rakkauden energia olisi herätetty minussa henkiin vain minua varten. Ennen kaikkea olen taas kerran hämilläni siitä, miten salakavalasti tämä viesti minuun saapui, täydessä hiljaisuudessa ja rauhassa ilman, että mitään tarvitsi tehdä sen eteen. Lausun mielessäni hiljaa kiitos. Armo taisi käydä ovellani. 

Tämä oli ilman mitään epäilystä elämäni paras rakkauskirje. Siskojeni sanoin  ”hellyyttävällä lapsen käsialallani” raapustettu sydämen kuvien saattelema rakkaudenlähetys. Se saapui, kun vähiten odotin, kutsumatta, yrittämättä, kun keskityin muihin asioihin. Let go, let god. Ja vaikka tiedän, että mikään ei ole elämässä pysyvää, ei edes tämä valaistumisen kaltainen itseeni rakastumisen zen-tilani, on kokemus siirtänyt minut uudelle tasolle.

Mikään ulkopuolelta oleva tunne, asia tai ihminen ei voi täyttää minua, sillä olen jo täysi

anu_084
Let go. Let God..

Seitin reiästä pääsee läpi

Olin aikaisemmin viikolla kuvannut opettajalleni, että mieleni on kuin tahmainen hämähäkin seitti, joka yrittää peittää kaiken alleen, hallita ja ulottua joka puolelle. Hän muistuttaa, että samalla seitissäni on  kuitenkin monta reikää, joista totuus, valo, jumala pääsee läpi. Näinhän se on. Loppujen lopuksi kaikki tekniikat, jooga ja muu harjoitteet ovat toissijaisia ( kuten on minun henkilökohtaiset pyrkimykseni, haluni, toiveeni ja tavoitteeni tässä elämässä). Koen, että erilaisten harjoitusten tehtävä on lähinnä hämätä hämähäkkini (egoni) kutomaa seittiä, jotta saan yhteyden seitin läpi kajastavaan valoon ja korkeampi minäni ja jumala voi elää kauttani. Silti harjoitus ja sitoutuminen on tärkeää. Se auttaa.

Keep up and you will be kept up

Pyrkimyksenäni on omalla matkallani murtaa myötätunnolla ja voimalla kaikki ne muurit, jotka pitävät rakkauden, totuuden, aitouden ja todellisen minän ja  opastuksen loitolla mielen hälinen keskellä, ja auttaa siinä samalla muita. Matka jatkuu.

 Vaikka sanotaankin ja aikaisemmin kirjoitin, että rakkauden tai minkään muunkaan eteen ei oikeastaan tarvitse yrittää tehdä mitään, mihinkään ei tarvitse  pyrkiä tai mitään saavuttaa,  niin silti  sillä on merkitystä, minkälaisia tekoja teet, miten  ja miksi niitä teet. Miten elät. Syvä rakkaus on pysyvää ja se on meidän ydin. Sen ympärille on  kuitenkin kasaantunut elämän aikana monta mutakerrosta:  yhteiskunnan, perheen, suvun, ystävien jne. luomia ja periytyneitä ja hyväksyttäviä uskomuksia, jotka olemme sisäistäneet kiltisti ja uskomme ne todeksi.  ”Kun elän näin, olen hyvä. ”Saavuttamista tärkeämpää on pohtia, mistä on valmis luopumaan? Toisten miellyttämisestä, peloista, häpeästä sekä mielen automaattisista itsesyytöksistä. Kun näistä epäaidoista kerroksista ja uskomuksista uskaltaa päästää irti, jää jäljelle se, keneksi sinut oli luotukin.

Tiedätkö, kuka todella olet ja mikä ei ole totta?

Kasvumatka itseen ja ja itsensä rakastamiseen vaatii rohkeutta, uskallusta, armollisuutta, läsnäoloa, kykyä sietää epämukavuutta ja valmiutta kyseenalaistaa omia ( ja muiden) ajatuksia, erityisesti niitä negatiivisia, ja sitoutumista oman mielen harjoittamiseen. Ja toistoa. Uuden sisäisen rakkausmantran tai rukouksen syöttäminen epätoimivan tilalle vaatii lisäksi kärsivällisyyttä ja antautumista. Rukous ilman intohimoa on kuin ase ilman luotia. 

Sanotaan, että onni saapuu sivutuotteena, kun tekee muita itselleen merkityksellisiä asioita. Näin lienee myös itsensä rakastamisenkin kanssa. Ja se kokemus  on jokaiselle eri, sillä kaikilla meillä on omat oppiläksymme. Silti itsensä rakastamista kaikkine varjoineen kannattaa ehdottomasti harjoitella. Samalla oppii rakastamaan aidosti muita. Kun itselleen sallii epätäydellisyyden, on se helpompi hyväksyä myös ympäristössä.  Ehkä rikkinäisyys onkin eheyttä. Oli tekniikkasi mikä tahansa,  oman egonsa tunteminen ja mielen hallinta ja läsnäoloharjoitukset auttavat, jotta verkon aukot aukeavat ja jumalainen rakkauden energia ( tietoisuus, universumi, kaikkialla oleva energia) voi elää kauttasi.

Läsnäolevia askeleita kevääseen.Hengitä. Kaikki on hyvin, joka hetki.

May all beings be peaceful.
May all beings be happy.
May all beings be safe.
May all beings awaken to
the light of their true nature.
May all beings be free.
– Metta Prayer

anu_036
Life is a flow of love, only your participation is requested

MIELI JA MEDITAATIO 19-20.3.2016 Helsingissä

anu_kaur_068.jpg

HILJAISUUDEN, TARKKAILUN JA LÄSNÄOLON MAAILMA

Mitä löytyy mielestäsi, entä sen takaa? Kuka ja mikä sinua ohjaa? Miten vapautua kärsimyksestä, levottomuudesta, ahdistuksesta, stressistä? Voiko niistä edes vapautua, vaikkei elämässä mikään muuttuisi ulkoisesti? Miten oppia luottamaan, rauhoittumaan ja olemaan läsnä? Mm. näihin kysymyksiin tulet saamaan vastauksia viikonlopun aikana.

Tämä syvälle luotaava ja aivan varmasti transformatiivinen kundaliinijoogaan pohjaava mielen ja meditaation viikonloppukurssi sopii niin aloittelijalle kuin kokeneemmallekin joogan tai henkisen tietoisuuden harrastajalle ja/tai ammattilaiselle, joka on kiinnostunut kehittämään ja syventämään tai vain uudistamaan itseään. Tulet oppimaan erilaisia meditaatiotekniikoita, ymmärtämään oman hengityksesi potentiaalin sekä muistamaan ja oivaltamaan, kuinka elämä on huomattavasti leppoisampaa mielen ollessa isännän sijasta renki.

Kotiin viemisiksi muuttuneen olon, inspiraation ja kasvaneen ymmärryksen lisäksi saat helppoja oppeja ja työkaluja (hengitysharjoituksia, meditaatioita, kehoa avaavia ja rentouttavia liikkeitä), joita sinun on helppo harjoittaa myös omassa arjessa.

Meditaation hyötyjä

Meditaatiosta on runsaasti hyötyjä ja tässä lueteltuna niistä vain muutamia:

  • Vahvistaa hermo-ja immuunijärjestelmää
  • Lisää elinvoimaa ja sisäistä rauhaa
  • Vähentää unettomuutta
  • Parantaa keskittymiskykyä sekä helpottaa päätöksenteossa
  • Lisää rauhan tunnetta
  • Parantaa ajattelukykyä
  • Parantaa kognitiivisia taitoja
  • Kasvattaa tietoisuutta
  • Auttaa hetkessä olemista
  • Lepuuttaa aivoja ja parantamaa niiden lepokykyä myös muuna aikana
  • Ja kokonaisuudessaan parantaa tyytyväisyyttä elämään

Sekä monia muita hyötyjä!

Pääsääntöisesti käytämme työkaluna kundaliinijoogan tehokasta teknologiaa, mutta pääset tutustumaan myös muiden traditioiden meditaatioihin. Miksi kundaliinijooga? Lyhyesti sanottuna, kundaliinijooga on tietoisuuden joogaa, joka vahvistaa terveyttä, luo mielenhallintaa sekä avaa arkitietoisuuden kohti sielutietoisuutta. Kundaliinijoogan tekniikat puhdistavat, avaavat ja vahvistavat kehoa, erityisesti hermojärjestelmää. Harjoituksessa yhdistyvät liike, hengitys, mantrat ja meditaatio. Kundaliinijooga sopii aivan kaikille.

RAKASTA ELÄMÄÄSI!

Aika: Lauantaina klo 10-18.00, Sunnuntaina 10-16.00
Paikka: Studio Eudokia, Torkkelinkatu 21
Hinta 150 euroa sisältää kaiken opetuksen.
Työttömät, opiskelijat, vähävaraiset -15%.
Sitovat ilmoittautumiset ja maksu 16.3. mennessä, paikkoja rajoitetusti, joten varaa omasi: ramjaskaur6@gmail.com

LÄMPIMÄSTI TERVETULOA!

Viikonlopun ohjaa sertifioitu kundaliinijoogan- ja shaktitanssin opettaja, valmentaja/coach, ja vapaa-tie henkisen kasvun ohjaaja, Anu Ramjas Kaur. Anulla on lisäksi pitkä kokemus ihmisten ja tiimien johtamisesta ja hän opettaa sekä valmentaa Suomessa ja ulkomailla.

Tapahtuma Facebookissa

Mieli_Meditaatio_kuvallani_JPG

 

 

 

 

KASVUMATKALLA NAISEUTEEN

Nainen, antaudu maskuliiniselle energialle. Naisen yksi keino löytää jumala, on miehen kautta…Tässä muutamia täysin irallisia otteita aiheesta feminiini-ja maskuliinienergia.

Huomaan sisälläni kipinöivän ärsytyksen ja levottomuuden. Onneksi kurssikaverillani on tarjota suklaata. Minun  täytyy jollain tukahduttaa sisälläni vellovaa levottomuutta. Siis minähän en taivu kenenkään miehen tahtoon ja mitä naisia alistavaa “itämaista henkistä sontaa” tämä on? Minä olen suomalainen itsenäinen ja miehen kanssa täysin tasavertainen nainen. Meillä on tasa-arvo! Lainaus päiväkirjastani  vuonna 2013 kundaliinijoogan 2. tason opettajakoulutuksesta authentic relationship. 

Naiseuden aikakausi ennen heräämistäni

Feminiini-ja maskuliinienergian ja ilmentymän  aihe saa monella naisella defensit pystyyn. Vastustin myös itse aluksi kaikkia siihen liittyviä syviä henkisiä opetuksia ja ajatuksia, sillä olin oppinut aiheesta jotain aivan muuta elämässäni yhteiskunnassa ja maailmassa. 

Minä(kin) olin kasvanut pärjäämään ja olemaan vahva. Lapsena kuuli (ja kuulee vieläkin), että tytöt nyt on vaan nynnympiä, avuttomampia, heikkoja ja itkupillejä.  En halunnut olla noista määritelmistä itse kumpikaan. Halusin mielummin olla rohkea, reipas ja pärjäävä. Sitä kohti siis. En myöskään muista juuri kuulleeni montaa aitoon, pyhään naiseuteen liittyvää arvostavaa kommenttia elämässäni moneltakaan mieheltä. Mutta mistä he olisivat osanneetkaan, kukaan ei ollut heitä opettanut.

Myöhemmin työelämässä  minusta(kin) tuli hieman enemmän miehen kaltainen, pärjätäkseni.

Esikuva ja ympäristön viestit naiseudesta

Minulle ei kukaan yhteiskunnassa ollut antanut mallia eikä opettanut, mitä naisena oleminen ja/tai feminiinisyyden kunnioittaminen aidosti tarkoittaa. Mitä on pyhä feminiini-ja maskuliinienergia? Kärjistäen sanottuna  naiseuteen liittyvät  kommentit, joita olin kuullut kohdistuen itseeni ja muihin naisiin liittyivät enemmänkin kroppaan (tisseihin ja takapuoleen), ulkonäköön yleisesti ja luonteeseen. Toisinaan ja edelleen nainen saattoi oli (itseään täynnä oleva) huora/ hutsu, jos et innostunut kännissä olevan miehen iskuyrityksestä.

Kuukautiset olivat myös niitä naisten normaaleja, joskin hieman hankalia juttuja, myös naisten kesken. ” Ai sillä taitaa olla se aika kuukaudesta.” Parempi ottaa e-pillereitä, jotka tasaavat niitä hormoneja, opettivat terveydenhuollon ammattilaiset. Opin, että on itse asiassa jokseenkin parempi sopeuttaa keho yhteiskunnan tahtiin ja sen vaateisiin, kuin kuunnella kehoa ja mukauttaa oma elämä siihen.

Myöhemmin ymmärsin, että naisen elämän syklinen luonne ei ole heikkous, se on hänen vahvuutensa. Tämän syklin ansiosta hän voi synnyttää elämää maailmaan, ja sykli tuo hänelle erilaisia kokemuksia. Kuukautisten aika on esimerksi erityisen otollinen henkisille harjoituksille, yksinäisyydelle ja meditaatiolle. Mutta nykyajan maailmaa säätelee toisenlainen ihannointi, joka ei noudata naisen luonnollista sykliä. Aloin pikkuhiljaa myös huomaamaan, että se, että pukeutuu tai käyttäytyy näennäisesti naisellisesti saattaa olla todella kaukana todellisesta feminiinisen energian ilmentämisestä.

Yin & Yang

Yin ja Yang, feminiini- ja maskuliini-energia ovat yhden energian  kaksi eri aspektia, yhden lähteen kahdet kasvot. Ne eivät ole erillisiä toisistaan ja meissä kaikissa on näitä kumpaakin energiaa. Kumpaakin tarvitaan, jotta kummatkin energiat voivat ilmentää ominaisuuksiaan vapaasti ja turvallisesti.

Maskuliini- ja feminiinienergiaa ymmärtämättä meistä voi tulla hyvin tasapainottomia, joka sitten heijastuu ympäristöömme.

Screen Shot 2016-01-11 at 14.25.02

Eräs ystäväni kuvasi maskuliinienergiaa joen uomiksi, jonka keskellä feminiinienergia, vesi voi virrata  ja pyöriä vapaasti. Tämä maskuliinienergia, joen uomat, välillä ohjailevat ja tukevat antaen suuntaa, jotta vesi voi vapaasti virrata, milloinkaan kuitenkaan yrittämättä alistaa tai väkisin muuttaa virtausta. Vesi soljuu ja virtaa feminiinienergian tavoin vapaasti yrittämättä kontrolloida etenemistään. Samalla lailla muodostuu miehisyyden ja naiseuden polariteetit. Jotta nainen voi ilmentää omaa pyhää feminiinistä esenssiään ja myös levätä, ja olla haavoittuvainen, se tarvitsee maskuliinista energiaa suojakseen ja turvakseen. Myös miehen täytyy voida välillä ilmentää feminiinistä energiaansa, ja tällöin nainen voi puolestaan kannatella omasta maskuliinisesta esenssistään käsin, ja toimia joen uomina.

Kohti uutta tasapainoa

Historian kuluessa maskuliinisuuden ja feminiinisyyden yhteenkuuluvuus on unohdettu ja näistä energioista on tullut toistensa vastakohtia aivan kuin musta ja valkoinen. Pohjalla olevaa yhteenkuuluvuutta ei enää tunnistettu.

Kansallismantramme ja ihannointimme on pitkään jo kulminoitunut  pärjäämiseen ja rationaalisuuteen. Sen kustannuksella naisista on tullut entistä maskuliinisempia, kaikkea kannattelevia superpirkkoja ja miehet ovat aivan liian hukassa.

 Maskuliinisella aikakaudellamme naiset ovat oppineet kilpailemaan keskenään

Onneksi aikakausi on hiljalleen muuttumassa ja femiinienergia leviämässä ja kasvamassa. On aika aloittaa matka kohti tervempää tasapainoa. Feminiininen ja äidillinen voima, joka elää yhteydestä muihin, ei muista erillisenä.  

Samalla, kun löydämme uudestaan sisäisen todellisen itsemme, tasapainon ja yhteyden itseemme ja toisiin ihmisiin seä korkeimpaan syvemmällä tasolla, alkaa eheytyminen ja tasapainottuminen. Erillisyydestä yhteyteen. Tervetuloa lämpö, yhteys, kiireettömyys, läsnäolon taito ja aito rakkaus. Toistemme tukeminen ja kannustaminen.

20141005_125940.jpgNaiseusteema on ollut iso osa kasvuani minuksi, jumalattareksi, naiseksi ja siten osa omaa eheytymisprosessiani. Sitä, että olen sallinut ja uskaltanut olla myös herkkä, intuitiivinen, luova, emotionaalinen, paljas ja avoin. Koen, että se vaatii kaikista suurinta rohkeutta. Rohkeutta ei ole enää olla kova tai pärjäävä. 

Uuden tasapainon ja aidon feminiinisyyden aikakauteen kuuluu vahvasti myös se, että naiset tukevat ja vahvistavat toisiaan entistä vahvemmin ja syvällisemmin, arvottamatta, vertaamatta tai kilpailematta.  Askel ja kerros kerrallaan.

Ehkä tästä uuden aallon feminiinisyyden kohdasta käsin myös miesten on  helpompi astua takaisin omaan voimaansa ja alkaa myös kunniottaa ja naisia jumalattarina. 🙂

Tasa-arvo ei voi tarkoittaa sitä, että miesten ja naisten tulee olla samanlaisia ollakseen yhdenvertaisia.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

TAKE ME AWAY

11058446_10152591271752161_293149331962241753_o

For starting your own inner journey and discovery, you don’t actually need to travel anywhere. But sometimes it is good to change the familiar surroundings that keep you more easily attached to your old patterns and mind games. I also warmly recommend that you find someone, more experienced to guide you. Why wouldn’t you go and re -treat yourself ( to a retreat)?

There is a one warrior at the moment searching for his lost connection  to his true self, at the desert in Morocco. He didn’t leave his job, or have a chance to travel around the world. But he had a calling to do this particular trip  alone, as it was special and new for him. So he did.  His trip Inspired me to look back my own ”starting point” and share my own feelings/learnings with him for support. It is not a starting point for my self-discovery, but a starting point for an amazing journey. The story then became longer than few whatsup lines, so I decided to share it with all of you also, this time in English, as it was the language I wrote my letter.

When the Time is on you start, and the pressure will be off

And one day she packed her bag and left. Most of them thought she was crazy. She wanted to travel, get away, learn how to really feel, be her true self and allow her emotions to live freely. So she travelled. And travelled..

She saw stars, far away lands, different cultures and met so many new and different people. She loved and was hurt. She learned to love in a new way and in so many ways she didn’t even know that existed. She understood, that the only important language really connecting all people is a smile, looking into the soul of another person through his/ her eyes and a warm loving touch and compassion.

The closer she got to her  own essence, she also saw, how far most people had come from their true self. And that made her sad. But she learned to also see hope through despair and love in hate.

“When you stop living your life based on what others think of you real life begins. At that moment, you will finally see the door of self acceptance opened.” ― Shannon L. Alder

She fell many times, doubted herself and was disappointed. But always got back up, always bit stronger. If she had never left she would have spent her whole life  wondering ”what if.” If she never left, she couldn’t have remembered how important a safe home was for her.

Now she feels an immense gratitude for her life. The fire inside of her is burning stronger than ever. It is a fire for life, fire that seeks true connection and staying true to herself.  The way she perceives and sees things  have changed completely. But she also knows, that the view of the world and what she feels to be her truth now, might change again,  as she keeps climbing up. She is not looking for herself anymore so deeply, yet discovers new things every day. And she might not always still know, who she really is, when the waves of life throw her off from her balance and connection. But she knows, that she will always find her way back.

She also understands that she can not travel for anyone else, fix or change others. Even if she wanted to. She can only point the door, the same way as she has received her own guidance. Even if she still have  doubts at times, learning to trust God (generator, organizer, destroyer) and trust herself have been her biggest blessings.

Every light has a shadow and both are needed. One Shaman said her ones, that there are no such a things as darkness or shadow, they are just different colours one has not yet learned to see. She has seen that mostly the answers and treasures are hidden in the shadows. Keep up and you will be kept up. Pray from your heart and you will be heard. And all the answers are there, inside of you. Trust your journey.

DEAR FUTURE, I AM READY!

Sisterhood club-Naisille Helsingissä 24.1.2016

Voimaviikonloppu Tampereella 30.-31.1.2016

KUN MAAILMA MULLISTUU SISÄLTÄ

RISTEYS
Kävelin pitkin kiireisiä New Yorkin katuja syyskuussa 2013. Olin hetkeä aikaisemmin ilmoittanut sisarilleni ja äidilleni aikeistani irtisanoutua maajohtajan pestistäni ja vieläpä taloudellisesti vaikeana aikana. Tiesin, että kyseessä oli ISO päätös ja täydellinen elämänmuutos, joka vaikuttaisi koko loppuelämääni pysyvästi. Mitään muuta en sitten tiennytkään.

Hiljainen ja erilainen ääni oli alkanut kasvamaan sisälläni suuremmaksi ja suuremmaksi. Olin siihen asti yrittänyt sivuttaa ja kieltää koko äänen viestit parhaan kykyni mukaan, sillä ne olivat johdattamassa minua jonnekin täysin tuntemattomaan ja minua pelotti.

Siihen mennessä olin edellisten vuosien aikana kouluttautunut työn ohessa mm. kundaliinijoogan opettajaksi, käynyt coaching-koulutuksen ja olin opiskelemassa vapaa tie-henkisen kasvun ohjaajaksi.  Alunperin olin lähtenyt hakemaan joogasta  ”vähän stressittömämpää ja rennompaa oloa arkeen ja kehoon.” Enpä arvannut, että minun kohdallani lopulta kundaliinijooga avaisi kokonaisen Pandoran lippaan ja menolipun pikajunalla uuteen maailman.

ILMAN SUUNNITELMAA EI OLE TULEVAISUUTTA?

Unknown future
Without a plan, it’s like you’re putting them in a disaster

Palataan hetkeksi takaisin syyskuiseen New Yorkiin, jossa päätökseni syntyi. Pysähdyin sitomaan kengännauhojani kadulla, lähellä sitä kohtaa, jossa tornit olivat rysähtäneet maahan vuosia aiemmin. Kun nostin katseeni huomasin edessäni koulutuksia myyvän katumainoksen, jossa lapsen ympärillä oli salamoiva ja myrskyävä taivas ja teksti: ”Ilman suunnitelmaa, on kuin laittaisit lapsesi katastrofin keskelle.” Niimpä ajattelin ja hymähdin. Näin olin juuri tekemässä. Suunnitelmaa tai strategiaa minulla ei ollut.

PELON AALLOKKO
Seuraavalla viikolla olin takaisin Suomessa ja tiesin, että minun olisi kerrottava päätökseni ääneen myös pomolleni. Jännitin kohtaamista, sillä se merkitsi päätökseni elämistä myös todeksi. Edeltävän viikon makasin iltaisin Kalliossa sijaitsevan kaksioni lattialla vastustaen koko asiaa ja vastustaen myös kaikkea minussa. Kohtasin ja tutustuin pelkooni milloin itkuna ja huutona, milloin rukoillen ja meditoiden. Välillä vaan tuijottaen taivasta ja hengittäen ja välillä otsa lattiaan painettuna antautumisen hetkinä.

Surrendering
Antautuminen

Tunsin pelon kehossani ja matkasin sen myötä syvälle.  Pelon kanssa eläminen tai sitä vastaan taistelu, oli niin suurta, että se myös sairastutti minut fyysisesti sillä viikolla ja oksensin kaiken ulos, mitä suuhuni laitoin. Välillä pystyin seuraamaan kamppailuani ja mustia ajatuksiani ikään kuin ulkopuolelta ja neutraalisti, mutta hyvän osan ajasta olin täysin mieleni  vankina. Kysymykset, joita päässäni vilisivät olivat mm.: Mitä minulle tapahtuu? Miksen voi vain elää “normaalia” elämää ja olla siihen tyytyväinen? Miksi ihmeessä olen jättämässä kaiken turvallisen? Mitä vikaa minussa on, kun minun täytyy tehdä näin?  Olenko ihan sekaisin? Miten tulen ikinä selviytymään?

Minulla ei ollut minkäännäköistä suunnitelmaa, jota kohti olisin lähtenyt reippain askelin kulkemaan sen jälkeen, kun jättäisin työni seuraavana kesänä. Yritin vimmatusti kyllä miettiä ja suunnitella, mitä voisin tehdä tai, mitä lähtisin opiskelemaan. Ehkä voisinkin vain vaihtaa työpaikkaa, ajattelin. Yritin hamuilla epätoivoisesti ihan mitä vaan, kunhan en  vaan joutuisi kohtaamaan tyhjyyttä  ja sisällä tuntuvaa häpeää, kun joutuisin selittelemään ihmisille, etten tiedä, mihin olen oikeastaan matkalla. ”Minusta vain tuntuu, että näin minun kuuluu tehdä,” kuulosti täysin naurettavalta.

SUUNNITELMALLISUUS JA PLAN B
Siihen mennessä olin oppinut, että plan B piti aina olla valmiina takataskussa -toimettomaksi ja paikalleen polkemaan ei saa jäädä. Olin sisäistänyt perheen ja yhteiskunnan hiljaiset kriteerit pärjäämisestä, onnellisuudesta ja turvallisuudesta. Ne olivat tarkoittaneet minulle järkevää yliopistotutkintoa, jolla varmasti työllistyy, hyvää ja vakaata työpaikkaa, omistusasuntoa ja  vakituista parisuhdetta, johon sisältyisi myös lapset. Näiden avulla varmistin yhteiskuntakelpoisuuteni, turvallisuudentunteeni ja kuulumiseni muuhun porukkaan. Näistä minulla oli viimeistä lukuunottamatta takataskussa kaikki ja mistään en olisi halunnut luopua. Silti en ollutkaan onnellinen tai tuntenut oloani hyväksi. Pitkä parisuhde oli loppunut elämänmuutosprosessin myötä reilu puoli vuotta aiemmin.
10520686_10152379723127161_1991189927506782724_n

Ilman tuttua ja turvallista suunnitelmaa tuntuikin, että olin hyppäämässä mustaan aukkoon, tyhjiöön ilman köyttä ja mitään vakuuksia siitä, että tulevaisuus kantaa. Samalla tiesin sisimmässä, että juuri niin minun kuului tehdä.  Kaikki muu oli todellisuudessa egoni ja mieleni suurta vallan taidonnäytettä.

Tiesin, että olin näennäisesti hukassa, mutta samalla matkalla täysin oikeaan suuntaan.

MITÄ ON PELKO
Pelko on tunne. Se johtuu pääsääntöisesti meidän ajatuksista, jotka sitten laukaisevat koko emotionaalisen ketjureaktion, käytösmallit ja toimintatavat. Tunne on vain energiaa. Mitä enemmän tunnetta yrittää vastustaa ja  kieltää, tai mitä enemmän siihen ajatuksillaan keskittyy, sitä enemmän tunne kasvaa ja saa valtaa elämässä.

Buddhalaisten oppien mukaan itse tunne menee ohi 1,5 minuutissa, jos vain suostumme tuntemaan pelkän tunteen. Kun lisäämme vettä myllyyn uskomalla  ja jatkamalla tunteen laukaissutta ajatuksen ajattelua, alkaa kärsimys.

On tärkeää, ettei pelon tunteestä (tai muista kielteisistä tunnetiloista) yritä päästä väkisin eroon, sillä pelon tuntemisessa ei ole mitään väärää. Kaikenlaiset yritykset yrittää ohjata ja kontrolloida ajatuksia ja tunteita ovat lähinnä tuomittuja jossain kohti epäonnistumaan. Olen itse kokeillut kaikkia mahdollisia vastustuskeinoja.

”Ajatukset tuntuvat erittäin todellisilta, mutta ne eivät ole totta.”

Oman matkani myötä olen kuitenkin saanut lahjaksi suuren rohkeuden ja myötätunnon pelon kohtaamiseen, olipa kyseessä sitten oma pelko, tai henkilö, joka tarvitsee apua oman pelkonsa selättämiseen ja kohtaamiseen. Olen oppinut ja nähnyt, että henkisen muurin takana odottaa aina suurempi vapaus ja tila hengittää.   Se, mitä on myös tehtävissä, on yksinkertaisesti lakata uskomasta ajatuksiin, joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Haitalliset ajatus-ja uskomusmallit on myös korvattavissa uusilla.  

Pelon läpi pääsee, kun sen kohtaa.

ELÄMÄ ALKAA SIITÄ, MIHIN PELKO PÄÄTTYY
Missä olen, kuka olen nyt? Myrskyjä ja tyyneyttä on tullut ja mennyt.  Uusia kerroksia samoista vanhoista jumeista on tullut kohdattavaksi. Tarkastelen itseäni. Hengitän, sydän lyö ja  olen vieläkin elossa, näennäisesti rauhallisten puitteiden ympäröimänä. Ulkona avautuu Lissabonilaisen talon katto ja ränsistynyt sälekaihdin, pilvinen taivas ja takapihalta kantautuu lastentarhan leikkivien lasten äänet.

10922492_10152481163752161_9182534289311190842_n

Kertaakaan en ole hyppyäni tai päätöstäni katunut. Ja vaikka olisin, ei sekään olisi haitannut. Kaikista kasvukivuistani huolimatta ja niistä hyvin pitkälle johtuen, olen kiitollinen, että uskalsin hypätä. Ennen kaikkea olen kiitollinen siitä, että uskalsin kohdata myös täydellisen tyhjän tilan kerta toisensa jälkeen, jossa ei tapahdukaan mitään. Uskalsin kohdata tietämättömyyden, avuttomuuteni ja  antaa tilaa ja aikaa todelliselle minälläni ja omalle henkiselle kasvulleni. Kasvu ja oppiminen jatkuu edelleen ja loppuelämäni.

Koen tänä päivänä olevani enemmän totta ja vapaa, kuin ikinä ennen. Elämäni on avautunut täysin uusista kohdista. Elämä kantoi ja vei minut käsittämättömiin seikkailuihin ympäri maapalloa, uusien ihmisten ja suurten opettajien pariin,  ja opettamaaan itsekin. Ennen kaikkea suurimman matkan olen tehnyt sisälleni.

 Joskus on vain hyvä hengittää ja katsoa, mitä tapahtuu, täysin rauhassa.

Nyt tunnen lähestyväni taas uutta risteystä ja  samojen kysymysten äärelle: mitä nyt tapahtuu? Tällä kertaa huomaan, että mukana on kuitenkin ihan erilaista rauhaa, luottamusta ja tietämystä.Vain muutos on pysyvää.

MILTÄ NÄYTTÄISI SINUN HYPPYSI?
Useimmiten kuulemani lausahdus oman päätökseni jälkeen oli: ”niin, kyllä minäkin, jos voisin. Mutta kun on tuo asuntolaina, lapset. Nyt ei ole hyvä hetki.. Jatkamalla omaa listaasi syistä, miksi juuri sinä et voi tehdä muutosta omassa elämässäsi, oli kyseessä sitten pieni tai suuri muutos, alat ehkä kohtaamaan rehellisemmin omia pelkojasi ja pinttyneitä uskomuksiasi. Alat kohtaamaan ennen kaikkea niitä asioita, joista et halua tai uskalla luopua, vaan pidät kiinni.  Ja siinäkään ei ole mitään pahaa tai väärää.  

Välillä on täysin sallittua ja hyväksi kaatua täysin rähmälleen ja ryvetä pohjalla. Ilman sitä kasvu, oppiminen ja muutos ei liene edes mahdollista.

Olen luopunt oman matkani aikana todella monesta asiasta. Paljolti maallisesta omaisuudesta mutta eniten ehkäpä omista henkisistä painolasteistani. Onnellisimman ja maittavimman ateriani olen nauttinut säilykepurkista tähtitaivaan alla höyrylaivassa, en suinkaan 5 tähden ravintolassa. Luopumisen myötä olen huomannut, että samaan aikaan tilalle on alkanut tulla juuri niitä asioita, joita aidoimmin tarvitsen juuri sillä hetkellä. Useimmiten ne eivät ole olleet niitä, joita mieleni halusi.

Joskus asiat, joita tarvitsen mennäkseni eteenpäin, ovat olleet haastavia kohtaamisia ihmisten kanssa. He ovat peilanneet minulle minun omia haavojani, jotta olen saanut ne pintaan ja parannettua. Joskus taas matkalleni on tupsahtanut yllättäen ystävällinen henkilö, joka kutsuu kotiinsa yöpymään ilmaiseksi. Tai uusi ystävä, jonka olkapäätä vasten saa vaikkapa itkeä vieraassa paikassa, kun tuntuu, että nyt ei jaksakaan omin voimin.

Screen Shot 2015-12-14 at 21.22.30

Kaikilla meillä on omat polkumme ja matkamme ja oppiläksymme opittavana. Kukin kulkee tavallaan eikä ratkaisun tai muutoksen tarvitse olla äärimmäinen, vaan se voi olla pienen pieni askel toiseen suuntaan. Vanha tapa, jota rupeaakin tekemään uudella tavalla.  Hyvä on kuitenkin aika ajoin tutkia sitä, mikä on itselle ihan aidosti totta ja onko itselleen täysin rehellinen. Mistä ei uskalla luopua? Usein ne asiat tai uskomukset, joista pitää eniten kiinni, vievät nimittäin kaikista eniten juuri sitä omaa voimaa ja energiaa.

VOIMAVIIKONLOPPU TAMPEREELLA 30.1-31.1.2016

MEDITAATIO JOULUUN
Hijennä mieli, istu rauhassa. Hengitä rauhassa nenän kautta sisään ja ulos. Siirry mielen ja ajatusten tasolta sydämesi tasolle, sydämeesi, ja lepää hetki siinä, sydämesi rakkaudessa. Pyytämisen sijaan, yhdistä yhä enemmän sinun mieltäsi ja sydäntäsi yhdeksi. Mitä enemmän tietoisuuden yhdistymistä ja laajentumista tapahtuu, sitä enemmän vietät aikaa rauhallisuudessa ja rauhassa ja sitä vähemmän tarvitsee pyytää, mitään. Olet vain, siinä, läsnä, ja luotat, annat energian virrata.

anu_kaur_068

MUURIEN MURTUMINEN

“Your task is not to seek for love, but merely to seek and find all the barriers within yourself that you have built against it.” -Rumi

anu_kaur_121Rakkauden soturi-blogissani tutkin ja ihmettelen mm. henkiseen kasvuun, vapaampaan elämään, voimaantumiseen ja naiseuteen liittyviä ilmiöitä, tarinoita, kokemuksia, oivalluksia ja oppeja. Olen alunperin Helsingistä ja sittemmin maailman eri kolkkia kolunnut ja elämänmuutoksen tehnyt henkinen nainen, coach/ valmentaja, kundaliinijoogan-ja shaktitanssin opettaja, vapaa tie-henkisen kasvun ohjaaja ja toki paljon muutakin näiden titteleiden takana. Olen matkani varrella opiskellut oppiakseni ja opettanut osatakseni ja näitä jatkan edelleen. Paras kouluttaja on elämä itse, ja jotta ymmärtäisin kaiken kokemani vieläkin syvemmin, päätin ruveta kirjoittamaan ja perustaa tämän blogin. Pyrkimyksenäni on omalla matkallani murtaa myötätunnolla ja voimalla kaikki ne muurit, jotka pitävät rakkauden, totuuden, aitouden ja todellisen opastuksen loitolla mielen hälinän seassa ja auttaa samalla muita. Tervetuloa matkalle mukaan!


VAPAUDEN MUURIT

Kävelin viime maaliskuussa Nelson Mandelan jalanjäljillä Robinin saarella Etelä-Afrikassa. Saarelle tultaessa katseeni kiinnittyi ensimmäiseksi kylttiin, jossa luki isoin kirjaimin FREEDOM. Tapasin opastetulla kierroksella myös henkilön, joka oli viettänyt saarella 5 vuotta vankina ja hän kertoi omista kokemuksistaan, vapaustaistelustaan ja oman selviytymistarinansa. Tunsin jälleen kerran olevani hyvin etuoikeutettu monella tapaa: minun ei ole tarvinnut taistella sotia oikeuksieni, ihonvärini, uskontoni, uskomusteni tai sananvapauteni vuoksi. Suurimmat taistelut olenkin elämässäni käynyt oman pääni sisällä ja ainoa todellinen vapauteni este on ollut oma mieleni. Se onkin sitten toiminut kuin aineettomana vankilana. Tarve hallita, omistaa, kontrolloida tai vaikkapa uhriutua ( listaa voi jatkaa vapaasti) ovat kaikki loistavia esimerkkejä keinoista, joilla omaa ja yhteistä vankilaa voi pitää yllä. Sanotaan, että mieli on hyvä renki, mutta huono isäntä. Pitkään mieleni toimi puhtaasti pelkkänä isäntänä, mutta nyt olemme oppineet  välillä jo vaihtamaan rooleja. Tämä tosin on vaatinut ja vaatii edelleen jatkuvaa harjoittelua ja tietoisuutta ja  siinä samalla onkin tosin sitten myös muuttunut ensin sisäinen elämäni ja tapa, jolla maailmaa katson ja sitä myötä myös ulkoiset puitteet.

Muurit, Robin Island, Cape Town 2015
Muurit, Robin Island, Cape Town 2015

Henkiset muurit

Ympäröimme itsemme helposti muureilla, jotka tulevat lopulta niin paksuiksi, ettemme itsekään enää näe sisällemme. Kuvittelemme, että meidän täytyy suojautua viholliselta ja peittää siten itsemme. Pelkäämme, että mikäli näytämme jotain aitoa ja todellista, meitä satutetaan, tai että meidät tuomitaan. Ja kipua pelkäämme, usein myös totuutta ja sen myöntämistä itselle. Rakennammekin muureja ja pidämme yllä erilaisia naamareita ja rooleja, joiden olemassaolosta harva on edes itse tietoinen. Muut näkevät tosin niiden läpi helpommin. Ei rooleissa mitään vikaa sinällään ole varsinkin, jos niistä on tietoinen. Joskus ne voivat olla jopa hyvin tarpeellisia. Mutta mitä, jos se todellinen vapaus olisikin juuri sitä, että mitään muureja tai naamareita ei tarvittaisi? Ei tarvitsisi suojautua, ei olisi yksityisaluetta, johon vain harvalla on lupa pistäytyä. Ei tarvitsisi puolustautua tai hyökätä, sillä mitään menetettävää ei olisi. Minkälaista olisi kohdata elämä ja toinen ihminen tästä kohdasta käsin, aidosti omana itsenä? Minkälaista sinun elämäsi olisi, jos kohtaisit itsesi entistä useammin täysin rehellisesti, mitään peittelemättä, pakenematta tai arvostelematta? Kuka ja mitä sieltä löytyisi? Hyvä kysymys ja samalla henkinen harjoitus, jota esitän myös itselleni päivittäin, on: ”kuka minä ihan oikeasti olen”? 

Omaa  matkaani siivitti pitkään kysymys, kenen elämää elät? Joku minussa halusi maistaa vapautta, joka ei olisi riippuvaista muiden mielipiteistä, yhteiskunnan ja perheen odotuksista tai minun omista peloistani. Tällä tiellä olen vieläkin. Poistuessani muuten tuolloin maaliskuussa Robinin saarelta, veneemme viereen tuli polskimaan muutama  hassutteleva delfiini. Muistan elävästi, kuinka vapaalta ja onnelliselta minusta sillä hetkellä tuntui. Oli kuin oma henkilökohtainen ja siihenastinen ”vapaudentaisteluni” olisi kulminoitunut näihin ihaniin meressä eläviin nisäkkäisiin. Taisipa siinä muutama helpotuksen ja ilon kyynel vierähtää samalla poskelleni. Minulle delfiinit nimittäin symboloivat juuri sitä itseään: vapautta, viisautta, iloa ja yhteyttä!


 Meditaatio (yksi monista) mielen rauhoittamista kaipaavalle löytyy  täältä.

Laura Voutilaisen tulkinta rakkauden soturista täältä.